Nuorten ääni on kuultu! • 21.11.2013

Hannele Tulkki
Allianssin ilmastodelegaatti

Ministeritason viikko alkoi vilkkaissa tunnelmissa. Maanantaina tapasimme Inteq-työryhmän kanssa EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaardia ja keskustelimme neuvotteluiden muutamista pääkysymyksistä. Hedegaard painotti, että neuvotteluissa tulee keskittyä ei ainoastaan teknisiin yksityiskohtiin mutta ennen kaikkea taloudellisiin lähtökohtiin. Lisäksi hän painotti EU:n kantaa, että uuden ilmastosopimuksen sitoumukset tulisi ehdottomasti saada vuoden 2014 aikana. Kysyimme hänen kantaansa myös Inteq-aloitteeseeemme ja saimme rohkaisevaa palautetta.


Rohkaiseva palaute oli tosiaan tarpeen, sillä loppuviikosta olin jo hieman epäluuloinen koko periaatteen etenemisestä. Olimme lähestyneet jo lähestulkoon kaikkia osapuolia ja keskustelleet eri neuvottelijoiden kanssa intergenerational equityn sisällöstä, operationalisoinnista ja tulevaisuudesta. Suurin osa eri maista tuki ehdottomasti aloitettamme, mutta epäröivät toimia asian eteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, kun on kysymys verrattain uudesta konseptista ja osapuolien agendalla jo muutenkin paljon käsiteltäviä asioita. Kuitenkin Tanskan neuvottelija muistutti, että teemme jo nyt tärkeää työtä välittämällä tietoa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja muistuttamalla ettei historiallisista päästöistä riitelemällä saavuteta kovin vahvaa perustaa tulevalle ilmastosopimukselle.


Silti olin hieman siipi maassa. Kunnes alkoi tapahtua ja rytinällä. Kysyin eilen korkean tason avajaisissa vieressäni istuvalta iäkkäämmältä naiselta, miten tässä järjestelmässä voi olla kyynistymättä. Olin huomannut päätöksenteon hitauden ja erimielisyyttä eri tahojen välillä. Lisäksi muun muassa Australian ja Japanin päästövähennystavoitteet todella latistivat tunnelman. Hän kehoitti minua keskittymään johonkin tiettyyn ja antamaan sille kaikkeni.


Kerroin antaneeni kuta kuinkin kaikkeni inteqille. Hän katsoi minua silmiin ja totesi:”Me tänä aamuna allekirjoitimme Mary Robinson säätiön ministeritapaamisessa kannanottonne ja voin todeta, että teillä on toivoa.”


Mykistyin. En todellakaan tiennyt hänen kuuluvan kyseiseen säätiöön. Tänään tapasimme muutaman nuoren kanssa Mary Robinsonia ja hän sanoi vievänsä lausuntomme eteenpäin ja rohkaisevansa osapuolia edistämään inteqiä. Samaan aikaan ADP-raiteessa jo tapahtui. Gambia (vähiten kehittyvien maiden nimissä), Kolumbia, Meksiko ja Bangladesh nostivat neuvottelupöydälle sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja totesivat että se tulisi myös huomioida uudessa sopimuksessa.


En ollut uskoa tätä. Tämä on ollut aivan uskomaton päivä, enkä voi edes sanoin kuvailla hämmennykseni määrää. Asioita, joista en uskaltanut eilen vielä edes unelmoida, on viety tänään kertaheitolla eteenpäin. Tästä on vielä totta kai pitkä matka uuteen sopimukseen ja koko periaatteen sisällyttämiseen. Mutta kaikkein tärkein on tapahtunut - keskustelu on avattu.


Nuorten ääni on nyt oikeasti saatu kuuluviin! Kova työ palkitaan, tällä kertaa jopa yllättävän nopeasti ottaen huomioon YK-prosessien luonteen. :)

Teksti on alunperin julkaistu Ilmastodelegaatin matkassa -blogissa 20.11.2013