Voivatko kehitysmaat rajoittaa päästöjä? • 11.12.2008
Ilmastoneuvotteluiden suurin kiista on ollut se, tulisiko kehitysmaidenkin rajoittaa päästöjään. Kehitysmaat ovat painottaneet, että niiden vastuu tähänastisesta lämpenemisestä on vähäinen ja nykyisetkin päästöt asukasta kohti vaatimattomia. Teollisuusmaat taas ovat muistuttaneet, että vaikka ne leikkaisivat päästönsä nollaan, ei ilmastonmuutosta saataisi kuriin, jos kehitysmaiden päästöt jatkavat kasvuaan.
Poznanin kokouksessa julkistettiin useita selvityksiä kehitysmaiden vähähiilisistä kehityspoluista. Selvitykset osoittavat, että kehitysmaidenkin on mahdollista rajoittaa päästöjään kohtuullisin kustannuksin - kunhan ne saavat siihen tukea rikkailta mailta.
Intialaisen TERI:n mukaan nykymenolla Intian energian kulutus ja päästöt kasvavat 30 vuodessa kahdeksankertaisiksi. Instituutin Poznanissa julkistamassa kunnianhimoisimmassa kolmesta skenaariosta päästöt jäävät tästä vain noin neljäsosaan.
Auringosta tulisi ylivoimaisesti tärkein energianlähde vuoteen 2030 mennessä, ja sen kapasiteetti nousisi huikeaan 700 000 megawattiin. Teriläisten arvion mukaan Intia tarvitsisi ylimääräistä rahoitusta noin 20 miljardia dollaria vuodessa - intialaisten mielestä varmasti mieluusti teollisuusmailta.
Myös Aasian kehityspankin ADB:n selvitys Kaakkois-Aasian maiden vähähiilisistä poluista oli rohkaiseva. Selvityksen mukaan alueella on suuri päästövähennyspotentiaali.
Tarvittavista päästövähennyksistä yli puolella kustannukset olisivat negatiivisia eli päästöjen vähentäminen ei maksaisi, vaan säästäisi rahaa. Päästöjen leikkaaminen metsäkatoa välttämällä maksaisi vain muutamia dollareita tonnilta.
Kolmas selvitys käsitteli Meksikoa. Konsulttiyhtiö McKinseyn mukaan vuoteen 2030 mennessä maan päästöt kasvavat puolella nykytasosta, jos mitään ei tehdä. Tähän verrattuna päästöt voidaan leikata fiksulla politiikalla alle puoleen.
Suurimmat potentiaalit ovat sähköntuotannossa, jätehuollossa, liikenteessä ja maataloudessa. Vuonna 2030 puolet kaikesta sähköstä voitaisiin tuottaa uusiutuvilla.
Päästöjen vähentäminen tuottaisi mittavia sivuhyötyjä: energiaturvallisuus paranisi, öljyä jäisi enemmän vientiin, ruuhkia olisi vähemmän, ympäristö- ja terveyshaitat pienenisivät sekä Meksiko niittäisi kansainvälistä mainetta.
Nettona päästöjen vähentäminen jopa kasvattaisi taloutta ja lisäisi työpaikkoja. McKinseyn viesti olikin selvä: "Meksikon pitää toimia nyt".
Kehitysmaatkin voivat siis rajoittaa päästöjään merkittävästi. Tässä työssä ne tarvitsevat kuitenkin rikkaiden maiden tukea.