Sopeutumiskeskustelussa pitäisi päästä suunnittelusta toteuttamiseen • 9.12.2008
Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen on erityisesti kehitysmaille tärkeä aihe, sillä vaikutuksista kärsitään jo nyt monissa maissa. Poznanin ilmastokokouksessa sopeutumiseen liittyvistä kysymyksistä puhutaan monella eri foorumilla. Vaikka tarve konkreettisille sopeutumistoimille sekä tuelle on erittäin kiireinen, vaikuttavat keskustelut etenevän hitaasti.
Yhteistä visiota käsittelevissä työpajoissa erityisesti kehitysmaat ovat korostaneet, että neuvottelut visiosta eivät voi koskea ainoastaan päästövähennysten laajuutta. Yhteistä näkemystä on luotava myös muista Balin tiekartan teemoista, kuten sopeutumisesta, teknologian kehittämisestä ja siirrosta, sekä taloudellisesta tuesta.
Varsinkin vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden mielestä sopeutumisessa olisi päästävä vihdoin suunnittelusta toteutusvaiheeseen. Monissa puheenvuoroissa on kyselty aiheellisesti, miten voidaan auttaa ihmisiä selviytymään niistä vaikutuksista, joita tapahtuu jo nyt. On selkeä tarve kehittää ratkaisuja sopeutumisen rahoitukseen lähivuosille, sillä asia ei voi odottaa Kioton ensimmäisen kauden jälkeiseen aikaan. Ero siinä, paljonko lähivuosien sopeutumiseen arvioidaan tarvittavan rahaa ja paljonko sitä on nyt olemassa olevissa rahastoissa, on moninkertainen.
Monet kehitysmaat näkevät yhtenä toivottavana ratkaisuna lähiajan sopeutumisen rahoitukseen puhtaan kehityksen mekanismissa (CDM) jo olevan sopeutumiseen korvamerkityn veron (share of proceeds) laajentamisen yhteistoteutukseen (JI) ja päästökauppaan (ETS). Tällä verolla voitaisiin paitsi koota rahoitusta lähiajan sopeutumistarpeisiin, kenties myös rakentaa erittäin tarpeellista luottamusta osapuolien välille.
Toinen sopeutumisen rahoitukseen liittyvä asia on sopeutumisrahaston toiminnallistaminen. Monet osapuolet, kuten EU, Afrikka, G77/Kiina ja pienten saarivaltioiden ryhmä, ovat toivoneet, että sopeutumisrahasto saataisiin toimintaan mahdollisimman pian. Rahaston toiminnan aloittaminen edellyttää, että osapuolet hyväksyvät sopeutumisrahaston hallituksen valmistelemat dokumentit, joiden sisällöstä on kuitenkin vielä erimielisyyksiä. Erimielisyyttä vallitsee erityisesti Maailmanpankin roolista, sekä siitä, onko kehitysmailla suora pääsy rahoihin. Lisäksi monet osapuolet ovat ilmaisseet huolensa rahaston vähäisistä varoista.
Yhteisymmärrystä näyttää vallitsevan siitä, että sopeutuminen tulee yhdistää kehityssuunnitelmiin ja muihin kansallisiin suunnitelmiin sekä kestävään kehitykseen. Myös riskeihin varautuminen ja katastrofien vähentäminen nähdään tärkeänä osana sopeutumista. Ilmastonmuutos lisää tarvetta varautua riskeihin ja vähentää katastrofien tuhoja.
Lämpenemisen myötä äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja niiden vaikutukset laajenevat. Kehitysmaat ovat tässäkin suhteessa erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Jopa 95 % luonnon katastrofien aiheuttamista kuolemista on viimeisten 25 vuoden aikana tapahtunut kehitysmaissa. Yhteisen vision työpajassa riskien hallinnasta ja vähentämisestä monet painotettiin tarvetta huomioida erityisesti haavoittuvimpien maiden ja ryhmien tarpeet riskeihin varautumisessa ja tuhojen vähentämisessä.