Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

On luotava katse taivaaseen ja toimittava • 1.7.2004puheenvuorot

Mikko Heikka
piispa
Espoon hiippakunta

Siihen on totuttu, että kirkonmies luo katseensa taivaaseen. Kasvava joukko kirkonmiehiä ja -naisia katsoo kuitenkin taivaalle myös uusin silmin, huolissaan.

Ilmastonmuutos hälyttää. Lämpenevä ilmasto on ase, joka tappaa jo nyt. Vuosittain 160 000 ihmisen arvioidaan kuolevan ilmaston lämpenemisen takia, sillä se luo suotuisat olosuhteet malarian ja ripulitautien lisääntymiseen. Ilmastonmuutos nostaa veden pintaa, heikentää satoja, synnyttää nälänhätää ja ylläpitää vaurauden epäoikeudenmukaista jakautumista. Myös miljoonia eliölajeja on kuolemassa sukupuuttoon.

Kristittyjen eettisen normiston mukaan varastaminen ja tappaminen on synti. Käsky on tarkoitettu suojelemaan kaikkea Jumalan luomaa – siis kaikkea elollista, koko luomakuntaa. Luterilaisina lähdemme siitä, että hyvän Jumalan tahto voi toteutua myös yhteiskunnallisten päättäjien ja poliittisen tahtotilan kautta.

Kioton ilmastosopimus on yksi niitä instrumentteja, joilla ihmisen omaatuntoa kolkutetaan. Teollisuusmaiden päästöjen vähentäminen 5,2 % vuosiin 2008–12 mennessä on tavoite, joka tarjoaa meille mahdollisuuden oman aikamme keskeisen uhkatekijän kohtaamiseen.

Markkinatalous ja moderni teknologia näkevät ihmisen usein omistajana, jolla on rajoittamaton oikeus muokata ja hyödyntää luomakuntaa kuin raaka-ainetta kilpailuedun säilyttääkseen. Meillä ei kuitenkaan ole moraalista oikeutta käsitellä luontoa siten, kuin se olisi olemassa vain ihmisen tarpeita ja lyhyen aikavälin tavoitteita varten. Ihmisellä on luomakunnassa taloudenhoitajan rooli.

Onneksi useat tutkimukset osoittavat, että taloudellinen etu ja kestävä kehitys eivät ole sovittamattomassa ristiriidassa. Meillä on oikeus ja velvollisuus kehittää yhteiskuntaamme niin, että vastuullisesta ympäristökäyttäytymisestä tulee työllisyyttämme ja kilpailukykyämme tukeva tekijä. Ympäristöinnovaatiot myös luovat työpaikkoja ja lisäävät kauppaa.

Kirkosta ei ole kilpailukyvyn, kestävän kehityksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden kolmiodraaman ratkaisijaksi. Kirkon tehtävä on olla yksi moraalinen toimija, joka vaatii rehellistä keskustelua ja vakavaa pitkän aikavälin työskentelyä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Lyhyen aikavälin edut eivät oikeuta meitä keskeyttämään myönteistä ja tulevaisuuden kannalta välttämätöntä kehitystä. Kioton sopimus ansaitsee laajapohjaista keskustelua myös Suomessa.

Tämä saarna kirkon on pidettävä myös itselleen. Katsottava kriittisesti peiliin ja kysyttävä oman uskottavuutemme perään. Onko seurakuntien sähkönkäyttö, lämpökustannukset, jätehuolto, kierrätys ja tarjoiluhankinnat järjestetty niin, että valinnoillamme minimoimme haitallisia päästöjä? Viestimmekö asenteillemme vastuullista suhdetta luomakuntaan? Osallistummeko keskusteluun?

Ekologinen katastrofi ja siihen liittyvät uhkakuvat ovat haaste, jota oma sukupolvemme ei voi ohittaa – enää ei edes tietämättömyyteen vedoten. Yli ikä- ja ideologisten rajojen meidän on ”luotava silmämme taivaaseen” ja toimittava!