Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Usein kysytyt kysymykset

Kymmenen ilmastonmuutoksesta usein kysyttyä kysymystä

1. Mitä ilmastonmuutos tarkoittaa?

Ilmastonmuutos tarkoittaa maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä, joka johtuu ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen määrän voimakkaasta kasvusta ilmakehässä. 

Kasvihuonekaasut toimivat ilmakehässä ikään kuin kasvihuoneen lasiseinien tavoin: ne päästävät auringosta tulevan valon läpi maapallolle, mutta eivät kaikkea maapallosta heijastuvaa lämpösäteilyä takaisin avaruuteen. Tätä sanotaan kasvihuoneilmiöksi.

Ilmastonmuutos johtuu luonnollisen kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kun kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä kasvaa, yhä suurempi osa auringon säteilystä jää lämmittämään maapalloa.

Fossiilisia polttoaineita käytettäessä ilmakehään vapautuu erityisesti hiilidioksidia (CO2). Myös muiden kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä lisääntyy ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi vuosina 2013 ja 2014 viidennen arviointiraporttinsa. Tämän tuoreimman raportin mukaan maanpinnan keskilämpötila on noussut 0,85 astetta reilun sadan vuoden aikana. Sen lisäksi meren pinta on keskimäärin noussut noin 19 cm.

Tutkijat ovat arvioineet, että mikäli emme tee mitään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, maapallon keskilämpötila nousee 2-6 astetta vuosisadan loppuun mennessä.

Lue lisää ilmastonmuutoksesta ilmiönä.

2. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa? Miksi siitä pitää olla huolissaan?

Ilmastonmuutoksella on moninaiset vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin. Maapallon lämpötila on vaihdellut sen olemassaolon aikana paljonkin, mutta koskaan aikaisemmin muutos ei ole tapahtunut näin nopeasti.

Lämpenevä ilmasto tekee sääolosuhteet arvaamattomiksi ja saamme huomata monien ääri-ilmiöiden lisääntyvän. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa napajäätiköiden sulamisen ja siten merenpinnan nousun. Alavat rannikkoseudut uhkaavat jäädä veden alle ja juuri rannikkoseudut ovat maailman tiheimmin asuttuja alueita. Niillä sijaitsee monia suuria kaupunkeja ja paljon teollisuutta.

Lämpötilannousu lisää eriarvoisuutta maailmassa. Kaikkein köyhimmät ihmiset asuvat jo nyt maailman kuivimmilla ja kuumimmilla aluilla, joilla lämpeneminen heikentää entisestään karuja elinolosuhteita. Etenkin kelvollisen juomaveden saanti vaarantuu laajoilla alueilla. Viljelykelpoiset alueet vähenevät ja aavikoituminen lisääntyy.  Näillä eniten kärsivillä alueilla paitsi veden myös ravinnon riittävyydessä on jo nyt vaikeuksia. Ilmaston lämpenemin syventää näitä ongelmia entisestään.

On hyvin mahdollista, että tämän kehityksen myötä pakolaisten määrä maailmassa lisääntyy, kun elinkelpoisten alueiden määrä vähenee. On laskettu, että jo 1,5 asteen lämpeneminen voi altistaa 50 miljoonaa ihmistä nälälle, 200 miljoonaa malarialle ja 2 miljardia vesipulalle - nykyisten apua tarvitsevien lisäksi.

Ilmastonmuutoksen myötä sekä eläimet että kasvit etsiytyvät uusille elinalueille entisten muuttuessa niille sopimattomiksi. Lämpeneminen tapahtuu liian nopeasti, jotta eliöt voisivat sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Etenkin arktisen alueen kasvit ja eläimistö ovat uhanalaisia, sillä niillä ei ole paikkaa minne muuttaa.

Suomessa ajatellaan monesti, että ilmastonmuutos helpottaa meidän elinolosuhteitamme maatalouden tuottavuuden parantumisen ja lempeämmän ilmaston myötä. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että samalla olemme vaarassa menettää ison osan ainutlaatuista alkuperäistä luontoamme ja kulttuuriamme. Lämpimämpi ilmasto tuo mukanaan myös meille uusia ongelmia: haittaeläimiä, rankkasateita ja epävarmuutta.

Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista suomeksi ja englanniksi.

3. Mikä on äkillinen ilmastonmuutos? Voiko ilmastonmuutos riistäytyä käsistä?

Ilmasto lämpenee todennäköisesti joitain asteita vuosisadassa. Huomattavasti nopeampi, ns. äkillinen ilmastonmuutos, on kuitenkin myös mahdollinen.

Paikallisesti ilmasto voi jäähtyä nopeasti, jos esimerkiksi Pohjois-Eurooppaa lämmittävä Golf-virta heikkenee äkillisesti jäätiköiden sulamisen vuoksi. Tällöin Suomen keskilämpötila laskisi kymmenellä asteella muuhun maailmaan verrattuna.

Ilmaston toimintaan liittyy lukuisia palautekytkentöjä, jotka lämpenemisen seurauksena saattavat kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Jos näiden vaikutus on suuri eli ilmastonmuutos ruokkii itse itseään nopeasti, puhutaan ilmastonmuutoksen käsistä riistäytymisestä.

Esimerkiksi jäätiköt heijastavat auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Kun jäätiköt sulavat, heijastusvaikutus pienenee, ja ilmasto lämpenee nopeammin.

Myös merten kyky sitoa hiiltä voi heikentyä nopeasti. Tiedemiehet olettavat merivirtojen tuovan pinnalle syvältä uutta vettä, joka pystyy sitomaan enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin kauan pinnalla kellunut vesi. Jos jokin merkittävä merivirta heikentyy voimakkaasti, pintavesi ei enää vaihdu niin nopeasti. Ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä yhä suurempi osa jää tällöin ilmakehään.

Lue lisää Golf-virran muutoksista ja palautekytkennöistä

4. Miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä?

Ilouutinen meille on, että toiminnallamme voimme vaikuttaa ilmastonmuutoksen edistymiseen. Täysin emme voi enää välttyä sen vaikutuksilta, mutta mikäli saavutamme päästöissä nollatason vuosisadan loppuun mennessä, voimme hillitä lämpenemisen kohtuulliselle tasolle.

Yksi tärkeimmistä tavoitteistamme on fossiilisista polttoainesta luopuminen. Näitä ovat mm. kivihiili, öljy, maakaasu sekä kotimainen energianlähteemme turve. On laskettu, että kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisten polttoaineiden resursseista tulisi jättää käyttämättä, jotta lämpeneminen saadaan jäämään alle kahden asteen riskirajan. Koko teollinen yhteiskuntamme on rakennettu fossiilisten polttoaineiden varaan ja niistä irtaantuminen tarkoittaa suuria muutoksia kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Energian tuotannossa on siirryttävä uusiutuviin energianlähteisiin. Energiantuotannossa tarvitaan sekä keskitettyjä että hajautettuja ratkaisuja. Lisäksi energiatehokkuutta ja energian säästöä on lisättävä merkittävästi. Liikenne vastaa yksistään yli viidenneksestä hiilidioksidipäästöistä ja maailmanlaajuisesti osuus on nousussa. Sekä rahti- että henkilöliikenteen sähköistäminen ja raiteille saattaminen ovat keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Mitkään muutokset eivät kuitenkaan tapahdu itsestään. Markkinoiden reunaehtoja on muokattava siten, että päästöttömyyteen investoiminen on kannattavaa. Maiden välille tarvitaan yhtenäinen ilmastosopimus, jolla asetetaan sitovat päästötavoitteet ja fossiilisten polttoaineiden hintaan tulee sisällyttää niiden aiheuttamien tuhojen kustannukset.

Lue lisää ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

5. Mihin päästötasoon nyt sovitut ilmastotoimet johtavat? Entä mikä olisi kestävä päästötaso?

Maailman johtajat päättivät vuoden 2010 Cancunin ilmastokonferenssissa,  että tavoiteltava päästöraja on kaksi astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tämän rajan alittamisella vältämme ilmastonmuutoksen vakavimmat seuraukset.  Kokouksessa päätettiin samalla, että raja tullaan tarkistamaan ja tarpeen vaatiessa sitä voidaan laskea 1,5 asteeseen.

Ilmakehään päässeet kasvihuonekaasut poistuvat vasta hyvin pitkän ajan kuluessa. Päästöille on asetettava määräraja, jota ei pidä ylittää.

IPCC:n raportissa on laskettu, että globaali päästöbudjettimme on vajaat 4 000 gigatonnia (Gt). Sen enempää emme voi päästää kasvihuonekaasuja ilmakehään, mikäli haluamme pysyä 2 asteen alapuolella.

Räjähdysmäisen teollistumisen myötä ihmiskunta on tuottanut 1900-luvun alusta laskien jo 1 900 Gt hiilidioksidia. Kun kokonaisbudjetista vähennetään vielä muiden kasvihuonekaasujen osuus, meille jää käytettäväksi enää 1 000 Gt.

IPCC:n raportin pohjalta YK:n ympäristöohjelma UNEP on tehnyt päästökuilulaskelmat, jotka kertovat kuinka suuri ero nykyisen päästökehityksen ja asetettujen tavoitteiden välillä vallitsee.

Vuoden 1990 jälkeen päästömäärä on kasvanut yli 45 prosentilla. Vuonna 2012 vuotuiset päästöt olivat jo 54 Gt ja kasvu jatkuu yhä. Päästökuiluraportissa todettiin, että ilman minkäänlaisia päästövähennyksiä vuonna 2020 globaalit päästöt nousisivat 59 Gt:iin ja 2050 mennessä olisimme saavuttaneet jo 87 Gt:n tason.

Tämän hetkisten käytössä olevien päästövähennystavoitteiden toteutuessa jäisimme IPCC:n asettamasta 44 Gt:n raja-arvosta 8-10 Gt. Mikäli kaikki päästövähennysohjelmia asettaneet maat saavuttavat tavoitteensa, päästötaso olisi 52-54 Gt. Tällä kehityksellä päästökuilu kasvaa 14-17 Gt:iin vuoteen 2030 mennessä.

UNEPin arvion mukaan tämän hetkisellä kehityksellä emme kuitenkaan aivan saavuta edes tuota 52-54 Gt:n tasoa. Tarvitsemme uusia tiukempia päästövähennyssitoumuksia, jotta kahden asteen rajaa ei ylitettäisi. Tähän tavoitteeseen päästäksemme maailman päästöjen tulisi laskea 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasosta. Vuoteen 2050 mennessä päästöjen tulisi tippua jo vähintään 50 prosentilla.

Nollataso hiilidioksidipäästöissä tulisi saavuttaa vuosien 2055 ja 2070 välillä sekä kaikkien päästöjen vuosien 2080 ja 2100 välillä.

Lue lisää ilmastonmuutoksen kehityksestä ja kestävistä päästötavoitteista (englanniksi).

6. Onko siirtyminen täysin uusiutuvaan energiatalouteen mahdollista?

Uusiutuvan energian käytössä on tapahtunut suuria harppauksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2005 vain 15 maata tuki uusiutuvan energian käyttöön ottoa  poliittisilla ohjelmilla. Vuonna 2014 tukitoimet olivat käytössä jo 95 maassa.

Samassa ajassa kansainvälisten investointien määrä uusiutuvaan energiaan on noussut viidenneksellä. Sijoitusmarkkinoilla yhä useammat rahoittajat luopuvat fossiilisijoituksistaan. Tällä hetkellä viidesosa globaalisti käytetystä energiasta tuotetaan uusiutuvin energialähtein.

Kokonaan uusiutuvilla tuotettuun energiaan siirtyminen vaatii meiltä investointeja.  Käytössä olevia energiantuotantojärjestelmiä on myös muutettava, sillä uusiutuvien energian tuotantomuotojen tehokas hyödyntäminen vaatii tuotannon hajauttamista. Kuten investointivaiheet aina, myös päästöttömään energiantuotantoon siirtyminen maksaa aluksi. Tämä panostus tehdään kuitenkin yhteiseen tulevaisuuteemme ja investoinnit maksavat vuosien varrella itsensä yhteiskunnalle takaisin.

Uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ottoa tuetaan parhaiten, kun markkinoiden reunaehdot muokataan niille suotuisiksi ja hiilipäästöille asetetaan riittävä hinta.

Meillä on olemassa kaikki ratkaisut ja riittävä teknologia siihen, että voisimme tuottaa uusiutuvilla energianlähteillä kaiken tarvitsemamme energian jo vuonna 2050. Saavutammeko tämän tavoitteen riippuu globaalisti poliitikoiden, sijoittajien ja meidän kaikkien yhteisestä tahdosta.

Lue lisää uusiutuvien energianlähteiden tilanteesta sekä mahdollisuuksista (englanniksi).

7. Mitä tarkoittaa ilmasto-oikeudenmukaisuus?

Ilmasto-oikeudenmukaisuus viittaa siihen, kuinka vastuu ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta sekä seuraukset ilmaston lämpenemisestä vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin.

Vauraat teollisuusmaat tuottavat suurimman osan kasvihuonekaasujen päästöistä eli ne ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutoksesta. Usein ajatellaankin, että niillä tulisi olla päävastuu myös ilmastonmuutoksen torjunnasta. Teollisuusmailla on kehitysmaita paremmat mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kansalaistensa hyvinvointia vaarantamatta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri puolilla maailmaa. Afrikka, pienet saarivaltiot ja köyhät, tropiikissa sijaitsevat kehitysmaat kärsivät ilmastonmuutoksesta pahiten. Niillä on myös huonot mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen. Monet lauhkean vyöhykkeen rikkaat maat voivat sen sijaan jopa hyötyä hitaasta ilmastonmuutoksesta.

8. Mikä on Kioton pöytäkirja?

Kioton pöytäkirja laadittiin YK:n kolmannessa ilmastokokouksessa vuonna 1997 Japanissa Kiotossa. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteena oli vähentää teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä 5,2 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Päästövähennys oli saavutettava vuosina 2008–2012.

Kioton pöytäkirjassa on kaksi merkittävää piirrettä: ensinnäkin se velvoitti ensimmäistä kertaa teollisuusmaat vähentämään päästöjään ja toiseksi se on laillisesti sitova.

Päästövähennysten kustannusten alentamiseksi Kioton pöytäkirja sisältää ns. joustomekanismeja, kuten teollisuusmaiden välillä käytävä päästökauppa. Myös hiilinieluja, eli ilmakehän hiilidioksidia esimerkiksi metsiin sitovia prosesseja, voi käyttää päästövähennysten korvaamiseksi.

Durbanin ilmastokokouksessa 2011 sovittiin toisesta sitoumuskaudesta teollisuusmaiden päästöjä koskevalle Kioton pöytäkirjalle. Seuraavana vuonna 2012 Dohan ilmastokokouksessa sovittiin luvuista: toinen sitoumuskausi kattaa jakson 2013-2020 ja toisessa sitoumuskaudessa mukana olevien valtioiden tavoitteena on 18 % päästövähennys vuoteen 1990 verrattuna, laskettuna päästöjen keskiarvoista 2013-2020 aikana.

Tällä hetkellä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ovat voimassa Kioton sopimuksen toisen sitoumuskauden päästövähennysvelvoitteet sopimuksen ratifioineissa maissa. YK:n ilmastoneuvotteluissa on asetettu yhteiseksi tavoitteeksi hyväksyä uusi sitova kansainvälinen ilmastosopimus Pariisin ilmastokokouksessa 2015 ja saattaa se voimaan vuonna 2020.

Lue lisää kansainvälisestä ilmastopolitiikasta

9. Mitä Suomessa tehdään ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Suomi on laatinut kansallisia ilmasto- ja energiastrategioita, joissa se pyrkii saavuttamaan sille EU:n sisällä määrätyt päästövähennysvelvoitteet. Päästöjen vähentämiseen tähdätään mm. uusiutuvan energian lisäämisellä, energiansäästöllä ja energiatehokkuutta parantamalla. Ne päästövähennykset, joihin ei päästä kustannustehokkaasti, voidaan korvata hankkimalla päästöoikeuksia muista maista.

Nykyisin Suomella on kolme keskeistä päästövähennystavoitetta: EU:ssa sovitut tavoitteet vuosille 2020 ja 2030 sekä Suomen itse asettama tavoite vuodelle 2050. Vuonna 2009 hallituksen antamassa ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuusselonteossa Suomen tavoitteeksi asetetaan päästöjen leikkaaminen vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. Vuonna 2014 eduskuntapuolueet hyväksyivät Suomen "Energia-ja ilmastotiekartan 2050" ja siinä sitoutuivat pyrkimyksiin kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja 80-95 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna.

Lue lisää Suomen ilmastopolitiikasta

10. Mitä minä voin tehdä?

Yksittäinen ihminen voi monilla arjen valinnoillaan edistää ilmastonmuutoksen torjumista. Päästöjä voi vähentää esimerkiksi käyttämällä julkista liikennettä, kimppakyytejä ja hyötyliikuntaa. Oman kodin energia-asioissa kannattaa kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen ja sähkönsäästöön. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä voi välttää ostamalla uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä  ja valitsemalla kaukolämmön, puulämmityksen tai aurinkoenergian.

Kulutushyödykkeiden ja materiaalien kierrättämisellä on iso merkitys.

Kestävien ja laadukkaiden kulutustavaroiden käyttö ja käytettynä ostaminen, kierrättäminen ja korjaaminen sekä lähellä tuotetun kasvispainotteisen ruuan suosiminen auttavat.

Voit lahjoittaa aikaasi ja osaamistasi ilmastonmuutoksen torjumiseen tehtävään työhön liittymällä järjestöihin ja osallistumalla toimintaan. Pienetkin teot auttavat. Osallistu mielenosoituksiin, allekirjoita vetoomuksia tai kirjoita mielipidekirjoitus. Tiedon jakaminen sosiaalisessa mediassa ja tuttavien kanssa keskustelu levittävät tietoa ilmastonmuutoksesta.

Lahjoita ilmastotyötä tekeville järjestöille, sijoita uusiutuviin energianlähteisiin ja edistä eettisiä sijoituksia. Ostaessasi lentolipun maksa myös vapaaehtoinen lentomaksu.

Ilmastonmuutoksen torjumista voi edistää myös äänestyskäyttäytymisellä. Lisäksi poliitikoihin voi vedota vaalien välilläkin. Kirjoita päättäjille tai vaikuta virallisia osallistumiskanavia pitkin. Tee kuntalaisaloite tai lähde itse mukaan politiikkaan vaikuttamaan.

Lue lisää vaikutusmahdollisuuksistasi.