Metsät ja suot
Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen metsiin monella eri tavalla. Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma SILMU arvioi, että metsien kasvu paranisi Suomessa lähivuosikymmenien aikana useita kymmeniä prosentteja, jos ilmasto lämpenee ja hiilidioksipitoisuudet kasvavat edelleen. Tämä johtuu pitemmästä kasvukaudesta ja hiilidioksidin lannoittavasta vaikutuksesta. Erityisesti Pohjois-Suomen metsien kasvu kiihtyisi. (SILMU 1996)
Tammi kasvaa ensi vuosisadalla Oulun korkeudella
Suomen ilmaston soveltuvuus eri puulajeille muuttuisi. Pohjoinen havumetsävyöhyke siirtyisi noin 400-500 kilometriä pohjoiseen, ja lehtipuut yleistyisivät kaikkialla Suomessa. Jalojen lehtipuiden levinneisyysalue laajenisi: esimerkiksi tammi voisi levitä ensi vuosisadan kuluessa Oulun korkeudelle. Suomessa kasvavista puulajeista ei kuitenkaan yksikään häviäisi. (SILMU 1996)
Kuusen kasvu taantuu Etelä-Suomessa ja paranee Pohjois-Suomessa. Kuusen osuuden Etelä-Suomen puista arvioitaisiin ilman ilmastonmuutosta nousevan 60 prosenttiin. Keskiskenaarion mukaan lämmenneessä ilmastossa osuuden arvioidaan jäävän alle 40 prosenttiin. Eteläisimmissä osissa kuusi taantuu alle viidennekseen. Koivut menestyvät paremmin kaikkialla, myös Pohjois-Suomessa. Varpu-, sammal- ja jäkäläkasvustot taantuisivat, ja ruoho- ja heinäkasvit runsastuisivat. Eteläiset lajit leviävät pohjoiseen, ja pohjoisen lajisto voi taantua ja osittain jopa hävitä. (SILMU 1996)
Tuholaiset lisääntyvät ja leviävät
Metsien uhkana pidetään nykyisten tuholaisten leviämistä ja uusien saapumista maahan. Olennainen tekijä on nouseva talvilämpötila, joka mahdollistaa tuholaisten selviämisen pohjoisemmassa. Esimerkiksi ruskomäntypistiäinen leviäisi koko maahan. Ytimennävertäjän, kirjanpainajan, punalatikan ja juurikäävän aiheuttamien tuhojen odotetaan lisääntyvän. Korkean hiilidioksidipitoisuuden on tosin myös arveltu parantavan kasvin puolustuskykyä tuhohyönteisiä vastaan, koska kasvissa muodostuu enemmän puolustusaineita. (SILMU 1996)
Metsäpalojen riski kasvaa, jos kuivat jaksot yleistyvät. Myrskytuhot saattavat myös lisääntyä, koska routakauden lyhetessä puiden ankkuroituminen heikkenee, varsinkin alku- ja lopputalvesta, jolloin tuulia on eniten.
Lämmenneessä ilmastossa puiden karaistuminen ja siirtyminen talvilepoon siirtyisivät myöhemmäksi ja suveentuminen ja pakkaskestävyys purkautuisivat aikaisemmin. Kevättalvella tämän odotetaan johtavan lisääntyneisiin pakkasvaurioihin. Kevättalven pakkasten on todettu lämmenneessä ilmastossa vaikuttavan männyn ja kuusen taimien neulastiheyteen melko voimakkaasti.
(SILMU 1996) (Korpilahti et al 1996)
Suot
Suot toimivat luonnontilassa huomattavina hiilidioksidinieluina. Suokasvit sitovat ilmakehän hiiltä pysyvästi noin 80 grammaa neliömetrille. Suot tuottavat myös kaikkien kosteikkojen tavoin metaania. Luonnontilaiset suot ovat merkittäviä metaanilähteitä; ojitus ja veden pinnan aleneminen vähentävät metaanipäästöjä mutta lisäävät puolestaan hiilidioksidipäästöjä. (SILMU 1996)
Ilmaston lämmetessä ja hiilidioksidipitoisuuden noustessa suokasvien oletetaan lisäävän perus- ja samalla metaanin tuotantoaan. Merkittävämpi vaikutus lämmenneessä ilmastossa on kuitenkin soiden kesäaikaisella kuivumisella, joka vähentäisi metaanin tuotantoa.
Eteläisten keidassoiden oletetaan siirtyvän lämmenneessä ilmastossa hitaasti pohjoiseen vallaten nykyistä aapasuovyöhykettä. Samalla Pohjois-Suomen soiden hiilidioksidinsitomiskyky paranisi, koska keidassuot sitovat paremmin hiilidioksidia. (SILMU 1996)
Lapin ikiroudan sulaminen saattaa lisätä metaani- ja hiilidioksidipäästöjä. Varsinkin metaanipäästöt saattavat tällöin lisääntyä merkittävästi. Enimmäisarvio lisäyksestä on 10 miljoonaa tonnia, kun pohjoisten soiden nykyiset vuosipäästöt ovat 38 miljoonaa tonnia.