Taistelua ruoan ja veden puolesta Perussa • 29.7.2013

Martta Haveri
Kirjoittajan pro gradu –tutkielma käsittelee Femucarinap-järjestön toimintaa ja hän vietti Perussa 3 kuukautta vuonna 2012.

Viime vuonna 2012 tutustuin Perussa Femucarinap – nimiseen järjestöön, jonka avulla sain nähdä monien perulaisten huolen ympäristöstään ja peräänantamattoman taistelun oikeuksien puolesta. Järjestö, jonka toimintaan osallistuin, puolustaa maaseudun ihmisten ja naisten oikeuksia sekä voimaannuttaa erityisesti naisia osallistumaan yhteiskuntaan. Nämä päämäärät liittyvät hyvin paljon ilmastonmuutokseen ja tilanteeseen, jonka alkuperäiskansat joutuvat kohtaamaan Perussa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän Andien ja Amazonian luontoon sekoittaen vuodenaikoja ja siten vaikeuttaen ennen ennakoitavissa ollutta viljelyä ja ihmisten siitä saamaa toimeentuloa. Myös järjestön naisille opetettiin työpajoissa, mitä tapahtuu, kun esimerkiksi ikijäät Andeilta sulavat kokonaan pois. Ilmastonmuutos ei ole ollut kuitenkaan Perun poliittisella agendalla kovin vahvasti esillä. Maa on kyllä allekirjoittanut esimerkiksi Kioton sopimuksen, mutta taloudellisen kehityksen turvaaminen on mennyt hyvin usein ympäristönsuojelun edelle.

Alkuperäiskansojen näkökulma

Femucarinap –järjestön jäsenet edustavat eri Perun alkuperäiskansoja. Näiden alkuperäiskansojen kulttuuri liittyy hyvin paljon ympäristöön ja sen vaalimiseen. Sekä Amazonian kulttuureissa että Andeilla luonto nähdään kaiken hyvän antajana. Heidän mukaansa luontoa on kunnioitettava, koska se tarjoaa ruokaa. Nämä ihmiset uskovat Pachamamaan, Äiti Maahan, joka kontrolloi luontoa. ”Maa on meille meidän äitimme, me hallitsemme äiti maata, koska se on ihmisyyden äiti”, kommentoi eräs järjestön jäsen minulle maan merkitystä. Tähän liittyy myös Yacumama eli Äiti Vesi. Näitä kahta pidetään elämän lähteenä ja antajana. Vesi yhdistyy maahan muodostaen todellisuuden koko elämälle ja siksi sillä on sosiaalinen, eettinen ja kulttuurinen merkitys, jota on mahdotonta muuttaa markkina-arvoksi ja kaupallistaa. Tärkeää on myös buen vivir. Se viittaa ”hyvin elämiseen”, sosiaaliseen ja kokonaisvaltaisesti ihmisiä tyydyttävään kehitykseen ja elämäntapaan, joka ei ole vain taloudellista kehitystä.

Järjestön naisilla oli edellä kuvatunlainen kunnioittava suhde luontoon, veteen ja maahan. Tämän näkemyksen mukaan ajatellaan, että jos ei ole puhdasta vettä, maa ei saa ravinteita ja kuolee. Heidän mukaansa samaa voi ajatella ihmisestä, sillä jokainen tarvitsee puhdasta maata ja vettä, joka ravitsee. Jos näin ei ole, ei ole elämääkään. Siksi järjestön iskulause olikin usein ”kultaa ei voi syödä”. Valitettavasti nämä ajatukset ovat räikeästi ristiriidassa Perun valtion politiikan kanssa.

Vaikeuksia ja protesteja

Järjestön naisille on erittäin tärkeää ns. ruokasuvereniteetin toteutuminen. Käsite on Via Campesina-pienviljelijäverkoston lanseeraama vuonna 1996, ja sana on merkitykseltään lähellä ruokaturvaa. Sen puolustamiseen liittyvät sekä alkuperäiskansojen käsitykset luonnosta että myös huoli ilmastonmuutoksesta. Ruokasuvereniteetti tarkoittaa oikeutta terveelliseen ravintoon ja takuuta siitä, että ruoka on valmistettu kansan omilla menetelmillä, paikallisia yhteisöjä ja ympäristöä kunnioittaen. Se myös takaa, että maan ja veden käyttö, kylväminen, karjaeläimet ja ympäristön monimuotoisuus kuuluvat niille, jotka tuottavat ruokaa, eivätkä ne kuulu esimerkiksi yrityssektorille. Femucarinap –järjestö tarkastelee ruoka-asiaa erityisesti naisten näkökulmasta, sillä Perun maaseudulla juuri naiset vastaavat yhä enemmän ruoan tuottamisesta miesten muuttaessa työn perässä pois.

Ilmastonmuutoksen takia viljelyolosuhteet muuttuvat, jolloin naisten puolustama ruokasuvereniteetti on uhattuna. Huolena on myös puhtaan veden turvaaminen. Perun talous nojaa paljolti erilaisten metallien louhintaan. Kaivosteollisuuden vuoksi uhrataan kokonaisia järviä. Elinympäristön tuhoutuessa alkuperäiskansat joutuvat pakolla muuttamaan kaivosten tieltä muualle. Esimerkki tästä on Pohjois-Perussa sijaitsevan Cajamarcan alueen suurkaivosprojekti Conga, joka on Yanacocha -nimisen kaivosyhtiön alaisuudessa. Projektin sosiaaliset ja ympäristölliset kustannukset ovat valtavat, uhkana esimerkiksi on neljän järven alkulähteiden häviäminen. Kahden järven alue tyhjennettäisiinn asukkaista mineraalien kaivamisen vuoksi ja toisten ympäriltä raivattaisiin metsää. Projekti siis vaikuttaisi 100 000 ihmisen elämään. Oleskeluni aikana pidettiin lukuisia mielenosoituksia Congaa vastaan, näihin myös Femucarinap osallistui. Protestit ovat jatkuneet myös tänä vuonna 2013.

Perussa Amazonian puolella taas pumpataan öljyä ja raivataan sademetsää. Luonnonvarojen kuluttaminen vaikeuttaa elämistä, sillä se pilaa kansojen kunnioittamaa luontoa ja edistää ilmastonmuutoksen etenemistä esimerkiksi öljyn käytön sekä metsäkadon takia. Alkuperäiskansat ajautuvat tilanteeseen, jossa heidän on muutettava radikaalisti elämätapojaan asuinpaikan muuttumisen myötä. Monet tapaamistani naisista ovat perheenäitejä ja huolissaan seuraavista sukupolvista, lapsistaan ja lasten lapsistaan. He kysyivät jatkuvasti, minkälaisen tulevaisuuden he voivat lapsilleen antaa, kun ei ole enää vettä tai ruokaa.

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ovatkin herättäneet monia kansanliikkeitä ja tämä on aiheuttanut maan hallitukselle hankalan tilanteen. Huolimatta protesteista ja marsseista, poliittiset päätökset vaikuttavat kuitenkin olevan kansanliikkeiden ja järjestöjen, myös Femucarinapin, vaatimuksia vastaan. Nykyisellä presidentillä Ollanta Humalalla oli valituksi tullessaan alkuperäiskansojen tuki takanaan. Hänen politiikkansa on kuitenkin ollut täystyrmäys kannattajille ja hän jatkaa uusliberalistisella linjalla, kuten edeltäjänsä. Matkani ajalta minulle välittyikin kansalaisyhteiskunnan suuri huoli sekä ympäristön tilaa että ihmisoikeuksien toteutumista kohtaan. Vaihtoehtoinen keskustelu jää kuitenkin pelkästään niille, jotka ovat Perussa myös usein syrjityin väestönosa. Heidän mielipiteensä yhteiskunnassa jätetään heidän asemastaan johtuen ”omaan arvoonsa”.

Vastarinnan toimivuus

Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta: syrjittyä väestönosaa vastassa on valtio. Ristiriita on melkoinen myös siinä, miten luonto ja sieltä löytyvät asiat määritellään toisaalta alkuperäiskansojen näkökulmasta ja toisaalta luonnonvaroihin pohjautuvan talouskasvun puoltajien näkökulmasta. Femucarinap yrittää taistella ajamiensa asioiden puolesta ja saada hiljennetyn äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Femucarinapin keinoina on levittää tietoa ja voimaannuttaa naisia kertomaan mielipiteensä. Järjestön naiset osallistuvat marsseille ja pitävät työpajoja. Heidän tavoitteenaan on voimaantumisen myötä päästä mukaan vaikuttamaan politiikkaan.

Juuri marssit ja tiedon levittäminen ovatkin se tapa, jolla näiden ihmisten vaatimukset voivat tulla näkyvämmiksi. Parhaita vaikuttamisen kanavia ovat nähdäkseni Via Campesinan kaltaiset kansainvälisemmät järjestöt, jolloin myös muut maat tulevat tietoisiksi ongelmista ja poliittinen painostus asioiden parantamiseksi on mahdollista. Omilla toimillamme meidän tulisi jatkaa omaa taisteluamme ilmastonmuutosta vastaan, mutta samalla nostaa esille niiden ihmisten ääni, joka ei aina tule kuulluksi. Nämä ihmiset ovat jo tajunneet tilanteen vakavuuden, mutta heitä ei vielä oteta tarpeeksi vakavasti. Heidän on pidettävä melua itsestään, jotta heitä ei unohdettaisi. He ovat vaatimuksineen ilmastonsuojelijoita ja heidän vastalauseensa luonnonvarojen riistolle tulee olla vastaisuudessa entistä kuuluvampi.

Femucarinap marssii 10.2.2012 Liman keskustassa osana ”Suurta kansallista vesimarssia”, jossa vastustettiin Congan kaivosprojektia. Julisteessa lukee suomeksi: “Kaivosprojektit, kuten Conga, ovat haitallisia naisten keholle, terveydelle ja elämälle. Siksi vaadimme: Congaa ei tule!” Kuva: Martta Haveri.

Lisätietoja:

Haveri, Martta 2013. Naisten toimijuuden rakentuminen Femucarinap -järjestössä. Tutkimus alkuperäiskansojen naisten vastarinnasta ja taistelusta Perussa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos.

Money Can't Buy Environmental Justice. Norwich Declaration on Environmental Justice. 10.7.2013. Tutkijoiden ja aktivistien kannanotto ympäristö- ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta.