Pienestä kiinni • 11.12.2015ilmastokokousilmastoneuvottelutPariisi2015päästökuilu

Oras Tynkkynen

Samuli Edelman olisi voinut kuvata Pariisin ilmastokokouksen loppusuoraa, kun hän lauloi Pienestä kii. Lupaavalta vaikuttavasta luonnoksesta voi tulla vieläkin parempi, jos siihen saadaan viime metreillä muutamia strategisia parannuksia.

Maailman päähuomio on kiinnittynyt varsinaiseen Pariisin sopimukseen. Siihen kytkeytyvässä ilmastokokouksen päätöksessä linjataan kuitenkin ratkaisevan tärkeitä asioita.

Kappaleessa 17 todetaan ensin, että maiden päästösitoumusten ja kahden asteen mukaisen polun välillä ammottaa valtava päästökuilu. Teksti jatkaa kuitenkin väittäen, että reippaampia päästövähennyksiä tarvitaan vasta vuoden 2025 jälkeen.

Todellisuudessa kahden asteen tavoitteen takia päästötavoitteita pitää korottaa jo ennen ensi vuosikymmenen puoliväliä. Pulma ratkeaa helposti poistamalla viivyttelyyn kannustava vuosiluku.

Kappaleissa 23 ja 24 käsitellään sitä, miten maat joko vahvistavat jo aiemmin ilmoittamansa päästösitoumukset tai päivittävät ne. Muotoilu on kuitenkin löperö: maita vain ”pyydetään” (”invites -- Parties”) toimimaan näin. Ryhtiä kirjaukseen saadaan, jos maiden ”tulee” (”Parties shall”) vahvistaa tai päivittää sitoumuksensa.

Useassa kohdassa linjataan tärkeitä takarajoja. Kappaleen 20 mukaan maiden toimia tutkaillaan vuonna 2019, kappaleissa 23 ja 24 puolestaan pyydetään maita vahvistamaan tai päivittämään päästösitoumuksensa vuoteen 2020 mennessä. Ilmastokello tikittää koko ajan, joten takarajojen aikaistaminen toisi kaivattua lisävauhtia.

Muutama sana ja luku vähemmälle huomiolle jääneessä päätöstekstissä voi vauhdittaa ilmastotoimia merkittävästi. Neuvottelijoille siis Samuli Edelmann korvalappuihin ja jaksamista loppuvääntöön!