Olo kuin Jukolan Eerolla • 14.11.2013

Kun mainitsen tuttaville ja satunnaisille vastaantulijoille osallistuvani ay-liikkeen edustajana Varsovan ilmastokokoukseen, saan kommentin jossa ihmetellään, mitä ihmettä siellä teen. Ilmastonmuutosta ei – kaiketi – mielletä ay-liikkeen tehtävälistalle. 

Syitä asiantilalle on. Palkansaajaliike saa katsoa peiliin: emme ole olleet kiinnostuneita asiasta. Se on heräämässä hiljalleen. Eipä ilmastonmuutoksen yhteydessä myöskään ole kovin paljoa vaivauduttu pohtimaan mitä verstaan lattialla tapahtuu.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sitä vastaan kamppaileminen muuttaa työtä ja sen toimintaympäristöä tulevina vuosikymmeninä erittäin dramaattisesti. Edunvalvonnalla on tehtävää, jotta ilmastomuutoksessa ja ilmastonmuutoksen vastustamisessa oikeudenmukaisuus toteutuisi. Kyllä meillä hommaa riittää. 

Ilmastomuutokseen liittyy kiihtyvää rakennemuutosta. Ammatteja ja kokonaisia toimialoja kuolee ja uusia syntyy. Työn tekemiseen tulee muutoksia. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi olla tavalla tai toisella palkanmuodostuksen osana. Etätyön lisääminen voisi olla yksi pieni marja maasta poimittavaksi näissä talkoissa. Lista on pitkä, mutta se on – ikävä kyllä – toistaiseksi lähinnä vain lista. Ay-liike toimisi viisaasti, jos se aikaisessa vaiheessa ottaisi kopin. 

Näitä muutoksia toki tapahtuu muistakin syistä kuin ilmastonmuutokseen liittyen. Yhtä kaikki työn toimintaympäristö on kiihtyvässä liikkeessä. Kortit jaetaan uudelleen. Ay-liikkeen tehtävänä on huolehtia, ettei Musta Pekka jää aina palkansaajille.

Kun haluan vastata kyselijöille lyhyesti, kerron, että Jukolan Eero lähettiin oppiin kirkolle. Hän palasi reissuiltaan opettamaan jukuripäisiä veljiään lukemisen jalossa taidossa. Olo on välillä kuin Jukolan Eerolla. En ole matkalla kirkolle, vaan Varsovaan.