Pariisin tekstiluonnos esiluettuna • 4.12.2015ilmastopolitiikkailmastoneuvottelutilmastokokousPariisi2015sopimusluonnos

Oras Tynkkynen

Rinnakkaispuheenjohtajat julkaisivat aamulla uuden esityksen Pariisin neuvottelutekstiksi. Siihen oli koottu tähänastinen vaatimaton edistys erimielisyyksien vähentämisessä.

Puheenjohtajat sisällyttivät paperiin myös ehdotuksiaan kiistanalaisten kohtien selkeyttämiseksi. Jos et ehtinyt vielä lukea 19-sivuista tekstiä, alta näet pääkohdat esiluettuina.

Johdanto

Alussa kehystetään sopimus muistuttamalla taustoista ja periaatteista. Erimielisyyden merkiksi hakasulkeissa on vielä mm. se, miten viitataan maiden historialliseen päästötaakkaan ja muuttuviin olosuhteisiin – eli kuinka vastuuta jaetaan teollisuus- ja kehitysmaiden välillä.

Tarkoitus (artikla 2)

Maiden pitää linjata, asetetaanko tavoitteeksi rajoittaa lämpeneminen alle kahteen vai puoleentoista asteeseen. Jälkimmäisen kannalla ovat erityisesti pienet saarivaltiot ja köyhimmät kehitysmaat.

Artiklassa kosketellaan myös kestokiistaa eli sitä, miten velvoitteet koskevat eri maaryhmiä. Osa kehitysmaista ajaa kirjausta, jossa niiden toimet olisivat ehdollisia teollisuusmaiden antamalle tuelle.

Torjunta (artikla 3)

Pöydällä on vielä monta vaihtoehtoa pitkän aikavälin tavoitteeksi, kuten nollapäästöt 2060–80 tai tietty prosenttileikkaus vuoteen 2050 mennessä. Maiden päästösitoumuksista pitää ratkaista mm. se, kuuluuko niiden olla kokonaan vailla ehtoja ja pitääkö niiden merkitä parannusta aiempaan.

Työnjaosta väännetään tämänkin artiklan alla: millaisten päästötavoitteiden pitää koskea mitäkin maita. Iso kysymys on sitoumusten arviointi ja tarkistaminen. Puidaanko maiden ehdotuksia päästötavoitteiksi porukalla ennen hyväksymistä? Entä miten maat voivat tiukentaa omia velvoitteitaan – ja voivatko kehitysmaat joissakin oloissa löysentää tavoitteitaan?

Sopimuksen mahtiartiklaan on ahdettu muitakin hankalia asioita. Pitäisikö ilmastotoimien haittoja hyvittää öljyntuottajamaille? Miten maat voivat tehdä yhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi?

Mekanismit (artiklat 3b ja 3c)

Kirjaus metsäkatoa torjuvasta REDD+-mekanismista on vielä hakasulkeissa. Seuraavassa artiklassa taitetaan peistä kestävän kehityksen mekanismista: voivatko maat sen avulla rahoittaa päästövähennyksiä toisaalla vai pitäisikö yhteistyön perustua muuhun kuin markkinoihin.

Sopeutuminen ja vahingot ja menetykset (artiklat 4 ja 5)

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kehitysmaiden tärkeysjärjestyksessä kärkisijoilla, koska ne kärsivät lämpenemisen haitoista eniten. Artiklassa on silti melko vähän isoja kiistoja avoinna – osin siksi, että rahoituksesta linjataan toisaalla, ja osin siksi, että teksti on melko ympäripyöreä. Myös vahinkojen ja menetyksien (loss and damages) sisällyttäminen on kehitysmaille ratkaisevan tärkeää.

Rahoitus (artikla 6)

Kolmosartiklan ohella rahoitus on sopimuksen kohdista hankalimpia. Niinpä puheenjohtajien esityksessä on mukana kolmekin eri vaihtoehtoa moneen kohtaan.

Artiklassa otetaan kantaa mm. siihen, pitääkö rahoitukseen osallistua teollisuusmaiden lisäksi muut kynnelle kykenevät maat. Päätettävänä on myös se, missä määrin rahoituksen pitää olla julkista ja miten rahoitus jaetaan ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen kesken.

Vaikeaa on saavuttaa sopu rahoituksen suuruudesta ja miten taataan sen kasvu vuoden 2020 jälkeen. Erimielisyyksiä on myös siitä, miten rahoituksesta pitää raportoida.

Teknologia ja valmiuksien kohentaminen (artiklat 7 ja 8)

Vähäpäästöisen teknologian siirto ja valmiuksien kohentaminen (capacity building) ovat jälleen kehitysmaille tärkeitä. Osa haluaa rikkaiden maiden rahoittavan puhtaan teknologian teollis- ja tekijänoikeuksien (IPR) hankinnan – ehdotus, joka on teollisuusmaille mahdoton hyväksyä. Valmiuksien kohentamisessa auki on mm. se, mihin maihin apua kohdennetaan.

Avoimuus ja tarkistuspiste (artiklat 9 ja 10)

Avoimuutta koskevassa artiklassa väännetään jälleen kättä siitä, miten vaatimuksia eriytetään maiden välillä. Linjattavana on myös se, mitä tietoja mailta vaaditaan ja miten tietoja arvioidaan.

Edistystä ilmastotyössä pitää arvioida säännöllisesti. Nyt pohjassa ehdotetaan, että ensimmäisen kerran katsaus (stocktake) tehtäisiin 2024 ja siitä eteenpäin jatkettaisiin viiden vuoden välein.

Valvonta (artikla 11)

Miten maiden sitoumusten noudattamista valvotaan? Entä mitä seuraa, jos velvoitteita ei noudata? Pohjassa on vielä eri malleja mm. sen suhteen, kuinka valvonta koskee teollisuus- ja kehitysmaita. Rajuimmassa vaihtoehdossa perustettaisiin ilmastotuomioistuin rikkaiden maiden vahtimiseen.

Instituutiot ja menettelytavat (artiklat 12–17)

Sopimukseen liittyy paljon teknisluontoisia kysymyksiä, kuten osapuolikokoukset ja niiden alaiset elimet. Tekstiluonnos on jo melko siisti, eikä hallinnollisista asioista vallitse suurta erimielisyyttä.

Voimaantulo (artikla 18)

Sopimuksen voimaantulon ehdot ovat vielä aivan levällään. Tarvitaanko sopimuksen virallinen vahvistaminen eli ratifiointi puolelta maista vai peräti kaikilta? Entä pitäisikö mukana olevien maiden kattaa 55, 70 vai X prosenttia maailman päästöistä?

Lisää pelisääntöjä (artiklat 19–26)

Loppupään artikloissa linjataan mm. sopimukseen tehtävistä muutoksista ja siihen sisältyvistä liitteistä. Päätettävänä on myös se, millä säännöillä kokouksissa äänestetään.

kuva Oras Tynkkynen