Päästövähennysten hyödyt ja kustannukset
Osa päästövähennyksistä voidaan toteuttaa siten, että päästöjä vähentävä taho saa vähennyksistä suoraa rahallista hyötyä. Yritys voi säästää energiaa tai valtio voi vähentää suoria ja epäsuoria tukia fossiilisille polttoaineille. Esimerkiksi Euroopassa näiden tukien arvioidaan olleen jopa 24 miljardia euroa vuonna 2004. (EU-komissio 2005b)
Lisäksi useimmat päästövähennykset tuottavat merkittäviä sivuhyötyjä, kuten ilmansaasteiden vähentymistä. Ne voivat ylittää päästövähennysten kustannukset, kun hyötyjä ja haittoja tarkastellaan koko yhteiskunnan näkökulmasta. Jotkut päästövähennykset taas tuottavat lyhyellä aikavälillä kustannuksia yhteiskunnalle.
IPCC:n mukaan päästöjä voidaan vähentää 10–30 % ilman kustannuksia tai tuottoisasti, vaikka syntyneitä hyötyjä ei lasketa mukaan. Yli 2 500 taloustieteilijää on myös keväällä 1997 allekirjoittanut lausunnon, jonka mukaan kustannustehokkaita päästövähennystapoja on olemassa. Toisaalta joidenkin tutkijoiden mukaan päästöjä ei kannata vähentää nopeasti, koska tällöin kustannukset ovat korkeammat. (IPCC 2001) (Nordhaus ja Boyer 1999)
Päästövähennysten kustannuksien arviointi
Päästövähennysten kustannusten ja hyötyjen arviointi on erittäin vaikeaa. Se edellyttää tietoa esimerkiksi energiantuotannon muutosten monimutkaisista vaikutuksista koko yhteiskunnan tuottavuuteen, energiansäästön ja uusiutuvan energian kustannusten kehityksestä, ilmastonmuutoksen voimakkuudesta ja sivuhyödyistä.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kustannuksia arvioidaan hillintäpotentiaali-käsitteen (mitigation potential) avulla. Hillintäpotentiaali kuvaa tietyllä CO2e-päästöyksikön hinnalla ja tietyn päästökaton rajoissa tehtävissä olevia päästövähennyksiä. Käsitettä tarkennetaan edelleen markkinapotentiaali ja taloudellinen potentiaali -termien avulla. Markkinapotentiaali kuvaa yksityisten kuluttajien ja yritysten näkökulmaa, ja taloudellinen potentiaali yhteiskunnallista näkökulmaa. (IPCC 2007)
Markkinapotentiaalia käsitteleviä tutkimuksia voidaan käyttää päätöksentekijöiden informoimiseen jo olemassa olevien politiikkojen ja esteiden hillintäpotentiaalista. Taloudellista potentiaalia käsittelevät tutkimukset arvioivat mitä uusilla sopivilla lisäpolitiikoilla olisi saavutettavissa esteiden poistamiseksi ja yhteiskunnallisten kustannusten ja hyötyjen sisällyttämiseksi hintoihin. (IPCC 2007)
Hillintäpotentiaalia on laskettu pääasiassa kahdella tavalla pitkälti taloudellisen potentiaalin arvioimiseksi. Bottom-up-malleissa arvioidaan päästövähennystoimien, erityisesti tietyn teknologian tai säädösten vaikutuksia. Bottom-up-malleilla tehdään tyypillisesti sektorikohtaisia tutkimuksia, joissa makrotaloudelliset olosuhteet oletetaan muuttumattomiksi. Top-down-malleissa tarkastellaan päästövähennystoimien vaikutuksia koko talouteen, esimerkiksi energiatalouden muutosten, kuten fossiilisten polttoaineiden hinnan nousun, vaikutuksia eri hyödykkeiden kysyntään ja tarjontaan. (IPCC 2007)
Taloudellisten mallien tarkoitus on selvittää, miten muutokset esimerkiksi energiantuotannossa vaikuttavat taloudelliseen toimintaan. Kustannukset mitataan useimmiten menetettynä bruttokansantuotteena. Sivuhyötyjä arvioidaan erillisinä hankkeina. Pelkkien taloudellisten kustannusten arviointi antaa kuitenkin puutteellisen kuvan, sillä sivuhyödyt ovat usein merkittävät.
Molemmat mallit ovat IPCC:n uusimmassa raportissa laajentuneet ja siten lähentyneet toisiaan sitten IPCC:n edellisen raportin vuodelta 2001. Bottom-up-mallit ovat kuitenkin erityisen hyödyllisiä arvioitaessa tiettyjen toimintavaihtoehtojen sektorikohtaisia seurauksia esimerkiksi energiankäytön tehokkuuden parantamiseksi. Top-down-mallit palvelevat puolestaan sektoreja leikkaavien, koko talouteen vaikuttavien ilmastopolitiikkojen vaikutuksia esimerkiksi hiiliveron ja ilmakehän CO2-pitoisuuden vakautustoimien osalta.
IPCC osoittaa molemmilla malleilla tehdyissä tutkimuksissa olevan kuitenkin vielä monenlaisia puutteita, kuten elämäntapavalintojen huomioiminen ja kaikkien ulkoiskustannusten sisällyttäminen, esimerkiksi paikallisten ilmansaasteiden. IPCC:n käytössä olleissa tutkimuksissa on myös alueellisia sekä maa-, sektori-, kaasu- ja estekohtaisia puutteita. Arvioidut hillintäkustannukset eivät myöskään huomioi torjutun ilmastonmuutoksen mahdollisia hyötyjä. (IPCC 2007)
Yleensä top-down-mallit tuottavat korkeampia kustannusarvioita. Niiden mukaan markkinat toimivat jo melko tehokkaasti, joten taloudellisesti kannattavat päästövähennykset olisi jo tehty. Bottom-up-mallien mukaan merkittäviä päästövähennyksiä voidaan saavuttaa jopa voitollisesti. Molemmissa on kuitenkin havaittu puutteita, jotka korjaamalla mallien tulokset lähentyvät toisiaan. Nykyään käytetään hybridimalleja, joissa lähestymistavat yhdistetään. (Tol 2000)
IPCC korostaa (2007) molempien mallien osoittavan, että globaalien kasvihuonekaasujen vähentämisellä on tulevina vuosikymmeninä huomattavaa taloudellista potentiaalia, joka voisi mitätöidä päästöjen globaalin kasvun tai vähentää nykyisiä päästöjä. Bottom-up-tutkimukset arvioivat päästöjä voitavan hillitä 6 GtCO2e/vuosi vuonna 2030. Tähän pääseminen vaatii kuitenkin toimeenpanon esteiden poistamista. Top-down-malleissa lasketut globaalit taloudelliset potentiaalit yhtenevät pitkälti bottom-up-mallien tulosten kanssa, mutta laskelmissa on myös huomattavia sektorikohtaisia eroja.
Päästövähennysten kustannukset laskevat, kun niitä toteutetaan laajasti. Uusiutuvan energian kokonaiskustannukset ovat laskeneet kahden viime vuosikymmenen aikana murto-osaan alkuperäisestä, ja parannuksia on edelleen luvassa. Konsulttiyhtiö KPMG:n tutkimuksen mukaan sarjatuotanto on merkittävin tapa saada uusien energiatekniikoiden kustannukset laskuun. Esimerkiksi viisi kertaa nykyistä suurempi aurinkopaneelitehdas laskisi aurinkosähkön hintaa kolmasosaan ilman mitään teknisiä parannuksia. Euroopan tuulivoimayhdistyksen mukaan tuulivoimakapasiteetin kaksinkertaistaminen laskisi tuulivoiman hintaa 9–17 %. (KPMG 1999)
Päästövähennysten sivuhyödyt
Päästöjen vähentäminen tarkoittaa useimmiten esimerkiksi liikenteen tai energiantuotannon ilmansaasteiden vähenemistä. Toimet siis tuottavat ilmastonmuutoksen torjumisen ohella koko yhteiskunnalle hyötyä esimerkiksi paranevan terveyden osalta.
EU:n komission mukaan tehokas globaali ilmastopolitiikka voisi säästää vuoteen 2020 mennessä 700 000 henkeä ilmansaasteiden aiheuttamalta kuolemalta joka vuosi. WHO:n mukaan ilmansaasteiden terveyskustannukset pelkästään Euroopassa ovat 161 miljardia euroa vuodessa. (EU-komissio 2001) (WHO 2004)
Terveyshyötyjen lisäksi ympäristön tila paranee, kun mm. happamoittavat päästöt vähenevät. Maataloudessa vähemmän päästöjä tuottava luomuviljely vähentää vesistöjen rehevöitymistä, josta voi olla merkittävää hyötyä esimerkiksi Itämerelle.
Päästövähennysten edellyttämillä ohjauskeinoilla voi olla muitakin positiivisia vaikutuksia. Uusiutuvan energian tuotanto on työvoimaintensiivistä, ja sektorille arvioidaan syntyvän Euroopassa lähes miljoona uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Suomessa puuenergian arvioidaan työllistävän suoraan 20 000 ihmistä vuonna 2010. Lisäksi tuulivoima-alalle voi syntyä 10 000 työpaikkaa, jos alan suomalaiset yritykset säilyttävät osuutensa maailmanmarkkinoista. (ECOTEC 2002) (Helynen 2001) (Holttinen 2001)
Uusiutuvan energian tuotanto voi myös tasoittaa alueellisia eroja ja estää maaseudun autioitumista. Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan uusiutuvan energian potentiaali maaseudun elävöittäjänä onkin merkittävä. (Hyttinen 2005)
Uusiutuva energia ja energiansäästö vähentävät myös yhteiskunnan riippuvuutta tuontienergiasta. Toimiva joukkoliikenne taas helpottaa ennen kaikkea niiden elämää, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia autoa. Samalla liikenteen väheneminen ehkäisee liikenneonnettomuuksia.
Kokonaiskustannuksien arviointi pitkällä aikavälillä
Yleensä ihmiset pitävät välittömästi saatavia hyötyjä ja kustannuksia merkittävämpinä kuin myöhemmin saatavia, joten kustannusten ja hyötyjen arvo tavallaan vähenee mitä kauemmas tulevaisuuteen mennään. Kokonaiskustannusten ja -hyötyjen taloustieteellinen analyysi perustuu tätä ilmiötä kuvaavan diskonton valintaan: kustannukset ja hyödyt ensi vuonna ovat diskonton verran vähäisemmät kuin nyt. Jos diskontto on esimerkiksi yhden prosentin suuruinen, sata dollaria nyt on sadan vuoden päästä arvoltaan alle 40 dollaria.
Yhteiskunnan tasolla oletus perustuu siihen, että talouden kasvun tiedetään jatkuvan, tulevilla sukupolvilla on samankaltaiset toiveet kuin meillä ja heidän halunsa ottaa ilmastokatastrofin riski taloudellisen hyödyn vuoksi tiedetään. Jos nämä oletukset eivät pidä paikkansa, kustannukset ja hyödyt arvioidaan väärin.
Koska pienikin muutos diskontossa saa aikaan suuria muutoksia esimerkiksi sadan vuoden ajanjaksolla, hyöty-kustannusanalyyseistä saadaan helposti lähes millaisia tuloksia hyvänsä. Täten arviot ovat erittäin epävarmoja eikä niitä välttämättä kannata edes yrittää tehdä. (Liski 2004)