Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Ekosysteemit

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

IPCC:n mukaan ilmaston lämpenemisellä on merkittäviä seurauksia maailman ekosysteemeille ja luonnonvaraisille lajeille. Ilmastonmuutos nopeuttaa ihmisen aiheuttamaa uhanalaisten eliölajien häviämistä sukupuuttoon. Sukupuuttotahti on jo nykyisellään ennätyksellisen nopea, ja se johtuu suurimmaksi osaksi ihmisen aiheuttamista elinolosuhteiden muutoksista, esimerkiksi luonnonvaraisten metsien muuttumisesta tai häviämisestä sekä ylikalastuksesta.

Ilmasto säätelee ekosysteemin toimintaa

Maailman ekosysteemien rakenne ja toiminta on muovautunut aikojen kuluessa alueellisten ilmasto-olojen, auringonsäteilyn määrän ja maaperätekijöiden pohjalta. Ympäristöolosuhteet määrittävät ekosysteemin perustuotannon määrän, eli sen, kuinka paljon maapallon kasvit kykenevät sitomaan aurinkoenergiaa eliöiden käyttöön. Eliöiden hyvinvointi ja lisääntyminen riippuvat ympäristöolosuhteista. Lajit ovat kehittyneet tietyillä alueilla  pitkän ajan kuluessa ja ovat usein riippuvaisia totutunlaisista elinolosuhteista.

Kohoavat lämpötilat, sään ääri-ilmiöiden yleistyminen, kuivuus, tulvat ja arvaamattoman vaihtelun lisääntyminen heikentävät elinympäristöjen laatua laajoilla alueilla. Kohonnut hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa meriveden happamoitumista, mikä haittaa merten eliöitä. Ilmastovyöhykkeiden siirtyminen päiväntasaajalta kohti napoja muuttaa lajeille suotuisien elinympäristöjen sijaintia laajassa mittakaavassa. Keväiset ilmiöt kuten silmujen puhkeaminen ja kukinta sekä lintujen muutto ja muninta tapahtuvat yhä aiemmin. (IPCC 2007.)

Ilmastonmuutos ylittää todennäköisesti monien ekosysteemien sopeutumiskyvyn tällä vuosisadalla.

Ennusteiden mukaiset nopeat ja voimakkaat muutokset lämpötilan ja sateisuuden keskiarvoissa ja niiden vuotuisessa jakaumassa uhkaavat monien ekosysteemien lajistoa ja toimintaa kuluvan vuosisadan aikana. Ilmastonmuutos ylittää todennäköisesti monien ekosysteemien sopeutumiskyvyn tällä vuosisadalla. Jos maapallon keskilämpötila nousee yli 1,5–2,5 astetta, noin 20–30 % tähän mennessä tutkituista kasvi- ja eläinlajeista tulee aiempaa uhanalaisemmiksi. Osan ekosysteemeistä arvioidaan häiriintyvän siinä määrin, että esimerkiksi vesi- ja ravintovarannot kärsivät. Metsien kyky sitoa ilmakehästä hiiltä riippuu ekosysteemin hyvinvoinnista, joten metsien toiminta maailmanlaajuisesti merkittävinä hiilinieluina heikentyy. Vuoden 2050 jälkeen osa ekosysteemeistä tulee kiihdyttämään ilmastonmuutosta, sillä lämpenemisen myötä niistä vapautuu enemmän hiiltä kuin mitä ne sitovat. (IPCC 2007.)

Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat lajista ja ekosysteemistä toiseen

Kun elinolosuhteet muuttuvat, eliölajit voivat reagoida kolmella tavalla: sopeutumalla muuttuneisiin olosuhteisiin, siirtymällä suotuisille alueille tai – mikäli kumpikaan edellä mainituista ei ole mahdollista – kuolla sukupuuttoon. Erityyppiset eliöt reagoivat muutokseen eri tavoin, ja useimmiten lopputulos on jonkinlainen yhdistelmä kaikkia kolmea. Ilmastonmuutoksen lajikohtaiset vaikutukset riippuvat muun muassa lajin elinkierron nopeudesta, leviämiskyvystä ja elinympäristövaatimuksista. Nopeasti ja paljon lisääntyvillä lajeilla luonnonvalinta voi edesauttaa sopeutumista muutokseen tai lievittää sen vaikutuksia. Eliöt, jotka pystyvät liikkumaan tai levittämään siemeniä pitkiä matkoja, pystyvät muita paremmin löytämään sopivat elinympäristöt uusista paikoista, mikäli sellaisia syntyy. Viitteitä eliölajien levinneisyysalueiden siirtymisestä päiväntasaajalta kohti napoja on jo olemassa (Parmesan & Yohe 2003).

Heikoimmassa asemassa ovat lajit, joiden sukupolvenväli on pitkä ja liikkuvuus heikkoa tai joille sopivat elinympäristöt katoavat maapallolta suurimmaksi osaksi tai kokonaan. Eliöyhteisöissä eri lajien erilaiset vasteet voivat häiritä ekosysteemin toiminnalle tärkeitä biologisia vuorovaikutussuhteita (Parmesan 2006).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niiden voimakkuus vaihtelevat ekosysteemistä toiseen. Koralliriutat sekä ekosysteemit pohjoisessa, vuoristoissa ja Välimerenilmaston alueilla ovat todennäköisesti kaikkein altteimpia ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille (IPCC 2007).

Korallit ovat pitkäikäisiä ja koralliriuttojen rakentuminen tavattoman hidasta, joten niiden mahdollisuudet pysytellä meriveden lämpenemisen tahdissa ovat heikot. Pohjoisilla alueilla ja vuorenrinteillä eliöyhteisöt eivät voi siirtyä ilmastovyöhykkeiden mukana loputtomiin, joten niille sopivat elinalueet yksinkertaisesti kutistuvat tai katoavat kokonaan. Välimerenilmaston alueilla kuivuus taas lisääntyy, ja alueen lajistolle sopivat elinalueet sijaitsevat tulevaisuudessa nykyistä pohjoisempana.