Toivon ja epätoivon ilmastokokous • 24.11.2011Durban

Salla Virta

Globaalin ilmastosopimuksen kohtalo ratkeaa joulukuussa Etelä-Afrikan Durbanissa. Mistä ilmastoasiantuntijat unelmoivat?

Haastateltavina

pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto

tutkija Antto Vihma, Ulkopoliittinen instituutti

ilmastopoliittinen neuvonantaja Kaisa Kosonen, Greenpeace

1. Mitä odotat Durbanin ilmastokokoukselta?

L: On hukattu 2 vuotta laillisesti sitovan ilmastosopimuksen synnyttämiseksi. Näyttää surkealta. EU:n pitäisi painostaa USA mukaan uuteen sopimukseen.

A: Mielenkiintoista, mutta turhauttavaa neuvottelua.

K: Sirkushan siitä tulee, kun maiden näkemykset, kenen pitäisi tehdä mitä, milloin ja miten ovat edelleen niin kaukana.

2. Mikä olisi pahin skenaario? Entä riemuvoitto?

L: Pahin on toteutumassa eikä päästä eteenpäin. EU, Kiina ja USA toistavat vain aiemmat vaatimattomat lupauksensa. Uusia kortteja pöytään! Parhaimmillaan pelastetaan Kioton jatko (nyt voimassa oleva sopimus) ja sovitaan tavoitteista, jotka ovat linjassa ilmastotieteen kanssa.

A: Pahin on 2 viikon jänkkääminen, tulisiko EU:n kirjata lainsäädäntönsä Kioton toiselle kaudelle ilman toimia muilta. Se on kaukana kansainvälisten sopimuksien ideaalista. Voitto olisi tarkka ja velvoittava sopimuspäätös ilmastorahoituksesta ja sen keräämisestä.

K: Pahinta on, jos riitely ei päädy sopuun edes viimeisen yön tunteina. Voitto olisi, jos riittävä joukko maita sitoutuisi yhteistyöhön yli perinteisten kehitysmaa−teollisuusmaa-jakolinjojen ja Kiotoa vahvistettaisiin.

3. Mihin tuoreen kokouksen seuraajan kannattaa kiinnittää huomiota?

L: Kansalliseen lyhytnäköisyyteen, ilmasto-oikeudenmukaisuuteen sekä kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välisiin jännitteisiin. Kiinnostavia ovat Kiinan ja USA:n roolit.

A: Etelä ja Pohjoinen syyttelevät toisiaan, mutta pinnan alla löytyy paljon poliittisia eroja. Niitä seuraamalla saat yksityiskohtaisen kuvan.

K: Seuraa ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen tiedottamista muun muassa ilmasto.org -sivuston ja ECO-lehtisen (www.climatenetwork.org/eco-newsletters) avulla.

Teksti on julkaistu Huili-lehden numerossa 5/2011 Marras-Joulukuu s.6-7