Taustatietoa ilmastorahoituksesta

Kööpenhaminan 100 miljardin lupaus

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 rikkaat maat lupasivat ilmastorahoitusta kehitysmaille. Rahoituksen on määrä nousta 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä. Viime vuosina rikkaat maat ovat kuitenkin vältelleet ilmastorahoitusaihetta, eikä kunnollista suunnitelmaa 100 miljardin tason saavuttamisesta ole. OECD:n ja Climate Policy Iinitiativen (CPI) arvion mukaan ilmastorahoitus oli vuosina 201314 keskimäärin 57 miljardia. Tähän summaan on kuitenkin laskettu mukaan esimerkiksi lainoja ja kehitysyhteistyömäärärahoja.

Kiista ilmastorahoituksesta hiertää rikkaiden ja köyhien maiden välistä luottamusta ilmastoneuvotteluissa. Kehitysmaat odottavat rikkailta mailta vahvaa rahoitussitoumusta sekä päästövähennystavoitteita. Neuvottelujen onnistumisen kannalta vahva signaali ilmastorahoituksen toteutumisesta vuoteen 2020 mennessä on tärkeä. Se lisää luottamusta uuden sopimuksen ilmastorahoituslupauksia kohtaan.


Vanhaa viiniä uusissa pulloissa? Ilmastorahoituksen tulee olla “uutta ja lisäistä”

Yksi tärkeimpiä kysymyksiä rahoituksen suhteen on mikä raha lasketaan ilmastorahoitukseksi. Kööpenhaminan kokouksessa todettiin, että ilmastorahoituksen kuuluu olla “uutta ja lisäistä” (englanniksi “new and additional”). Tämä tarkoittaa, että olemassa olevia rahavirtoja ei kuulu nimetä uudelleen ilmastorahoitukseksi, ja ilmastorahoituksen tulee tulla kehitysyhteistyövarojen (tavoite 0,7 % bruttokansantulosta) lisäksi. Eri mailla on erilaisia tulkintoja uuden ja lisäisen merkityksestä. Suomi on laskenut ilmastorahoituksen kehitysyhteistyömäärärahojen piiriin.

Maat lyövät uutta rahaa tiskiin: missä on Suomi?

Useat EU-maat lupasivat lisätä ilmastorahoitusta vuoden 2015 aikana, jotta Pariisin ilmastokokous onnistuisi, eikä kompastuisi luottamuspulaan. Suomen hallitus on ainoastaan luvannut pitää kiinni olemassa olevista sitoutumisistaan ja maksaa rahat, jotka jo viime hallitus päätti suunnata ilmastorahoitukseen. Rikkaat maat sitoutuivat rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia lyhyellä aikavälillä yhteensä 30 miljardilla dollarilla vuosina 2010–2012 (ns. Fast Start Finance). Suomi maksoi oman osuutensa, mutta laski ilmastorahoituksensa osaksi kehitysyhteistyömäärärahojaan. Nyt Suomi on siirtämässä päästökauppatulot pois ilmastorahoituksesta, minkä lisäksi hallitus päätti leikata kehitysyhteistyömäärärahoja 38 prosentilla. Järjestöjen kehitysyhteistyömäärärahoista päätöksissä leikataan 43 prosenttia. On epäselvää, miten ilmastorahoituksen näiden leikkausten keskellä käy.

Päästökaupan huutokauppatulot ilmastorahoituksen sampo - Sipilän hallitus siirtää rahat kehitysmailta teollisuudelle

  • Suomi kanavoi päästökauppatulot vuoteen 2014 asti kehitys- ja ilmastorahoitukseen.
  • Tulot olivat vuonna 2014 yhteensä 69 miljoonaa ja ne tulevat todennäköisesti kasvamaan tulevina vuosina.
  • Nykyinen hallitus on hallitusohjelmassa linjannut, että päästökauppatulot suunnataan teollisuuden tukemiseen (ETS:n epäsuorien kustannusten kompensaatio).
  • EU on määrännyt teollisuuden tukemiselle ylärajan. Vielä on auki, mihin mahdolliset ylijäävät rahat suunnataan?

Huutokaupatessaan päästökauppaoikeuksia valtio saa tuloja jotka olivat 2014 noin 69 miljoonaa euroa. Viime hallitus päätti siirtää nämä päästökaupasta saatavat tulot ilmasto- ja kehitysrahoitukseen. Nykyinen hallitus on hallitusohjelmassa linjannut suuntaavansa päästökauppatulot teollisuuden tukemiseen. Suomen tulisi jatkaa päästökaupasta saatavien tulojen ohjaamista ilmasto- ja kehitysrahoitukseksi. Jos kuitenkin hallitus päättää ohjata osan rahoista teollisuudelle, tulisi mahdolliset ylijäävät rahat suunnata ilmasto- ja kehitystoimiin.

Minkään maan verorahat eivät riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen” - Julkisen vs. yksityisen rahoituksen merkitys

Vähintään puolet julkisista lähteistä tulevasta ilmastorahoituksesta tulee suunnata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Sopeutuminen on osa-alue, johon on hyvin vaikea saada yksityisiä investointeja (Ks. kuva. Lähde: CPI).


Sopeutumisen ja hillinnän lisäksi tulisi perustaa erillinen rahoitusmekanismi ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaamiseksi.

Energiavallankumous uudelleenohjaamalla rahavirrat

On arvioitu, että infrastruktuuri-investointeja tehdään vuoteen 2030 mennessä arviolta 90 biljoonan dollarin edestä. Nämä investoinnit voivat mennä joko vähähiiliseen infrastruktuuriin ja puhtaisiin teknologioihin - tai sitten ratkaisuihin, jotka lukitsevat meidät ilmastonmuutosta kiihdyttäviin rakenteisiin. Siksi seuraava vuosikymmen määrittelee siis sen, onnistummeko hillitsemään ilmastonmuutosta vai emme. Mikäli investoinnit ohjataan viisaasti vähähiiliseen teknologiaan ja energiatehokkuuteen, voimme vielä luoda vähähiilisen talouden kasvavalle väestölle. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) arvion mukaan meidän tulisikin kolminkertaistaa sijoitukset uusiutuvaan energiaan ja kahdeksankertaistaa sijoitukset energiatehokkuuteen - välittömästi.

Tarvitsemme siis väistämättä muutoksia sijoittajakäyttäytymisessä. Noin 60–80 prosenttia maailman tunnetuista fossiilisista polttoainevarannoista täytyy jättää käyttämättä, mikäli maapallon keskilämpötilan nousu halutaan pitää alle kahdessa asteessa. Huomattava osuus fossiilienergiayhtiöiden varallisuudesta voi siis muuttua arvottomaksi. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi perinteisesti turvallisina sijoituskohteina pidettyjen öljy-yhtiöiden markkina-arvoon. Globaalista sijoitusvarallisuudesta huomattava osa on institutionaalisten sijoittajien hallinnassa. Siksi institutionaalisten sijoittajien vähimmäisvelvollisuus on tuntea ja hallita fossiilienergiasijoitustensa riskit. Hiilijalanjälkien julkistaminen parantaa läpinäkyvyyttä ja luo pohjaa sijoitusten hiiliriskien arviointiin.

Kansainvälisesti sijoittajat ovat jo havahtuneet hiilikuplan vaaraan ja ovat kiireellä ottaneet askelia ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi ranskalainen vakuutusjätti AXA on vetänyt sijoituksensa saastuttavimmista hiili-investoinneista ja kolminkertaistanut sijoituksensa uusiutuviin energianlähteisiin. Myös Financial Stability Board ja The Bank of England varoittavat hiilikuplan vaaroista. Sijoittajat voivat myös aktiivisesti vaatia omistamiaan yhtiöitä muokkaamaan liiketoimintaansa ilmastomynteisemmäksi, kuten 150 sijoittajan "Aiming for A" -koalitio teki Shellin ja BP:n kohdalla.

Kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet Pariisin sopimuksessa on välttämätön poliittinen raami, jonka avulla voidaan lähettää oikea signaali sijoittajille. Ilmastosopimuksen tulisikin laukaista sijoittajissa ympäri maailmaa ketjureaktio, jonka myötä sijoitukset fossiilisiin polttoaineisiin saataisiin häivytettyä pois uusiutuvan energian ja energiatehokkuusinvestointien astuessa tilalle.

Lisätietoja:
https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/WEIO_2014_ES_English.pdf

Kepan Ajankohtaiskatsaus Suomen ilmastorahoituksesta 31.10.2017: Eväät löytyvät, tahtoa puuttuu