Tuvalulla on tunteet ja viekkaus mukana neuvotteluissa • 15.12.2009Kööpenhamina

Samuli Sinisalo

Ensimmäisen viikon viimeisenä neuvottelupäivänä, lauantaina Bella Centerissä käytiin läpi ensimmäisen neuvotteluviikon tapahtumia. Sekä YK:n ilmastosopimuksen osapuolet ja Kioton pöytäkirjan osapuolet käsittelivät molemmat tekstejä jotka AWG-LCA ja AWG-KP työryhmien puheenjohtajat olivat valmistaneet.

Jo aikaisemmin viikolla Tuvalu osoitti että he todella haluavat Kioton pöytäkirjan lisäksi toisen lainvoimaisen sopimuksen Kööpenhaminasta ja he käyttävät kaikkia keinoja tämän saavuttamiseksi. Viime viikolla niin YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan  istunnot keskeytyivät kertaallen. Molemmissa tapauksissa oli kyse siitä, että Tuvalu halusi perustettavan työryhmät käsittelemään saarivaltioiden AOSIS -ryhmän sopimusluonnoksia.

Molemmilla kerroilla ehdotus sai niin kovaa kritiikkiä osakseen, erityisesti kehitysmaiden G77/Kiina ryhmän sisältä, että puheenjohtaja Connie Hedergaardilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää istunnot ja konsultoida osapuolia neuvottelusalin ulkopuolella siitä miten asioissa edetään.

Tuvalun yritteliäisyyttä ja oveluutta osoittaa se, että he eivät esitä muutoksia Kioton pöytäkirjaan sen artiklan 3.9 pohjalta, joka käsittelee teollistuneiden maiden tulevia päästörajoituksia. Artikla 3.9 määrää pöytäkirjan osapuolet aloittamaan seuraavan päästörajoituskauden neuvottelut seitsemän vuotta ennen kuin edellinen kausi loppuu. Tämän kimpussa AWG-KP-työryhmä onkin paininut vuodesta 2005 ja siihen prosessiin on vaikea yhden pienen maan saada lisää vauhtia.

Sen sijaan Tuvalu on jo viime keväänä jättänyt muutosehdotuksensa UNFCCC:n sihteeristölle artiklan 20 nojalla. Tämä artikla takaa kelle tahansa Kioton pöytäkirjan osapuolelle oikeuden ehdottaa muutoksia protokollaan. Artiklan 20.2 mukaan nämä muutokset tulee käsitellä normaalissa osapuolten kokouksessa, joka Kööpenhaminan kokous on.

Tuvalun ehdotuksen oveluus paljastuu vielä siinä, että Artikla 20.3 määrää, että mikäli konsensusta ei löydy, voidaan muutokset hyväksyä äänestyksen kautta 3/4 osan enemmistöllä. Teoriassa, mikäli Tuvalun ehdotus otettaisiin käsittelyyn ja G77 ja AOSIS saisivat rivinsä yhtenäisiksi, voitaisiin Kioton sopimusta uudistaa äänestyksen kautta. Muuten päätöksenteko perustuu konsensukseen osapuolien kesken.

Joka tapauksessa, lauantaina Conne Hedergaard kuitenkin päivitti ilmastosopimuksen osapuolten konferenssia, että edistystä konsultaatioissa on tapahtunut, mutta lisää aikaa tarvitaan. Välittömästi tämän jälkeen Tuvalu pyysi puheenvuoroa.

Tuvalun pääneuvottelija, Ian Fry halusi tähdentää, että vaikka Tuvalu on saanut paljon huomiota osakseen heidän ehdotustensa takia, kyseessä ei ole mediatemppu. Tuvalun tarkoituksena ei ole häpäistä Tanskan hallitusta, he vain haluavat että heidän ehdotuksensa saisivat osaksen asianmukaisen käsittelyn.

Kyseessä myöskään ole Ian Fryn henkilökohtainen egotrippi. Hän on vain oman hallituksensa nöyrä ja mitätön palvelija, ja on kieltäytynyt kaikista haastatteluista. Hän ei ole naiivi poliittisen tilanteen suhteen ja Hedergaardin panoksen suhteen. Tuvalulaiset ymmärtävät, että Connie Hedergaard on matkustanut ympäri maailmaa neuvottelemassa ja konsultoimassa ilmastosopimuksen tiimoilta. Mutta mikäli Hedergaard olisi käynyt Tuvalulla, hän olisi nähnyt että koko Tuvalun kansa elää alle kahden metrin korkeudessa merenpinnasta.Siksi he ovat niin huolissaan. Siksi heillä on niin kiire.

Fryn mukaan on nykymaailman ironiaa, että koko maailman kohtalo näyttää olevan muuteman amerikkalaisen senaattorin käsissä. Meidän ei pitäisi antaa muuteman amerikkalaisen senaatorin pysäyttää neuvotteluja. Obamankin tulisi ottaa ilmastonmuutos vakavasti, sillä se on suurin uhka rauhalle maailmassa.

Kehitysmaat ja saarivaltiot tarvitsevat kaksi lainvoimasta sopimusta Kööpenhaminasta. Tuvalun luonnos on ollut osapuolilla jo yli puoli vuotta, nyt sitä pitäisi vihdoin käsitellä.

Lisäksi Ian Fry kertoi että herätessään lauantaiaamuna, hän itki. Ja aikuisen miehen on vaikea tunnustaa todella itkevänsä. Neuvotteluhuoneen jättimäiset näytöt vahvistivat sen minkä jo äänenpainoista kuuli: kyyneleet nousivat hänellä jälleen silmiin. Tämän jälkeen Fry päätti puheensa puheenjohtaja Hedergaardia puhutellen: “Maani kohtalo on käsissäsi.”

Hedergaard lupasi, että mitään vaihtoehtoa ei oteta pöydältä.

Heti osapuolikokouksen istunnon jälkeen vuoropuhelu jatkui. Edellinen Kioton pöytäkirjan alainen istunto oli keskeytetty, koska sopua ei löytynyt siitä miten Tuvalun muutosehdotuksia tultaisiin käsittelemään. Tästä huolimatta Hedergaard jatkoi muihin asioihin ja rakentavassa hengessä Tuvalu antoi neuvottelun jatkua. Istunnon lopuksi, Tuvalun muistutuksen jälkeen, Hedergaard lupasi että asiaa ei lakaistaisi maton alle. Konsultaatiot Tuvalun muutosehdotuksista jatkuvat ja ehkä pääsevät MOPin istuntoon uudestaan.

Tämä viikko näyttää miten pitkälle nämä tunteet, aika ja rakentava henki riittävät.