Vuotava sateenvarjo • 11.12.2007Balin ilmastokokous 2007

Antto Vihma

Ilmastoneuvottelujen niin sanottu sateenvarjoryhmä koostuu EU:n ulkopuolisista teollisuusmaista. Aikaisemmissa ilmastokokouksissaryhmä on usein esiintynyt yhtenäisenä, nykyään koordinaatiota on vähän ja maat puhuvat suureksi osaksi omissa nimissään. Silti sateenvarjoblokin maat ovat Balin lausunnoillaan nousseet jälleen politikoinnin keskiöön. Australian tehtyä parannuksen ja USA:n pitäessään korttejaan kätkössä on ympäristöliikkeen syyttävä sormi kääntynyt kohti Kanadaa ja Japania.

Viikonloppuna Kanadan hallitukselta vuoti julkisuuteen – tarkoituksellisesti, monet epäilevät – neuvottelijoille suunnattu ohjeistuskirje. Dokumentissa vaaditaan suorasukaisesti sitovia päästövähennystavoitteita kehitysmaille, mikä tarkoittaa selkeää pesäeroa Kioton pöytäkirjan tärkeimpiin periaatteisiin. Kyseessä saattaa olla pelkkä retorinen heitto, osa strategiaa neuvottelu-urakan puolivälissä. Toisaalta on mahdollista että Kanada pyrkii jatkossa aktiivisesti jumiuttamaan neuvotteluja harrastamalla vastaavaa päämärätöntä provokaatiota kehitysmaiden suuntaan.

Japani kohautti jo kokouksen alkumetreillä tiedotteellaan, joka korosti sektoriyhteistyön sekä vapaaehtoisten tavoitteiden olevan keskeisiä tulevan ilmastosopimuksen rakennuspalikoita. Puheet sektorisopimuksesta ja vapaaehtoisuudesta jatkuivat tänään maanantaina Japanin omassa oheistapahtumassa, jossa muun muassa sementti- ja terästeollisuus esitteli toimiaan. Toinen tilaisuudessa esille nostettu teema oli jo unohdetuksikin luultu Asia-Pacific Partnership for Clean Development (APP) – Japanin, USA:n, Australian, Korean, Kanadan, Kiinan ja Intian kattava teknologiayhteistyötä korostava löysämuotoinen sopimus. Usein Kioton kilpailijaksi mielletty APP sai Japanin delegaatiolta korkeaa ylistystä, mikä oli omiaan lisäämään epäilyjä Japanin sitoutumisesta toimimaan vakavasti YK:n alaisessa ilmastoprosessissa.

Neuvottelujen tärkeimmät hetket ovat kuitenkin vielä edessä. Tuskin kumpikaan sateenvarjomaa mielellään ottaa kontolleen vastuuta Balin epäonnistumisesta, se kun tietäisi jo nykyisellä ilmastotietoisuuden tasolla melkoista tahraa maailmanyhteisön silmissä.