Uudet tekstit, vanhat haasteet • 12.12.2009Kööpenhamina

Kaisa Kosonen

Perjantaina neuvottelijoihin ja kansalaisjärjestöihin tuli vipinää jo heti aamutuimaan, kun toisen neuvotteluryhmän (AWG-LCA) puheenjohtaja Michael Zammit-Cutajar julkaisi oman esitysluonnoksensa siitä, miltä lopputuleman pitäisi hänen ryhmänsä osalta palttiarallaa näyttää. Tämä seitsemänsivuinen teksti yrittää kasata kokoon keskeiset johtopäätökset Balin toimintaohjelman sisältämistä elementeistä, eli yhteisestä visiosta, päästövähennyksistä, metsien suojelusta, sopeutumisesta, rahoituksesta ja teknologiasta eräänlaiseksi sateenvarjopäätökseksi. Tekstissä on monin paikoin ammottavia aukkoja ja monivalintatehtäviä, joihin odotetaan täydennystä asiakohtaisilta neuvotteluryhmiltä sekä valintoja ministereiltä. Puhteenjohtajan teksti antaa vasta raamit varsinaiselle lopputulokselle, mitä puheenjohtaja kuvaa ”paketiksi” päätöksiä.

Myöhemmin myös toisen neuvotteluryhmän johtaja julkaisi tekstin, joka kokoaa olennaiset neuvottelukohdat Kioton pöytäkirjan alta (mm. teollisuusmaiden uudet päästövähennyssitoumukset, muutokset nielujen laskentasääntöihin ja puhtaan kehityksen mekanismeihin).

Iltapäivällä valtiot pääsivät ruotimaan esityksiä suljettujen ovien takana. LCA-teksti sai kritiikkiä sekä teollisuusmaiden että kehitysmaiden suunnalta, mikä kertonee siitä, että puheenjohtaja on onnistunut löytämään keskitien ja olettamaan molemmilta osapuolilta enemmän, kuin mihin ne olisivat valmiita.

Teollisuusmaat ovat asennoituneet solmimaan Kööpenhaminassa vain poliittisesti sitovan sopimuksen, mutta saarivaltiot (AOSIS) sekä joukko Afrikan ja Keski-Amerikan maita taistelevat laillisesti sitovan, kokonaisvaltaisen sopimuksen puolesta. Tämän seurauksena jopa istuntoja on jäädytetty. LCA-puheenjohtajan teksti olettaa, että Kioton pöytäkirja jatkuu toisella sitoumuskaudella, mutta jättää auki sen, johtaisivatko myös neuvottelut toisen raiteen alla laillisesti sitovaan lopputulokseen, eli uuteen pöytäkirjaan. Tämä on jätetty osapuolten päätettäväksi. Perjantaina AOSIS julkaisikin oman esityksensä siitä, miten LCA-neuvottelujen tulisi johtaa sitovaan pöytäkirjaan, joka täydentäisi paranneltua Kioton pöytäkirjaa.

Samaan aikaan toisaalla EU:n johtajat paiskasivat kättä oman huippukokouksensa päätösten vahvistukseksi. Kokouksen tulokset jäivät monille pettymykseksi: EU ei edelleenkään nostanut omaa päästövähennystavoitettaan 30 prosenttiin, tai määrittänyt omaa osuuttaan kehitysmaiden tarvitsemasta ilmastorahoituksesta. Ainoa rahoituspäätös, jonka EU-johtajat tekivät koski seuraavan kolmen vuoden ”nopean startin rahoitusta”. Valitettavasti suurin osa tästäkin 2.4 miljardin euron vuotuisesta rahoituksesta perustuu vanhojen, jo aiemmin luvattujen rahojen uudelleen nimeämiseen.

Ensimmäinen neuvotteluviikko kääritään pakettiin tänään. Edistystä on tapahtunut vain vähän. Keskeiset kipukohdat, jotka ovat jarruttaneet neuvotteluja kaksi vuotta ovat edelleen samat: teollisuusmaiden päästövähennystarjoukset jäävät kauas siitä, mitä niiltä tieteen ja oikeudenmukaisen vastuunjaon valossa tarvittaisiin ja pidemmän aikavälin rahoitus, jota teollisuusmaat ovat luvanneet, loistaa edelleen poissaolollaan. Edes apukoulun priimus EU ei onnistunut tekemään päätöksiä, jotka veisivät neuvotteluja eteenpäin. Vanhojen rahoituslupausten uudelleenkierrättämisellä teollisuusmaat eivät pitkälle pötki.

Toivottavasti uudet tekstit, ministerien saapuminen ja oletettavasti satojen tuhansien ihmisten marssit tänään eri puolella maailmaa luovat painetta suuria saastuttajia kohtaan.