Tutkimus: Ilmaston lämpenemisessä huomattavia epävarmuuksia • 8.2.2005
Maailman suurin ilmastomallinnushanke osoittaa, että ilmasto voi reagoida hiilidioksidipitoisuuden nousuun herkemmin kuin Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on arvioinut.
IPCC:n mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen esiteolliseen nähden nostaisi keskilämpötilaa 1,5 – 4,5 asteella. Uuden tutkimuksen mukaan lämpötila nousisi 1,9 – 11,5 astetta.
Lukujen takana on climateprediction.net, joka perustuu hajautetun
tietojenkäsittelyn menetelmään. Jo yli 90 000 vapaaehtoista on ladannut kotikoneelleen ohjelmistot, jotka käyttävät prosessorien joutoaikaa ilmastosimulaatioiden laskemiseen.
Hanketta johtava David Stainforth tietää syyn ilmaston arvaamattomuuden korostumiseen uudessa tutkimuksessa: suuren laskentatehon vuoksi se ottaa huomioon aikaisempia tutkimuksia suuremman joukon erilaisia mahdollisuuksia.
Hankkeen ilmastoherkkyysarvio perustuu 2 017 erilaiseen tietokonesimulaatioon lämpötilojen kehittymisestä. Simulaatiot pohjautuvat yleisen kiertoliikkeen malliin, joka kuvaa ilmakehän ja valtameren pinnan vuorovaikutusta.
Uutta on sekin, että asiantuntijat määrittelivät kaksi tai kolme todennäköistä arvoa kuudelle tutkimusparametrille: vesihöyryn pilveksi muuttumisen kynnykselle, pilven sateeksi muuttumisen kynnykselle ja nopeudelle, jääkiteiden vajoamisnopeudelle, pilvien kyllästysasteelle ja konvektiovirtausten nopeudelle.
Todennäköisin ilmastoherkkyys, hiilidioksidipitoisuuden
kaksinkertaistumisesta seuraava lämpötilan nousu, on uudenkin tutkimuksen mukaan 3,4 astetta. Maapallonlaajuinen keskiarvo sivuuttaa kuitenkin paikalliset vaihtelut, jotka yleisen kiertoliikkeen mallin perusteella näyttävät merkittäviltä.
Tutkimusryhmään kuuluvan Myles Allenin mukaan lämpenemiseen liittyvä epävarmuus merkitsee sitä, että turvallista raja-arvoa
kasvihuonekaasupitoisuuksille ei ole, vaan jo nykyiset kasvihuonekaasupäästöt voivat aiheuttaa vaarallisen nopeaa lämpenemistä.
Climateprediction.netin ennusteita pyritään täsmentämään lisätutkimuksin, ja tulevien simulaatioiden todenmukaisuutta parannetaan ottamalla käyttöön dynaaminen valtamerimalli.
Stainforth, D. A. et al. 2005. Uncertainty in predictions of the climate response to rising levels of greenhouse gases.
Nature, vol. 433, s. 403-406.