Maatalous ja maankäyttö osaksi ilmastoratkaisua • 27.1.2015ruokaturvamaataloushiilinielutFAO

Kaisa Karttunen ja Maria Nuutinen
kirjoittajat työskentelevät FAO:n Mitigation of Climate Change in Agriculture – MICCA-ohjelmassa

Maatalous on ilmastonmuutokseen liittyen niin seurausten kärsijä, ongelmien aiheuttaja kuin myös tärkeä osa ratkaisua. Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat vakavasti ruuantuotantoon. Maanviljelijät sekä maaseudun asukkaat ovat ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien joukossa. Ruuantuotannon edellytykset uhkaavat heiketä erityisesti niillä alueilla, joilla jo nyt kärsitään ruokaturvattomuudesta. Vaikka ilmastonmuutos on vain yksi käsillä olevista ruokaturvan haasteista, sen vaikutukset voivat mitätöidä kaikki muut kehitysponnistelut. 

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevan raportin (2014) mukaan maatalous ja maankäyttö[1] tuottavat yhteensä noin neljänneksen kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä ja uhkaavat jatkaa kasvua, koska väestönkasvu ja ruokamieltymysten muutokset pakottavat tuottamaan yhä enemmän ruokaa ja rehua. Samaan aikaan ruokaa kuitenkin joutuu hukkaan käsittämättömän suuria määriä, jopa noin kolmannes tuotetusta määrästä.  Osa ruuantuotannon lisätarpeesta voitaisiin korvata pienentämällä ruuan hävikkiä, mikä vähentäisi myös haitallisia päästöjä sekä muita kielteisiä vaikutuksia.

Onneksi myös maataloudessa on merkittäviä mahdollisuuksia vähentää päästöjä sekä lisätä maaperän ja kasvillisuuden hiilivarantoa. IPCC on arvioinut maatalouden pystyvän vähentämään päästöjä ja sitomaan hiiltä vuosittain lähes saman verran kuin se niitä aiheuttaa.

Maatalous ilmastoneuvotteluissa

Perun ilmastoneuvotteluissa joulukuussa 2014 maatalous näytteli hyvin vaatimatonta osaa. Ruuantuotantoon liittyvät kysymykset ovat hyvin herkkiä ja monien maiden mielestä maatalouden päästöjen vähentämiskeskusteluja ei tule käydä ilmastoneuvottelujen yhteydessä. Neuvottelijat kokevat keskustelun maatalouden sopeutumisesta ilmastonmuutokseen sen sijaan hyväksyttävämpänä.

Jotkut maat pelaavat kaksilla korteilla niin, että kansainvälisten ilmastoneuvottelujen jyrkät asenteet eivät näy kotimaassa, jossa kovaa vauhtia yritetään löytää ratkaisuja niin ilmastonmuutoksen hillintään kuin siihen sopeutumiseen – myös maataloussektorilla.

Johtopäätös onkin, että riippumatta maatalouden käsittelystä ilmastoneuvotteluissa, maatalouden ja koko ruokajärjestelmän sopeutumiskykyä on parannettava ja päästöjä on saatava pienemmiksi. 

Kestävämpää ruoantuotantoa

Monet kehitysmaat kysyvät, miksi niiden pitäisi olla kiinnostuneita maatalouden päästövähennyksistä. Eikö olisi oikeudenmukaista, että vauraat maat hoitaisivat asian? Ruuantuotannon kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen, koska jo nyt maatalouden ja muun maankäytön maailmanlaajuisista päästöistä suurin osa syntyy kehitysmaissa. Ruuantuotannon kasvuennusteiden mukaan tämä suuntaus vain vahvistuu. Monen kehitysmaan kohdalla maataloussektori on edelleen väestön tärkein työllistäjä, mutta myös suurin ilmastopäästöjen lähde. Metsien häviämisestä valtaosa tapahtuu kehitysmaissa ja aiheutuu suurelta osin uuden viljelysmaan raivaamisesta. Kehitysmaissa asuu nyt yli 80 prosenttia maapallon 7 miljardista ihmisestä. Jos väestö kasvaa ennakoidusti yli yhdeksän miljardin vuoteen 2050 mennessä, on ruuantuotannon muututtava olennaisesti nykyistä kestävämmäksi ja resurssitehokkaammaksi.

 ©FAO/Christena Dowsett 2013

Kenialainen viljelijä kerää lehtikaalia puutarhassaan. Uudet sadeveden keruussa sekä sadonkorjuussa auttavat tekniikat ovat parantaneet satoa sekä kasvien terveyttä. Kuva: ©FAO/Christena Dowsett 2013.

Ilmastoälykkäällä maataloudella ruokaturvaa ja ilmastohyötyjä

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO tukee kehitysmaita niiden yrittäessä ohjata maatalouttaan entistä kestävämpään suuntaan. Ilmastokysymykset ovat olennainen osa uudistuksia. Muutaman viime vuoden aikana onkin puhuttu ilmastoälykkäästä maataloudesta,  joka tavoittelee aiempaa parempaa ruokaturvaa ja maatalouden tuottavuutta, on sopeutumiskykyinen sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään ja/tai sitoo hiiltä. Ilmastoälykäs maatalous myös auttaa maita saavuttamaan ruokaturvan ja muut kehitystavoitteensa.

Ilmastoälykkään maatalouden edistäminen ei ole yksioikoista. Yksi keskeinen haaste on, että kehitysmaiden haettavissa oleva kansainvälinen ilmastorahoitus on jaettu sopeutumisen ja hillinnän kesken ja molempien tavoitteiden samanaikainen edistäminen on ollut jokseenkin tuntematon tavoite. Vasta aivan äskettäin asiaan on saatu pieniä muutoksia, kun esimerkiksi Global Environment Facility (GEF) varasi pienehkön summan myös ilmastoälykkään maatalouden rahoitukseen. Perun ilmastokokouksessa 2014 monet tapahtumien järjestäjät toivat esiin tarpeen yhdistää sopeutumiseen ja hillintään tähtäävät toimet.

Lisää tietoa päästöistä tarvitaan

Maataloudessa ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen kulkevat luontevasti käsi kädessä. Monet viljelyn ja karjankasvatuksen menetelmät tuottavat monipuolisia ilmastohyötyjä.  Esimerkiksi peltometsäviljelyssä puut voivat sitoa hiiltä ilmakehästä ja suojata samalla lohkolla viljeltäviä ruokakasveja äkillisiltä säänvaihteluilta. Ilmastoälykkään maatalouden edistämiseksi olisi tärkeää pystyä tunnistamaan, todentamaan ja mittaamaan näitä hyötyjä nykyistä paremmin. Hyötyjen ja päästövähennysten osoittamiseen tarkoitettuja menetelmiä kehitetään eri puolilla maailmaa, myös FAO:ssa.

Esimerkiksi Suomen rahoittaman MICCA-projektin tukemana Keniassa työstetään menetelmää maidontuotantosektorin päästöjen todentamiseksi. Tansaniassa selvitettiin maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien päästöjä sekä tuottavuuden muutoksia. Vietnamissa vastaavaa työtä tehdään yhdistettyjen ruoka-energia-järjestelmien parissa. Monet kehittyvät maat ovat valmistelemassa kansallisia päästöjen hillintään tähtääviä ohjelmia (Nationally Appropriate Mitigation Actions, NAMA) myös maatalous- ja maankäyttösektoreille. Kehitystavoitteita tukevat NAMAt voivat olla sekä työkalu että rahoituskanava maatalouden muutosten vauhdittamiseen kehitysmaissa.

Monta kärpästä yhdellä iskulla

Ilmastoälykkään maatalouden ratkaisut ovat hyvin paikkasidonnaisia. Tuotanto-olosuhteet, tuotantopanosten ja tuotteiden markkinat, sosiaaliset tekijät, veden saanti ja maanomistuskysymykset muiden muassa vaikuttavat siihen, mikä toimii, mikä ei. FAO:n Keniassa ja Tansaniassa tekemät selvitykset osoittivat, että pienviljelijät ovat kiinnostuneita omaksumaan uusia menetelmiä, mutta usein työvoiman saanti, maanhallinta ja rahoitus asettuvat esteiksi. Myöskin viljelijäperheiden heikko ruokaturvatilanne voi estää ottamasta viljelykäytäntöjen muutoksiin liittyviä riskejä.

Maalaisjärjen käyttöönotto maataloudessa on myös ilmastonäkökulmasta kannustettavaa. Tarkempi tuotantopanosten käyttö, sivutuotevirtojen hyödyntäminen, ravinteiden kierrättäminen, maan säästeliäs muokkaus, terveet kotieläimet, peltometsäviljelyn menetelmien hyödyntäminen, maan kasvukunnosta huolehtiminen sekä hävikin vähentäminen koko ruokajärjestelmässä  ovat monesta näkökulmasta tavoiteltavia asioita. Onkin tärkeää löytää keinot, joilla myös toimeentulorajalla elävät pienviljelijät pystyvät niitä hyödyntämään.  

Askelmerkit tulevaisuuteen

Kesäkuussa 2014 Bonnin ilmastokokouksessa (SBSTA 40-kokouksessa) sovittiin askelmerkit maatalousasioiden käsittelystä ilmastokokouksissa tulevien vuosien aikana.  Neliosainen tieteellisen ja teknisen työn ohjelma kattaa varhaisen varoituksen järjestelmien kehittämisen, riski- ja haavoittuvuusarviot, sopeutumiskeinojen kartoittamisen sekä maatalouden tuottavuuden kestävän kasvattamisen. Tämä on hyvä pohja jatkolle ja tavoitteelle nostaa maatalous- ja maankäyttökysymykset tieteelliseltä ja tekniseltä tasolta myös poliittiselle tasolle.

Lisätietoa:

FAO:n Mitigation of Climate Change in Agriculture – MICCA-ohjelma

micca [at] fao.org


[1] Maankäyttö ja maankäytön muutokset (land use and land use change) ovat kasvihuonekaasupäästöjen kansainvälisessä raportoinnissa käytettävä luokkia, jotka tarkoittavat maa-alueiden käytön muutoksia (esim. turvemaan kuivaus viljelyä varten, metsän kulotus tai pellon metsittäminen). Maankäytön muutokset voivat joko aiheuttaa lisäpäästöjä tai sitoa hiiltä ilmakehästä. Lisätietoa esim. http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/10/Kanninen_151014.pdf