Yhteinen visio hakusessa • 5.12.2008
Poznanin ilmastokokous on käynnistynyt tökkien. Keskustelua on käyty työpajojen muodossa muun muassa yhteisestä visiosta (shared vision) ja teollisuusmaiden päästövähennyksistä. Teollisuusmaat, EU mukaan lukien, vaikuttavat tulleen kokoukseen ilman mitään uusia esityksiä päästötavoitteista, teknologiayhteistyöstä tai rahoituksesta.
Kehitysmaat, jotka ovat omat mallinsa tulevan sopimuksen teknologia- ja rahoitusinstrumenteiksi jo esittäneet, alkavat hermostua siihen, ettei edes EU kunnolla reagoi niihin tai esitä omaa kilpailevaa esitystään tilalle. Niin ikään kehitysmaat kyselevät, miten on mahdollista, että teollisuusmailta on löytynyt lyhyen ajan sisällä valtavia summia pankkien pelastamiseen, kun ilmastokriisin selättämiseen rahaa ei meinaa löytyä millään. Edes aiemmin sovittuja rahoituslupauksia kehitysmaille ei ole täytetty. Venezuela laskeskelikin yhteisen vision työpajassa teollisuusmaiden luvanneen pankeille nyt 300 kertaa enemmän rahaa kuin kehitysmaille on tähän mennessä luvattu ilmastonsuojeluun.
Kun rahoitus- ja teknologiakysymyksissä ei ole päästy eteenpäin, ei yhteinen visiokaan ala vielä hahmottua. Työpajassa maaryhmät keskittyivät esittelemään yhteistä visiota enemmän sitä, millaiseksi ne visioivat toisen osapuolen roolin. Selkeä uusi avaus keskusteluissa oli se, että saarivaltioiden Aosis-ryhmä ja vähiten kehittyneiden maiden LDC-ryhmä vaatii nyt yhteiseksi tavoitteeksi maailman keskilämpötilan nousun rajoittamista 1,5 astetta pienemmäksi. EU:n, Norjan ja Sveitsin näkemys ylärajasta on kaksi astetta. Kanada, Australia ja Japani eivät ole omaa näkemystään saaneet konkretisoitua, mutta käytäväkeskusteluissa on kiertänyt huhu, jonka mukaan Japanille kelpaisi kolmekin astetta.
Puolentoista ja kolmen asteen välillä on dramaattinen ero sekä päästövähennysten että seurausten suhteen. Jos lämpeneminen jäisi alle puolentoista asteen, voitaisiin niin kutsuttu vaarallinen ilmastonmuutos (jonka yhtenä symbolina on pidetty Grönlannin mannerjään sulamista) estää hyvällä todennäköisyydellä. Tavoite on kuitenkin jo luonnontietellis-teknisesti lähes mahdoton. Kolmen asteen tavoite olisi puolestaan päästövähennysten kannalta helppo saavuttaa, mutta johtaisi mahdollisesti hyvin dramaattisiin seurauksiin. IPCC:n mukaan esimerkiksi 2,5 asteen lämpeneminen johtaisi siihen, että arviolta 20 – 80 % Amatsoniin sademetsistä ja sen lajistosta menetettäisiin.
Yhteinen visio ei tässä työpajassa vielä juurikaan kirkastunut. Puheenjohtajan yhteenveto antaa keskusteluista tarkemman kuvan. Ensi viikon lopulla yhteisen vision puimista jatketaan ministeritason pyöreän pöydän keskustelussa.
Myöskään teollisuusmaiden päästövähennyksiä koskevassa työpajassa ei saatu kavennettua teollisuusmaiden tavoitetta koskevaa 25-40 prosentin päästövähennyshaarukkaa vuodelle 2020. Japani, Kanada ja Venäjä, eivät edes halunneet keskustella tavoitteen tarkentamisesta tässä vaiheessa. Ympäristöjärjestöt näkevät, että nykytiedon valossa, kun ilmastojärjestelmä on osoittautunut aiemmin luultua herkemmäksi, olisi teollisuusmaiden yhteisen tavoitteen oltava 40 prosentin luokkaa vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.