Venäjä: Hyviä kansallisia toimenpiteitä, aliarvioitu uhka • 1.10.2009puheenvuorotKohti Kööpenhaminaa

Alexey Kokorin
ilmastoasiantuntija, WWF Venäjä

Venäjän korkein johto ei vielä tunnista kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisen itseisarvoa, vaikka asia onkin hiljalleen muuttumassa positiivisempaan suuntaan. He ovat nyt myöntäneet, että ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttamaa ja että se on globaali uhka, mutta sitä, että vaara on todellinen nyt myös Venäjällä, ei ole vielä huomattu. Tilanne on jo kriittinen ja tulee olemaan sitä yhä enemmän vuoden 2010 jälkeen. Toisaalta viranomaiset tunnustavat muiden maiden huolestuneisuuden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot muualla maailmassa.

Tärkeänä kansainvälisenä valtana, Venäjän johtoporras haluaa kantaa vastuun globaalin ilmastonmuutoskriisin hoitamisesta yhdessä muiden maiden kanssa. On selvää, että Venäjän hallitus tarkastelee uusia päästörajoitteita, veroja, ja muita mahdollisia toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) alaisuudessa ja jotka tulevat korvaamaan nykyisen Kioton pöytäkirjan, ensisijaisesti Venäjän talouden kilpailukyvyn valossa.

Venäjä on asettanut tärkeitä ilmastoystävällisiä tavoitteita, joihin kuuluvat:

  • Vähentää bruttokansantuotteen energiaintensiteettiä 40 %
  • Hyödyntää 95% öljynporauksen yhteydessä purkautuvasta kaasusta 2014-2016 mennessä
  • Lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta 0.9 prosentista 4.5 prosenttiyksikköön (poissuljettuna suuret vesivoimalat) vuoteen 2020 mennessä.

Kasvihuonekaasupäästöjen t odotetaan kasvavan 1-2 % vuodessa, mutta edellä mainituilla toimenpiteillä voidaan päästöjen kasvunopeutta pienentää ja vakauttaa päästötaso vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2020 taso voisi siten olla 25–30% alhaisempi vuoden 1990 päästöihin verrattuna tai vain 5-10 % vuoden 2007 päästöjä korkeampi.

Muita ilmastoystävällisiä askelia parempaan suuntaan ovat tutkimukset ja raportointi, kouluttaminen, sekä valmistautuminen ilmastonmuutoksen sopeutumiseen erityisen herkillä alueilla, esimerkiksi ikiroudan ja tulvariskin alueilla.

Venäjän  arviointiraportti, joka vastaa IPCC:n neljännen arviointiraportin osia 1 ja 2, on valmistunut ja antaa hyvän pohjan ilmastonmuutoksen vaikutusten tunnistamiseen. Taloutta käsittelevää osaa 3 ei kuitenkaan ole vielä aloitettu ja kysymys vahinkojen mittakaavasta verrattuna sopeutumiskustannuksiin ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen on yhä avoinna.

Venäjän ilmastodoktriini, jossa torjunta- ja sopeutumistoimenpiteet sekä osallistuminen kansainvälisiin ponnisteluihin kuvataan avaintehtäviksi, on valmiina presidentin allekirjoitettavaksi. Toimintasuunnitelmaa doktriinin tueksi ei vielä ole, mutta teos  itsessään ja sen antama painoarvo koulutukselle ovat arvokkaita  yleisön tietoisuuden lisäämiseksi.

YK:n ilmastosopimuksen kansainvälisillä areenoilla, G8 -kokouksissa ja Major Economies Forumissa (johon kuuluu 16 eniten päästöjä aiheuttavaa maata), Venäjä osoittaa hyvää yhteistyötahtoa uuden ilmastosopimuksen puolesta, josta on tarkoitus päästä sopuun YK:n ilmastosopimuksen 15. osapuolikokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.  Äskettäin pidetyssä G8 -maiden kokouksessa Italiassa Venäjä myöntyi G8 -maiden määrittelemään globaaliin 2۫ asteentavoitteeseen, joka tarkoittaa että globaalin lämpötilan nousun ei tulisi ylittää kahta Celsius astetta. Kuitenkin teollisuusmaille kokonaisuudessaan asetettiin 80 % ja Venäjälle vain 50 % päästövähennystavoitteet.

Vastuun jakaminen

Venäjä painottaa vastuun tasapuolista jakamista, erityisesti suurimpien kasvihuonekaasutuottajamaiden osalta. Venäjän viranomaisten ja kansalaisten yleinen mielipide on sama: myös kansantaloudeltaan pienten maiden tulisi asettaa yhdenmukaiset päästövähennyssitoumukset, jotka tulisi kirjata kansainväliseen sopimukseen yhdessä Venäjän sitoumusten kanssa.

Mikäli suurimmat kansainväliset saastuttajat eivät suhtaudu myönteisesti asetettuihin tavoitteisiin, Venäjä on ilmoittanut asettavansa hyvin heikot puolivälitavoitteet vuoteen 2020 mennessä: 10-15% alle vuoden 1990 päästötason tai 20-25% yli nykyisen tason (prosenttilukuina vuodesta 1990). Olen todella pettynyt päätökseen ja toivon että se oikaistaan mikäli suurimmat päästöjä tuottavat maat asettavat itselleen kunnianhimoisempia tavoitteita. 

Rahoituskysymykset kuuluvat keskeisesti vastuun jakamiseen ja vähän aikaa sitten pidetyn Major Economies Forumin jälkeen presidentti Medvedev totesi, että Venäjä on valmis tukemaan Meksikon esittämää monenkeskistä rahastoa. Venäjän osalta rahoituksen lähde tulee pääasiassa olemaan valtion budjetti, joka jakaa rahoitusta ulkomaanapuun.

Venäjä on yhä ulkopuolinen globaalista päästökaupasta eikä osallistu Kioton pöytäkirjan alaisiin  yhteistoteutus- tai päästökauppamekanismeihin. Venäjällä on kuitenkin monia projekteja ja ideoita, joita mahdolliset ulkomaalaiset sijoittajat tukevat. Venäjän yritysmaailma toivoisi että päästökauppaan tartuttaisiin vakavammin. Laki yhteistoteutukseen osallistumisesta allekirjoitettiin 2 vuotta sitten, mutta yhtäkään projektia ei ole vielä pantu toimeen.

Vaikka pääministeri teki kesäkuussa 2009 määräyksen siitä, että menettelytapoja tulisi nopeuttaa ja helpottaa, selvää edistystä ei ole vielä tapahtunut. Pääsyy tähän on, että hallitus ei pidä yhteistoteutusta tai päästökauppaa tärkeänä, sillä näiden mekanismien potentiaalinen mittakaava valtion budjetin kannalta  olematon. Uudessa ilmastosopimuksessa Venäjä haluaisi pitää yhteistoteutuksen mekanismin tasapainossa  myös sopimuksen määrittelemän puhtaan kehityksen mekanismin kanssa.

Viranomaiset vaikuttavat avoimilta kansallisten päästökauppajärjestelmien suhteen yhdellä tai useammalla talouden sektorilla, mutta tätä pidetään yhä kansallisena asiana, jota ei tulisi säädellä kansainvälisen sopimuksen kautta.

Kansallisesti Venäjä aikoo toimeenpanna ilmastoystävällisiä toimia vaikka kaikkia seuraamuksia ja suojelutoimenpiteiden arvoa ei välttämättä vielä ole täysin tunnustettu tai ymmärretty. 

Kansainvälisellä tasolla Venäjä haluaisi olla “hyvä tyyppi” ja ottaa johtavan roolin globaaleissa ilmastoponnisteluissa, mutta hyvän tahdon realisointi tulee vaatimaan kuitenkin enemmän panostusta toimivien ratkaisujen kehittämiseksi ja soveltamiseksi,  ilmastonmuutoksen asettamiin todellisiin haasteisiin vastaamiseksi.