Taistelu numeroista • 6.6.2016ilmastonmuutospäästölupauksetluonnon monimuotoisuus

Jaro Karkinen
Changemaker-verkoston ympäristövastaava

”Poliitikot käyttävät tilastoja kuin juopuneet katulamppuja: eivät saadakseen valoa vaan tukea”, kerrotaan sveitsiläisen kemian professorin Hans Kuhnin lausahtaneen. Viime viikkojen uutisia lukiessa on tuntunut, että päättäjillä on usein enemmän tarmoa taistella numeroita kuin itse ongelmia vastaan.

Aucklandin yliopiston toukokuussa julkaiseman laajan selvityksen mukaan Uuden-Seelannin viralliset kalastustilastot ovat olleet viimeiset kuusikymmentä vuotta tuuliajolla: todelliset saaliit ovat olleet yli kaksi kertaa sen, mitä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestölle FAO:lle on kerrottu eteenpäin. Sivusaalis, jolla ei ole ollut taloudellista arvoa, on kylmästi heitetty kuolleena laidan yli ja jätetty kirjaamasta ylös.

Naapurimaassa Australiassa puolestaan poliitikot ottivat asiakseen painostaa UNESCOa poistamaan Suuren valliriutan ilmastonmuutoksen takia uhanalaisten maailmanperintökohteiden luettelosta: tämä huolimatta siitä, että meriveden lämpenemisen aiheuttama korallin vaaleneminen on ollut ennätyksellisen laajaa. Australiassa pelättiin listalle joutumisen negatiivisia vaikutuksia turismille.

Suomi puolestaan on päätynyt käymään sotaa tuulimyllyjä vastaan yrittäessään saada EU:ta listaamaan puupolttoaineen hiilineutraaliksi energianlähteeksi – vastoin tieteellisiä näkemyksiä. Samanlaista taistoa on käyty myös turpeen julistamisesta uusiutuvaksi biopolttoaineeksi. Kirjataan asia byrokratiapapereihin miten tahansa, päästää puun polttaminen hiilidioksidia ilmakehään eikä turvesuo ole uusiutunut lastenlapsienkaan aikaan.

Kun Pariisin sopimuksessa viime vuoden marraskuussa saatiin sovittua ennennäkemättömistä päästötavoitteista, vastaanotto maailmalla oli innostunut. Sittemmin on kuulunut huonompia uutisia: esimerkiksi EU-komissio on ollut haluton nostamaan päästötavoitteitaan vastaamaan Pariisin päätöksiä. Ylevät lupaukset jäävät tyhjiksi, jos niitä ei tueta tarvittavilla toimilla ja odotetaan, että ilmastokäyrät korjaavat itse itsensä joskus 2030-luvun jälkeen.

Ja tekoja odotellessa kaloja pyydetään liikaa, korallit kiehuvat hengiltä, ilmasto lämpenee ja numeroista taisteleminen muuttuu aina vain hankalammaksi, kun on ilmeistä, että ne eivät vastaa todellisuutta.