Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Päästöjen kompensoinnin takana on muutos arvoissa • 1.6.2007puheenvuorot

Ukko Metsola
Egoa Finland oy

Vapaaehtoisia toimia hiilidioksidipäästöjen neutralisoimiseksi on kritisoitu lähinnä seuraavilla perusteilla: i) kansainväliset offset-projektit ovat usein tehottomia. Rahat päätyvät hallintoon ja konsulteille eikä aidosta päästöjen vähentymisestä ole ainakaan pitkällä tähtäimellä takuita, ii) tällainen toiminta siirtää huomiota oikeista ongelmista ja toimii lähinnä hyvän omantunnon ostamisena ilman aitoja muutoksia toimintatavoissa (”green washing”). Tämän kirjoituksen tarkoitus on vastata esitettyyn kritiikkiin ja puolustaa vapaaehtoista osallistumista päästöjenkumoamistalkoisiin.

Työskentelen EGOA nimisessä konsulttiyrityksessä, joka on tietääkseni Suomen ensimmäinen ilmastoneutraali yritys. Laskimme viime vuonna yrityksemme toiminnasta vuosittain aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ja neutralisoimme ne kansainvälisten offset hankkeiden avulla. Lisäksi olemme olleet mukana perustamassa haastekampanjaa, jonka tavoitteena on saada kasvava joukko suomalaisia, pieniä ja kekskikokoisia yrityksiä mukaan päästöjenkumoamistalkoisiin.

On totta, että maailmalla myydään paljon ”kuumaa ilmaa” ja kerätään rahaa offset-hankkeisiin, joiden todelliset päästöjenvähennysvaikutukset ovat marginaalisia ja/tai riippumattomat tahot eivät ole niitä varmentaneet. Oman käsitykseni mukaan tämä on kuitenkin näiden vapaaehtoisuuden perustalta syntyneiden markkinoiden nuoruudesta johtuva väliaikainen tilanne, jonka normaali kilpailu tulee aikanaan korjaamaan. Mitä paremmin todennettuja ja toteutettuja jonkun yrityksen offset-projektit ovat, sitä enemmän niille alkaa virrata rahaa. Kääntäen: jos joku alan toimija jää kiinni selvästä vilpistä tai epäselvyyksistä, niin rahahanat menevät kyllä nopeasti kiinni.

Nykyisten markkinoiden epäkypsyys on tiedostettava, ettei syydä päästöjen kompensoimiseksi tarkoitettuja rahoja kankkulan kaivoon. Huolellisuus projektien valinnassa on olennainen osa vastuullista toimintaa. Caveat emptor, ostaja varokoon.

Pyrimme EGOAssa valitsemaan päästöjemme kumoamisen toteuttavat projektit huolella välttääksemme mahdolliset ongelmat. Emme esimerkiksi laittaneet rahojamme kritisoituihin metsitysprojekteihin, koska puiden elinkaarta ja todellista päästöjen vähentymistä on vaikea ennustaa. Sen sijaan olimme yhteydessä Yhdysvalloissa toimiviin riippumattomiin tahoihin, jotka ovat arvioineet erilaisten offsetprojektien uskottavuutta ja valitsimme heidän suositustensa ja oman maalaisjärkemme avulla seuraavat toimijat: Native Energy (Al Goren yhteistyökumppani), Driving Green ja TargetNeutral (British Petroleumin ohjelma).

Korvamerkitsimme Driving Greenille lähettämämme rahat heidän Meksikon karjatilaprojekteihinsa, joita asiantuntijakontaktimme Washingtonissa (lähinnä Environmental Defence) olivat suositelleet. Ajatus on yksinkertainen: Driving Greenin edustaja menee farmille ja ilmoittaa että tässä on kasa esim. Euroopasta tullutta rahaa, joka haluttaisiin investoida farminne muuttamiseksi bioenergialla toimivaksi. Käytännössä siellä sitten kerätään lantaa talteen ja saadaan konkreettisia vähennyksiä muuten ilmakehään päätyvistä metaanipäästöistä. Lisäksi lanta muutetaan bioenergiaksi, joka vähentää farmin tarvetta ostaa esim. hiilellä tuotettua sähköä.

Käsitykseni mukaan tämän kaltaisilla projekteilla on mahdollista saavuttaa suhteellisen luotettavasti mitattavia päästöjen vähennyksiä, jotka a) eivät toteutuisi ilman ulkopuolista vapaaehtoista rahoitusta ja b) eivät aiheuta ainakaan merkittävää lisätuotantoa tai epäsuoria päästöjen kasvuja. Lisäksi tällä nimenomaisella hankkeella on positiivisia kerrannaisvaikutuksia, kuten pohjaveden puhdistuminen.

Yhteenveto ensimmäisestä kritiikin muodosta: päästöjen kompensaatiohankkeisiin liittyvät haasteet eivät tarkoita, että kaikki offset-projektit ovat huonoja. Jyvät tullaan erottamaan akanoista markkinoiden kehittyessä ja samalla kun ymmärryksemme eri projektien hyvistä ja huonoista puolista kasvaa. Siihen mennessä oma näkemykseni on, että keskinkertainenkin offset projekti on parempi kuin se, ettei tehdä yhtään mitään.

Toisen kritiikin mukaan tällainen vapaaehtoinen toiminta siirtää huomiota pois oikeista ongelmista ja toimii lähinnä hyvän omantunnon hankkimisen välineenä. Tällöin ”oikealla ongelmalla” viitataan ilmeisesti siihen, ettei aitoja muutoksia elämäntavoissa synny ja päästöjen pöllyttely jatkuu entisellään. Oma näkemykseni on, että vapaaehtoinen päästöjen kompensointi on jo itsessään merkki muuttuneista asenteista ja elämäntavoista. Lisäksi kasvava tietoisuus päästöjen määrästä ja eri lähteistä parantaa ihmisten ja yritysten mahdollisuuksia tehdä ekologisempia valintoja.

EGOAn työntekijät eivät koskaan lennä ”turhaan”, mutta toimintamme luonteesta johtuen emme ainakaan toistaiseksi voi toimia täysin ilman Brysselin ja Helsingin välisiä lentoja tai normaalista toiminnastamme aiheutuvaa energiankulutusta. Toistaiseksi emme siis ole keksineet sellaista liiketoimintamallia, josta ei syntyisi lainkaan päästöjä. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että niitä keinoja, joilla voimme reagoida aiheuttamiimme päästöihin on siten lähinnä kaksi: voimme joko lopettaa yritystoimintamme tai kompensoida toiminnastamme aiheutuvat päästöt.

Olemme valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon monista käytännöllisistä ja teoreettisista syistä. Pohjimmiltaan kyse on itse kunkin suhtautumisesta päästökauppajärjestelmään, jonka keskeisenä motiivina on päästöjen vähentäminen kustannustehokkaasti. Itse en näe kovin merkittävää eroa sen välillä, ostaako suomalainen teollisuusyritys päästöoikeuksia EU:n markkinoilta täyttääkseen lakisääteisen velvollisuutensa pysyä päästökattonsa asettamissa puitteissa tai maksammeko me vastaavasti Driving Greenille päästöjensä kumoamisesta Meksikossa. Molemmissa tapauksissa kysymys on päästöjen vähentämisestä siellä missä se saavutetaan pienimmin kustannuksin. Ei olisi ainakaan kansantaloustieteellisestä näkökulmasta ”tehokasta” lopettaa yrityksen toimintaa, jos tästä aiheutuvat vähäiset hiilidioksidisäästöt voidaan saavuttaa yhtä hyvin rahoittamalla kehittyvien talouksien karjatiloja nykyistä ekologisemmiksi.

Haluan tehdä yhden asian selväksi: en tietenkään usko, että kannattamani vapaaehtoinen päästöjen kumoaminen olisi sellainen hopealuoti, joka ”ratkaisisi” ilmastonmuutoksen aiheuttaman haasteen. Kyseessä on pikemminkin ”lisänä rikka rokassa” tyyppinen ajatus, jonka keskeinen pyrkimys on tietoisuuden lisääminen oman toimintamme aiheuttamista päästöistä ja niiden ”markkinahinnasta”, jolle EU:n päästökauppajärjestelmä tulee antamaan nykyistä uskottavamman signaalin Kioton kaudella 2008-2012.

Päästöjä pitää vähentää siellä missä se suinkin on mahdollista, mutta eläminen täysin päästöttömästi ei liene realistinen tavoite. Valmiutemme ottaa omasta pussistamme rahaa synnyttämiemme päästöjen kumoamiseksi on ainakin omasta perspektiivistäni aito muutos arvoissamme ja toimintatavoissamme. Lisäksi toimintamme on synnyttänyt paljon asiaa koskevaa keskustelua ja sitä kautta lisännyt verkostomme ja yleensä pääkaupunkiseudun pienten yritysten tietoisuutta omista päästöistään ja niiden kumoamismahdollisuuksista.

Oman arvioni mukaan vapaaehtoinen toimintamme ei siis ole kääntänyt huomiotamme pois oikeista asioista. Päinvastoin, harjoitus on parantanut huomattavasti ymmärrystämme siitä, mistä aiheuttamamme päästöt pääasiassa koostuvat. Tämä ensimmäinen askel on ainakin lisännyt kykyämme kohdistaa jatkotoimet oikeisiin asioihin. Omalla kohdallamme tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sellaisen liiketoimintamallin tai ansaintalogiikan kehittämistä, joka on vähemmän riippuvainen EU:n sisäisistä lennoista.