Sopeutumisen tarve ja resurssit
Sopeutumisen tarpeen arviointi on haasteellista. Ilmastonmuutoksen seurauksia tietyllä alueella voidaan mallintaa taloustieteellisesti, mutta ilmastollisia ääri-ilmiöitä on vaikea huomioida. Myös vaikutukset niihin hyödykkeisiin ja palveluihin, joita ei myydä ja osteta markkinoilla, mallinnetaan usein puutteellisesti. Vaikka mallit luultavasti aliarvioivat ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset, niiden perusteella vähäinenkin lämpeneminen aiheuttaa selvästi enemmän haittoja kuin hyötyjä erityisesti kehitysmaissa. (IPCC 2001)
Muut stressitekijät voivatkin lisätä haavoittuvuutta ja heikentää yhteisöjen toimintakykyä. Stressitekijöitä ovat esimerkiksi köyhyys, epätasa-arvo, ruokaturvan heikentyminen, talouden globalisaation trendit, konfliktit sekä HIV/AIDS:n kaltaisten sairauksien leviäminen. Yleensä sopeutumistoimenpiteillä vastataan useampaan haasteeseen.
Kestävä kehitys voi vähentää ilmastonmuutokseen liittyvää haavoittuvuutta.
Kestävä kehitys voi vähentää ilmastonmuutokseen liittyvää haavoittuvuutta, kun ekosysteemien sopeutumis- ja uusiutumiskyky vahvistuvat. Toisaalta hallitsematon ilmastonmuutos voi estää yhteisöjen kestävän kehittymisen. Ilmastonmuutos saattaa myös estää YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen 2050-luvulle tultaessa.
Kehitysmailla ei ole riittävästi voimavaroja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Koska useat hyvin köyhät maat ovat erityisen alttiita ilmastonmuutokselle, ne tarvitsevat teollisuusmaiden tukea selvitäkseen ilmastonmuutoksesta. (IPCC 2007)
Sopeutumistapoja
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on suunniteltava toimialoittain ja alueellisesti. Ongelmiin voidaan varautua etukäteen, mutta myös kykyä vastata esimerkiksi yllättäviin sään ääri-ilmiöihin on lisättävä. Toisaalta yhteisöjen on kyettävä korjaamaan vahingot ja palautumaan mahdollisimman nopeasti. (Abramovitz et al 2002)
Sopeutumissuunnittelu alkaa uhkan määrittelystä. Sen lisäksi on arvioitava nykyinen haavoittuvuus ja laadittava tai hankittava skenaario siitä, kuinka ilmasto muuttuu tulevaisuudessa. Näiden valmisteluiden jälkeen voidaan alkaa pohtia sopeutumisvaihtoehtoja käytettävissä olevien resurssien pohjalta. (Yohe 2002)
Ilmastovaikutukset on mahdollista ottaa huomioon infrastruktuuri-hankkeista ja riskintorjuntastrategioihin.
IPCC painottaa (2007) sopeutumistoimenpiteiden valikoiman laajuutta. Abramovitz et al (2002) jakavat käytännölliset sopeutumistavat kolmeen luokaan. Rakenteelliset tai tekniset toimet tähtäävät infrastruktuurin, kuten rakennusten ja kuljetusyhteyksien, suojaamiseen ja kehittämiseen. Ei-rakenteelliset toimet sisältävät esimerkiksi käytöstapojen muuttamisen ravinto- ja vapaa-ajan valintoihin liittyen. Elinkeinoja koskettavat toimenpiteet sisältävät mm. maatilojen toimintatapojen muuttamisen. Poliittiset ratkaisut kuten lainsäädäntö ja päästövähennystavoitteet tarjoavat mahdollisuuksia vahvistaa sopeutumista. Ilmastovaikutukset on mahdollista ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa maankäytöstä infrastruktuuri-hankkeisiin ja riskintorjuntastrategioihin. Kolmas sopeutumistapojen luokka on riskin hajauttaminen, joka viittaa esimerkiksi varajärjestelmien ja vakuutusten käyttöön. (IPCC 2007) (Abramovitz et al 2002)
Esimerkki sopeutumisstrategiasta: Bangladesh
Esimerkiksi Bangladeshissa ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmaan on sisällytetty vaikutukset rannikkoseuduille, puhtaan veden saatavuuteen, maatalouteen, terveyteen ja ekosysteemeihin. Ohjelmassa arvioidaan niitä tekijöitä, jotka lisäävät Bangladeshin haavoittuvuutta: suurin osa maasta on vain vähän merenpinnan yläpuolella, sään ääri-ilmiöitä on ollut aiemminkin ja maa on tiheään asuttu ja köyhä.
Ilmastoskenaarioita valittiin kaksi, vuosiin 2030 ja 2050 saakka. Odotettujen vaikutusten perusteella arvioitiin eri sektorien sopeutumistarve ja nykyiset resurssit. Esimerkiksi hirmumyrskyjen varalta rakennettujen suojien todettiin olevan jo nyt erittäin hyvin varusteltuja. Sen sijaan maanviljelyksen monipuolistaminen muuttuvien ilmasto-olojen varalta on tähän mennessä onnistunut vain rajoitetusti. Lopuksi sopeutumistarpeet asetettiin tärkeysjärjestykseen eri sektoreilla toimivien ihmisten toiveisiin pohjautuen. (Huq 2002)