Ilmatieteen laitoksen meteorologi kertoi, että hirmumyrsky Sandyssä ei ollut kyse ilmastonmuutoksesta: ”Tämä on monen osatekijän sattuma.” (HS Ulkomaat 31.10.2012). Kuinkahan moni lukija huokaisi helpotuksesta, kun kuuli taas kerran asiantuntijan suusta, ettei myrskyillä ja ilmastonmuutoksella ole mitään tekemistä toistensa kanssa? Todennäköisesti valitettavan moni.
Myrskyillä ja ilmastonmuutoksella on kuitenkin ihan oikeasti tekemistä toistensa kanssa. Lukijan harhainen kuva syntyy asiantuntijan ja toimittajan välisestä viestintäongelmasta.
Kun toimittaja kysyy meteorologilta, johtuiko hirmumyrsky Sandy ilmastonmuutoksesta, hän tarkoittaa samanlaista ”johtumista” kuin kysyessään kaupunginjohtajalta, johtuiko pienyrittäjä Möttösen konkurssi talouden laskusuhdanteesta, Kaupunginjohtaja vastaa silmää räpäyttämättä että johtuu. Meteorologi vastaa että ei johdu. Miksi?
Meteorologi on luonnontieteen asiantuntija, jonka ammattiylpeyteen kuuluu kyetä erottamaan, onko ilmiöillä X ja Y jotain tekemistä toistensa kanssa vai johtuuko ilmiö Y ilmiöstä X. kaupunginjohtajalle näillä ei ole eroa, vaan molemmat menevät sen saman johtumisen piikkiin.
Suurin osa meistä ajattelee arkielämässään kuten kaupunginjohtaja.
Meteorologille ”johtuminen” tarkoittaa sitä, että joku pystyy osoittamaan, että ihmiskunnan kiihtyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat aiheuttaneet sellaisen ketjun ilmiöitä, jotka yksi toisensa aiheuttaen johtavat loppujen lopuksi nimenomaan hirmumyrsky Sandyyn. Ei sitä tietenkään pystytä osoittamaan.
Ihan yhtä hankalaa on osoittaa, että maailmanlaajuisen talouslaman suuren mittakaavan tapahtumat olisivat aiheuttaneet sellaisen paikallistasolle ulottuvan syiden ja vaikutusten ketjun, että nimenomaan Möttösen firma kaatui. Mutta todennäköisesti meteorologinkin mielestä hirmumyrsky Sandy sopii hyvin yhteen sen ilmiön kanssa, jota kutsutaan ilmastonmuutokseksi.
Viestintäongelmaa helpottaisi, jos asiantuntija ja toimittaja olisivat toistensa lähtökohdista paremmin perillä. Toimittaja voisi yrittää eläytyä meteorologin maailmaan ja kysyä mieluummin, onko Sandy yhteensopiva ilmastonmuutoksen oireyhtymän kanssa. Eikä meteorologillekaan olisi pahitteeksi välillä löysätä ammattiylpeyttään ja yrittää käyttää sitä arkikieltä, jolla toimittaja viestii lukijoilleen.
Meteorologi pystyy eläytymään toimittajan maailmaan yllättävän helposti. Yleensä hän osaa jättää ammattiaivonsa työpaikan narikkaan ja ottaa arkiaivonsa käyttöön. Hän osaa meidän kaikkien muiden tavoin huolestua vaikkapa siitä, että globaalin talouslaman seurauksena valtion budjetti supistuu, jonka seurauksena oman kaupungin budjetti supistuu ja jonka seurauksena omien lasten hyvinvointi koulussa kärsii. Hän osaa huolestua tästä siitäkin huolimatta, ettei mikään tutkimus pysty osoittamaan, että nimenomaan hänen lastensa heikentynyt hyvinvointi johtuisi globaalin talouden yskimisestä.
Niin kauan kuin meteorologi ja toimittaja eivät osaa ratkaista viestintäongelmaansa, he nakertavat ammattikuntiensa uskottavuutta. Samalla he houkuttelevat lisäjäseniä siihen laajaan joukkoon kansalaisia, joiden mielestä ei ole yhtään hyvää syytä muuttaa arkikäyttäytymistä ilmastonmuutoksen takia, koska ainahan niitä myrskyjä, tulvia ja helteitä on ollut.
Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Sanomien Mielipidesivulla 7.11.2012