Perun Amazonian kaksinkertainen tragedia • 9.12.2014LimaCOP20metsäthiilinielutREDD+metsäkatoalkuperäiskansatsademetsätmetsiensuojelu

Otto Bruun
suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto

Ilmastokokousen isäntämaa Perun Amazonian alueen sademetsäalueen metsät ovat vaarassa ja ympäristönsuojelijoiden henki uhattuna. Metsäalueilta tuotetaan yhä enemmän fossiilisia polttoaineita, joiden polttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Samalla metsäkato kiihtyy ja yksi maailman rikkaimmista – ja eniten hiiltä sitovista – ekosysteemeistä köyhtyy. Voiko ilmastoneuvotteluiden metsiensuojelualoite tarjota toivoa paremmasta?

Metsäkato ja metsien heikkeneminen aiheuttaa tuoreimman IPCC:n arvion mukaan noin kymmenen prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Ilmastoneuvotteluissa monet osapuolet pitävät metsäkadon päästöjen merkittävää vähentämistä jo tällä vuosikymmenellä mahdollisena, ja sen seurauksena kansallisia metsäkadon vastaisi ohjelmia (ns. REDD+-ohjelmia, siitä lisää myöhemmin) toteutetaan kehitys- ja ilmastorahoituksella.

Vuoden 2014 COP20-ilmastokokous järjestetään Perussa, joka on yksi seitsemästä Amazonian sademetsäalueen valtiosta. Isäntämaa Peru on ilmoittanut, että vuonna 2024 se tuottaa uusiutuvilla lähteillä 60 % energiastaan. Sunnuntaina kahdeksan Latinalaisen Amerikan maata ilmoitti, että yhteensä 20 miljoonaa hehtaaria sademetsäaluetta metsitetään uudestaan vuoteen 2020 mennessä.

Näistä positiivisista esimerkeistä huolimatta Perun metsien tilanne on osin lohduton. Peru on hyvä esimerkki maasta, jossa luonnonvarojen hyödyntäminen sademetsäalueilla on viime vuosina kiihtynyt – osin ihmisoikeuksien kustannuksella ja ilmastopolitiikasta huolimatta.

Metsillä on Perussa tärkeä rooli kulttuurisesti sekä luonnon monimuotoisuuden ja ruokaturvan lähteenä. Virallisten lukujen mukaan 60 prosenttia Perun pinta-alasta eli 73 miljoonaa hehtaaria on metsän peittämää. Perun sademetsäalueet ovat pinta-alaltaan noin kaksi kertaa koko Suomen pinta-ala.

Arviolta hehtaari vanhaa metsää katoaa joka kolmas minuutti. Maankäytön muutosten arvioidaan aiheuttavan yli puolet Perun kasvihuonepäästöistä. Metsäkato on tässä laajuudessa uusi ilmiö: vasta viime aikojen suuret tie- ja luonnonvarahankkeet ovat johtaneet näin nopeaan metsäekosysteemien heikkenemiseen.

Fossiilisten polttoaineiden tuotantoketju kiihdyttää metsäkatoa

Metsät ovat Perussa paitsi ekosysteemeinä arvokkaita myös alkuperäiskansojen koti. Alkuperäiskansat ovat myös saavuttaneet vahvat oikeudet monille hallitsemilleen metsäalueille. Myös nämä alueet ovat kuitenkin viime vuosina kärsineet metsäkadosta. Amazon RAISG -kansalaisjärjestö kertoo, että kolme laillisesti tunnustettua alkuperäiskansojen metsäaluetta Koillis-Perussa – Huascayucu, Alto Mayo ja Shimpiyacu – menettivät järjestyksessä 51, 33, ja 24 prosenttia metsistään vuosien 2000 ja 2010 välillä.

Perun korkeaa metsäkatoa selittävät alkuperäiskansojen mailla toteutettavat kaivoshankkeet sekä öljyn- ja kaasunporaus. Öljyn ja kaasun konsessioalueet kattavat 75 prosenttia Perun Amazonian alueesta. Madre de Diosin alueella jopa 87 prosenttia alkuperäiskansoille laillisesti suunnatuista maista limittyy kaivos-, öljy- ja kaasutuotannon varausten kanssa.

Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen vahvat oikeudet maa-alueihinsa edistävät ilmastonmuutoksen hillintää kahdella tasolla. Tutkijoiden mukaan vahvat paikalliset oikeudet ehkäisevät metsäkatoa, vahvistavat kestävää metsähallintoa ja ylläpitävät monimuotoisia ja hiiltä sitovia metsiä.

Toiseksi vahvat oikeudet rajoittavat uusien fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että 2/3 tunnetuista fossiilisten polttoaineiden reserveistä tulee jättää maan alle hyödyntämättä, jotta vaarallinen ilmaston lämpeneminen voidaan pysäyttää. Perun metsiensuojelun näkökulmasta globaali fossiilisista polttoaineiden käytöstä luopuminen näyttää askeleelta oikeaan suuntaan ja alkuperäiskansat Kaakkois-Perussa ovat fossiilisten polttoaineiden käyttämättä jättämisen etulinjassa.

Viime aikojen kehitys on Perun metsien puolustajille synkkä. Vaikka alkuperäiskansoilla on monin paikoin vahvat oikeudet omiin metsäalueisiin, oikeuksien toteutuminen on heikentynyt nopeasti. Laittomien hakkuiden ja luonnonvarahankkeden kyseenalaistajien ihmisoikeustilanne on karmaiseva. Arvostetun Global Witness -järjestön mukaan Perussa on tapettu 57 ympäristönsuojelijaa vuodesta 2002 alkaen ja 60 prosenttia näistä viimeisen neljän vuoden aikana. Neljä Saweto-yhteisöön kuuluvaa alkuperäiskansan johtajaa tapettiin syyskuussa, heidän joukossaan tunnustettu metsiensuojelija Edwin Chota. 

Kuva Oxfam International

Limassa järjestettiin perjantaina 5.12.2014 mielenosoitus Saweton murhien selvittämiseksi ja ympäristönsuojelijoiden suojelun vahvistamiseksi. Kuva Oxfam International
 

Hallitus myös kiihdyttää luonnonvarojen hyödyntämistä nykytilanteessa. Kesäkuussa 2014 hallitus julkisti lain numero 20230. Tämä kansalaisjärjestöjen hampaissa oleva laki heikensi ympäristöviranomaisten toimintamahdollisuuksia, vesitti ympäristövaikutusten arviomenettelyä ja vähensi merkittävästi ympäristön pilaamisesta aiheutuvia sanktioita. Mahdolliset ympäristösääntelyn muutokset tulee jatkossa hyväksyttää kaivos- ja energiaministeriöllä – mikä tekee ympäristömyönteisten muutosten tekemisestä hyvin vaikeaa.

Nämä esimerkit ja puutteellinen tuki uhatuille ympäristönsuojelijoille kyseenalaistaa voiko Peru vähentää metsäkadon nollaan, kuten se on kansainvälisesti luvannut. Perun metsiensuojelun tilanne nostaa myös kysymyksen siitä, onko ilmastoneuvotteluissa sovittu REDD+ -metsiensuojeluohjelma saavuttamassa tavoitteitaan.


Ilmastoneuvottelut metsäkadon pysäyttäjinä

Metsien hiilinielujen suojelua ja vahvistamista on kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa edistetty systemaattisesti vuodesta 2007 alkaen. Vuoden 2010 Cancunin ilmastokokouksessa linjattiin miten metsäkatoon puututtaisiin. REDD+-mekanismi  (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation, and land use change) perustettiin varsinaisesti Varsovan vuoden 2013 ilmastokokouksessa.  REDD+:n on toivottu parantavan metsien arvostusta hiilinieluina sekä laajemmin tärkeinä ekosysteemeinä. REDD+:n tavoitteena on kannustaa kehitysmaita metsiensuojeluun rahoittamalla metsäkadon välttämistä ja hiilinielujen vahvistumista. Kymmenissä trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen maissa REDD+ -metsähankkeita edistetään pilottihankkeissa ja valmistelutoimin. Luonnonsuojelijat ovat kiittäneet REDD+ -aloitetta siitä, että se palauttaa metsiensuojelun kansainvälisen politiikan asialistan kärkeen. Hankkeet rahoitetaan tyypillisesti kehitys- ja ilmastorahoituksesta.

REDD+ ilmastohankkeissa ajatus on, että metsäkadon estämisestä maksetaan suoritusperusteisia maksuja. Eri maiden lainsäädäntö ratkaisee menevätkö rahat paikallisyhteisölle vai valtiolle. Kansalaisjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että valtiot tai korruptoituneet eliitit näkevät REDD+:ssa uuden hyötymismahdollisuuden – jolloin metsiä suojeltaisiin paikallisväestöä kuulematta. Tämänlaiset metsäohjelmat ovat tyypillisesti epäonnistuneet suojelutavoitteissaan.

Parhaiten taas ovat trooppisilla alueilla menestyneet paikallisyhteisön vahvoihin oikeuksiin perustuvat suojelualoitteet. 2000-luvun alkuvuosina paikallisyhteisöjen oikeuksien tunnustaminen ja vahvistaminen oli metsäpolitiikan selkeä suuntaus erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Valitettavasti oikeuksien toteutumisen seuraamista toteuttava Rights and Resources Institute raportoi, että metsämaan omistuksen reformit ovat hidastuneet niissä maissa, missä REDD+ -ohjelmia on lähdetty toteuttamaan. Kun (ennen REDD+:an perustamista) vuosina 2002-2008 50,3 miljoonaa hehtaaria siirtyi vahvaan paikkallisyhteisöjen omistukseen on vuosina 2008-2013 vastaava luku 9,3 miljoonaa hehtaaria. Tahti on siis hiipunut vakavasti ja kritiikoiden mukaan REDD+ on tähän osasyyllinen. Tämä johtuu Rights and Resources -instituutin mukaan siitä, että REDD+:n myötä hallitukset arvelevat hyötyvänsä siitä, että ne ylläpitävät omia omistusoikeuksiaan. Toisaalta voi myös arvioida, että raaka-aineiden hintojen nousu vuodesta 2008 on hidastanut hallitusten intoa metsien maaoikeuksien uudistuksiin.

On myös totta, että ekosysteemipalveluhankkeissa ja osassa REDD+ -pilottihankkeita on toistaiseksi kiinnitetty liian vähän huomiota siihen, toteutuvatko paikalliset oikeudet näissä hankkeissa. Siksi alkuperäiskansat kritisoivat Perussa REDD+-hankkeita siitä, että ne heikentävät paikallisia oikeuksia.

Auttaako REDD+ Perun kaltaisen maan metsien suojelussa?

Toistaiseksi ilmastoneuvotteluissa esillä olleet metsäaloitteet tai REDD+-mekanismi eivät arvostetun CIFOR-tutkimuslaitoksen ole pystyneet puuttumaan metsäkatoa synnyttäviin tekijöihin. Esimerkiksi laajeneva resurssinnälkäinen kaivannaissala Perussa tai palmuöljyn tuotanto Indonesiassa aiheuttavat edelleen metsäkatoa.

Eri maiden kansallisissa ohjelmissa syihin on tutkijoiden mukaan haluttu puuttua vain vähän, koska se edellyttäisi puuttumista rahakkaista laittomista hakkuista ja luonnonvarasektorista hyötyvien etuoikeuksiin. REDD+:aa tarkasti seuraava CIFOR-tutkija Maria Brockhaus vahvistaa Limassa, että monissa maissa REDD+ -ohjelmissa puhutaan metsäkadon osalta paljon kaskiviljelijöistä tai pienviljelijöistä, mutta tosiasiasiassa metsäkadon takana on suuria maa-aloja käyttävä agribisnes.

Brockhausin mukaan"agribisnes on useimmissa maissa päätekijä". Agribisnes viittaa esimerkiksi eukalyptuksen, palmuöljyn tai soijan kaltaisiin globaaleihin hyödykkeisiin, joiden raaka-ainevirtoihin myös monet suomalaisyritykset- ja kuluttajat kytkeytyvät suoraan tai epäsuorasti. Onkin mielenkiintoista, että sekä globaalien maatalouden että metsäkadon päästöjen takana suuret yhtiöt ovat keskeisessä asemassa.

CIFOR:n mukaan metsäkadon taustalla oleviin tekijöihin on  puututtava, mikäli REDD+:sta halutaan tuloksia. Maria Brockhaus kertoo, että REDD+:n "kuherruskuukausi on ohi [ja nyt] merkittäviin taustalla oleviin tekijöihin pitää puuttua maassa kuin maassa, jotta REDD+ alkaa toimimaan".

Perun osalta CIFOR-metsäntutkimuslaitoksen tutkija Mary Menton toteaa ilmastokokouksen sivutapahtumassa: “[i]so osa kasvusta tapahtuu – ja tapahtunee jatkossakin – Perun Amazonian kustannuksella." Näyttää siis siltä, että alkuperäiskansojen kritiikki REDD+:aa kohtaan on oikeutettua, koska se ei toistaiseksi ole vahvistanut heidän paineen alla olevia oikeuksiaan suojella metsiä. Myöskään metsiensuojelijoiden ihmisoikeustilanne ei ole parantunut, vaikka vastaavia toiveita liitetään usein metsiensuojelualoitteisiin.   

Tarjoaako Liman kokous toivoa paremmasta?

Liman kokouksen ensimmäisellä viikolla odotettiin päätöstä, joka ohjeistaisi trooppisia metsävaltioita selkeämmin huomioimaan REDD+:ssa luonnon monimuotoisuuden ja paikallisyhteisöjen oikeudet, sekä osallistamaan nämä ryhmät paremmin REDD+:n tulosten seurantaan. Valitettavasti nämä päätökset siirrettiin tuleviin ilmastokokouksiin. Limassa Brasilian kaltaiset trooppiset metsävaltiot eivät halunneet vahvistaa paikallisia oikeuksia, hyvää hallintoa ja luonnon monimuotoisuutta varmistavia turvalausekkeita, joista sovittiin Cancunin ilmastokokouksessa vuonna 2010. Tämä on suuri pettymys sekä luonnonsuojelijoille että Perun alkuperäiskansojen kanssa työskenteleville järjestöille.

Nyt rahoittajille (kuten Suomella) ja kansalaisjärjestöille jää suuri vastuu vaatia, että luonnon monimuotoisuus ja paikalliset oikeudet toteutuvat REDD+ -hankkeissa myös käytännössä. Suomen rahoittama Kenian metsähallinto on jo osa REDD+ -hankkeeseen liittyvää häätökiistaa itäisessä Keniassa.

Tulevan viikon ajan Limassa keskustellaan Pariisin vuoden 2015 ilmastokokouksen kehikosta. Nyt aukeaa myös kysymys siitä, mikä on REDD+:n ja muun maankäytön rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa vuodesta 2020 alkaen. IPCC:n viiden arviointiraportin valossa näyttää selvältä, että metsäkatoa on tärkeä vähentää. Kokemukset paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen roolista metsiensuojelussa korostaa, että uudessa sopimuksessa oikeusperustaisuutta tulisi ilmastotoimien osalta vahvistaa maankäyttösektorilla. Vahvemmat paikalliset oikeudet rajoittaisivat fossiilisten polttoaineiden tuotantomahdollisuuksia esimerkiksi Perun Amazoniassa. Perun kokemukset osoittavat, että metsäkadon taustalla oleviin kaivannais- ja agribisnekseen tulee kohdistaa entistä suurempia sääntelyvaatimuksia.

Ilmastotieteen valossa on tärkeää, että metsäkadon pysäyttäminen johtaa uusiin päästövähennyksiin. Se tarkoittaa sitä, että metsäkatoa vähentämällä ei voisi Pariisin sopimuksen nojalla kompensoida fossiilisten polttoaineiden polttamisen jatkamista.   Myös IPCC:n uusimman arviointiraportin valossa tarvitaan nopeita päästövähennyksiä ja fossiilista polttoaineista luopumista – ei päästöjen kompensaatiota.