Metsät puhuttavat • 9.12.2007Balin ilmastokokous 2007

Otto Miettinen

Ilmastokokouksen ympärillä käydyssä keskustelussa metsät ja päästökauppaovat nousseet tärkeälle sijalle. Jos Indonesian hallitusta ja mediaa olisi uskominen, metsät olisivat ilmastokokouksen tärkein teema. Syyttä ei metsistä ilmastokokouksen yhteydessä puhuta, sillä Indonesian hiilipäästöt suometsien raivauksesta ovat jo nostaneet maan maailman eniten päästelevien maiden joukkoon. Ilmastokokousta puhuttavat esitykset metsien häviämisen tai heikentymisen aiheuttamien hiilipäästöjen sisällyttäminen ilmastosopimukseen. Alkaakin näyttää siltä, että metsäkato jollain mekanismilla tulee pysyväksi osaksi ilmastoneuvotteluja.

Ilmastoneuvottelujen osapuolista erilaisia ehdotuksia ovat tehneet etupäässä metsäiset kehitysmaat. Papua-Uuden-Guinean aloitteesta syntynyt ryhmittymä tropiikin maita, Coalition for Rainforest Nations, on tehnyt esityksen, joka sisällyttäisi metsäkadon ja metsien laadullisen heikkenemisen CDM:n tyylisen päästökaupan piiriin. Tämä ns. REDD-esitys (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation) suosii maita, joissa metsiä on hakattu voimakkaasti, koska se sallisi hyödyn saamisen ylihakattujen metsien "kunnostamisesta".

Sademetsäkoalitioon kuuluu suurin osa tropiikin metsämaista, mukaan lukien Indonesia, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Brasilia ja Intia, jotka molemmat ovat tehneet omat esityksensä. Brasilian ehdotus toisi metsäkadon osaksi ilmastosopimusta, mutta ei toisi niitä hiilimarkkinoiden piiriin, vaan pohjautuisi rahastoon. Mekanismi olisi vapaaehtoinen. Molemmat em. mekanismit perustuisivat metsäkadon vähenemisen kompensoimiseen - vertailukohtana nykyinen metsäkatotahti. Intian ehdotus (Compensated Conservation) taas toisi korvauksia valtioille palkkiona metsien suojelusta. Esityksiä, jotka sisällyttäisivät korvausten piiriin vain metsäkadon, mutta eivät metsien laadullista heikkenemistä , kutsutaan usein lyhenteellä RED (Reduced Emissions from Deforestation).

Virallisen ilmastokokouksen ympärillä järjestetään lukuisia oheistilaisuuksia, joilla pyritään enemmän tai vähemmän vaikuttamaan virallisen kokouksen kulkuun. Niiden aiheet vaihtelevat naisliikkeen mielenosoituksista oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan puolesta metsäyritysten mainoksiin. Myös näiden epävirallisten tilaisuuksien kestoaihe ovat olleet metsät. Kansainvälinen metsäntutkimuslaitos CIFOR järjesti 8.12. metsäpäivän, joka oli ääriään myöten täynnä - sisään päästettiin 900 ensimmäistä ilmottautunutta.

CIFORin metsäpäivän avaus kuvasi hyvin metsistä ja ilmastosta käytyä sekavaa keskustelua. Ensimmäinen puhuja, Indonesian metsäministeri Kaban, vetosi REDD-mallin puolesta ja sanoi nyt olevan aika ohjata ilmastorahoja metsänhoitoon. Maailmanpankin edustaja julkisti uuden rahaston metsä-hiili-hankkeille (Forest Carbon Partnership Facility). Filippiinien alkuperäiskansojen edustaja vetosi alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta metsien käytöstä puhuttaessa. Waginengin yliopiston professori totesi metsien suojelun olevan itsearvoisen tärkeää. Kofi Annania siteeraten hän varoitti biopolttoaineiden vaaroista metsille ja totesi että biopolttoaineita tulisi käyttää vain paikallisesti. Metsäyhtiö Weyerhauserin edustaja vetosi metsänhakkuiden ja "kestävän metsätalouden" puolesta hiilensidontakeinona.

Lähes kaikki yleisökommentit ja kysymykset tulivat kriittisiltä kansalaisjärjestöjen edustajilta, jotka muuten eivät saa ääntään kuuluviin. Kritiinkin kohteena oli mm. Indonesian metsäministeriö metsien hävittäjänä, vanhoja virheitä toistava Maailmanpankki, päästökaupan ja metsien kaupallistamisen vaarat sekä keskusteluissa huomiotta jätetyt metsäkadon pohjalla olevat syyt kuten puukauppa, pohjoinen kulutus ja laittomat hakkuut.

Erilaisia näkemyksiä metsien sisällyttämiseksi ilmastosopimukseen riittää järjestökentässäkin. Greenpeace julkisti tiistaina mallinsa, jossa metsät sisällytettäisiin kansallisiin päästökiintiöihin ja ne olisivat päästökaupan piirissä. Indonesian Maan ystävät WALHI on asettunut kaikkea hiilikauppaa vastaan, kun Papuan kansalaisjärjestöt taas tukevat Papuan kuvernöörien aloitetta REDD-rahojen saamisesta Papualle. Indonesian metsäyritykset ovat aktiivisesti ajaneet mahdollisimman vapaata päästökauppamallia ja siinä sivussa vastustaneet hallituksen pohdinnan alla olevaa suometsien raivauskieltoa.

Myös suomalaisen UPM-Kymmenen selluntoimittaja APRIL mainostaa näkyvästi Balin ilmastokokoukseen liittyvissä medioissa Indonesiassa, pyrkimyksenään hiilensidontaosuuksien myynti soille perustetuilta akaasiaviljelmiltään. Samainen APRIL on yksi suurimpia yksittäisiä suosademetsien raivaajia, aiheuttaen toiminnallaan valtavat hiilidioksidipäästöt. Indonesian keskushallinto voi kuitenkin hyvin lähteä tukemaan APRILin tai muiden metsäyhtiöiden rahoituspyrkimyksiä päästökaupan tai REDD-sopimuksen kautta.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että metsillä on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Viidennes hiilipäästöistä aiheutuu maankäytön muutoksista, etupäässä metsien ja soiden raivaamisesta. Kun keskustelu metsistä ja ilmastosta ajautuu APRIL-esimerkin mukaiseksi, on helppo ymmärtää hiilikauppaa ja metsien sisällyttämistä ilmastosopimukseen vastustavia ääniä.

Toisaalta varsinkin suosademetsien merkitys ilmastonmuutoksen kannalta on niin suuri, että niiden suojelulla olisi keskeinen merkitys kasvihuonekaasupäästöjen alentamisessa - Indonesian soiden hiilivaranto on luokkaa 35 Gt, moninkertaisesti maailman vuotuiset päästöt fossiilisista polttoaineista, ja niiden raivaamisesta aiheutuvat, koko ajan kasvavat päästöt ovat arviolta 7% maailman vuotuisista hiilipäästöistä. Monille metsäalueen kannalta hiilensidontaan liittyvä rahoitus lienee myös ainoa keino niiden suojelemiseksi raivaamiselta. Indonesiassa hallinto odottaa joka tapauksessa kieli pitkänä hiilikaupparahoja.