Suomi on lähtenyt Durbanin ilmastokokoukseen hakemaan todellisia tuloksia. Aikaa on hukattu jo liikaa ja nyt on tärkeää käyttää kaikkea tietotaitoa, jotta ilmastoneuvotteluissa päästään eteenpäin. Suomella on matkassaan omien alojensa virkamieshuippuja, jotka neuvottelevat eri aihealueiden työryhmissä.
Ilmastoneuvottelut on loistava paikka tavata kaikki tämän aihealueen huiput. Näihin huippuihin lukeutuu myös laaja kirjo erilaisia kansalaisjärjestöjä. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa onkin voimavara, jota ei kannata väheksyä.
Tapasimme jo ennen Durbaniin lähtöä muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen toimijoita ja täällä paikan päällä olemme ehtineet tavata ainakin KEPAn, WWF:n, Kirkon Ulkomaanavun, kansainvälisen Greenpeacen, SAKn, ja CAN:n edustajia.
Tapaamiset ovat olleet tarpeellisia monessa mielessä.
Järjestöillä on monimuotoisia näkökulmia neuvottelujen teemoihin ja näihin tutustuminen antaa laajempaa perspektiiviä. Kansainvälisten toimijoiden tapaaminen antaa aihetta haastaa kantoja, jotka perustuvat pelkkiin kansallisiin etuihin. Jos jokaisen maan lähtökohtana on vain turvata kansallisia etuja, ei riittäviä toimenpiteitä synny. Esimerkiksi metsänielujen ja kestävän metsänhoidon turvaaminen onnistuu paremmin, jos aitoa globaalia etua miettivät järjestöt ja toimijat haastavat kunkin maan näkemään yli kansallisen näkökulmansa globaalin ympäristöintegriteetin.
Uudet ideat ovat tarpeen esimerkiksi ilmastorahoituksen löytymiseen. Paljon puhuttujen innovatiivisten rahoituslähteiden löytymiseen tarvitaan monta kekseliästä päätä. Järjestöjen kontaktien ja verkostojen avulla on mahdollista löytää uusia yhteistyökumppaneita ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja neuvottelujen edistämiseksi. Sektorikohtaiset päästökaupat ovat yksi merkki globaaleista rahoituskeinoista, joissa ylitetään maakohtainen ajattelu.
Jokseenkin harhaanjohtavaa on tietysti puhua järjestöistä yhtenä kimppuna. Järjestöjen keskenkin on paljon eri näkemyksiä siitä miten asioita pitäisi viedä eteenpäin ja missä todelliset vääntämisen paikat ja painopisteet tulisi olla. Suurimman osan kanssa olemme kuitenkin tismalleen samaa mieltä siitä, mikä lopputuloksen tulisi olla: kattava, globaali ja laillisesti sitova sopimus ja tavoitteet, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää alle kahden asteen.
Osallistuvaan demokratiaan kuuluu, että kaikilla on mahdollisuus ilmaista äänensä. Tärkeää on, että ilmastoneuvotteluissa kuuluu yhä enemmän niiden ääni, jotka ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät, eikä vain ilmastonmuutosta eniten aiheuttaneiden suurimpien talouksien ääni. Järjestöt usein korostavat myös tätä näkökulmaa.
Lämmin kiitos kaikille järjestöille jo tässä vaiheessa neuvotteluja ja toivottavasti saamme yhdessä merkittäviä tuloksia aikaan Durbanissa.
Ville Niinistö,
ympäristöministeri ja Vihreiden puheenjohtaja
