Maankäyttö ja metsien suojelu osaksi ilmastosopimusta • 8.12.2015
Metsäkato aiheuttaa merkittävän osan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Pariisin ilmastokokouksessa neuvotellaan maankäytön päästöjen raportointivelvollisuudesta sekä keinosta pysäyttää metsäkato.
Metsäkato, maankäytön muutokset ja maatalous aiheuttavat neljänneksen maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Siispä ekosysteemien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa on tärkeä, ja siellä tehtävillä toimilla voidaan nostaa ilmastonmuutoksen hillintätavoitteita kokonaisuutena.
Pariisin ilmastoneuvotteluissa metsien ja maankäytön päästöjen raportointivelvollisuus saattaa laajentua koskemaan kaikkia osapuolia ja hyvä niin. Kehitysmailla ei tähän asti ole ollut velvoitetta tai kapasiteettia raportointiin. Kuitenkin metsien rooli kasvihuonekaasujen lähteenä on olennainen erityisesti trooppisten sademetsien maissa kuten Brasiliassa, Indonesiassa, Myanmarissa ja Nigeriassa, joissa metsäkato on ongelma. Moni näistä maista myös tarvitsee tukea ja rahoitusta metsien hupenemisen pysäyttämiseksi.
Metsissä ja maankäytössä ei kuitenkaan ole kyse pelkistä kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmastonmuutoksen lisäksi maapalloa ravistelevat useat useat muutkin mullistukset. Lajikato, ekosysteemien tuhoutuminen ja ravinnetasapainon häiriintyminen kietoutuvat ilmastokriisiin. Näiden kriisien keskellä on oleellista torjua ilmastonmuutosta kestävien ratkaisuiden avulla, jotka turvaavat metsiemme, soidemme ja muiden ekosysteemien hiilivarannot, säilyttävät vapaana virtaavat kosket, vahvistavat paikallisten ihmisten oikeuksia ja suojelevat luonnon monimuotoisuutta. Maankäytössä tehtävät päätökset ovat oleellinen osa ilmastonmuutoksen torjunnan kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Metsäkadon on loputtava
Merkittävimmät askeleet ilmastoneuvotteluissa maankäytön osalta saattavat tapahtua trooppisen metsäkadon pysäyttämisen saralla. Neuvottelujen ollessa käynnissä Indonesian metsäpalot ovat jatkuneet jo useita kuukausia, pahempina kuin koskaan aiemmin. Metsäpalojen aiheuttamat päästöt ovat suuremmat kuin Saksan vuotuiset päästöt. On selvää, että metsäkadon on loputtava.
Metsiä ei häviä vain dramaattisissa poikkeustapauksissa, kuten ihmisten aiheuttamissa tulipaloissa, vaan pääasiassa rakentamisen, maatalouden ja muun maankäytön tieltä. Metsäkato heikentää hiilivarastoja pysyvästi puhumattakaan kadon vaikutuksista biodiversiteetille, vesi- ja ruokaturvalle, luonnonkatastrofeilta suojautumiselle ja paikallisille yhteisöille.
FAO:n arvion mukaan vuoden 1990 jälkeen maailman metsäpinta-ala on pienentynyt 129 miljoonaa hehtaaria. Viime vuosina metsäkato on hidastunut, ja vuosien 2010 ja 2015 välillä metsiä hävisi noin 8,8 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Se vastaa neljännestä Suomen pinta-alasta. Metsäkato aiheuttaa yhä noin 10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, arvioi kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC.
New Yorkin metsäjulistuksen tavoitteena on pysäyttää metsäkato vuoteen 2030 mennessä ja palauttaa 350 miljoonaa hehtaaria eli Intiaan suuremman maa-alueen metsäksi. Tämä vähentäisi maailman päästöjä 4,5 -8,8, miljardia tonnia vuosittain. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet pyrkivät pysäyttämän metsäkadon jo vuoteen 2020 mennessä.
Metsäkadon ehkäisemiseksi Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007 lanseerattiin REDD+ -ohjelma (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation, and land use change), jonka ideana on tarjota kehitysmaille taloudellisia kannustimia metsien suojeluun. Sen jälkeen ohjelmaa on pilotoitu useissa kohteissa muutaman tukijamaan avulla. Tällä hetkellä hankkeita on käynnissä tai suunnitteilla 29 maassa. Viime kesänä Bonnin välikokouksessa maat pääsivät yhteisymmärrykseen REDD+ -mekanismin säännöistä sekä turvalausekkeista, jotka suojelevat muita metsistä saatavia hyötyjä sekä paikallisten oikeuksia.
Pariisin kokouksessa tavoitteena on REDD+ -mekanismin vieminen osaksi uutta sopimusta ja rahoituksen varmistaminen tuleville hankkeille. Tämä on tärkeää monelle trooppisten sademetsien maille. Kuitenkin selvää on, että ennen kuin kaikesta on sovittu, mistään ei ole sovittu ja luvassa voi olla jonkinlaisia lehmänkauppoja.
Haasteita metsien suojelun toteutuksessa
Onnistuessaan metsiensuojelusta hyötyvät paikalliset ihmiset, ekosysteemien eheys, luonnon monimuotoisuus sekä hiilivarastot.
Luonnontilaisten metsien kato on uhka luonnon kirjolle, sillä trooppiset sademetsät ovat monimuotoisuuden kehtoja. Puuplantaasit saattavat sitoa hiiltä, mutta niitä ei voi verrata metsiin eivätkä ne tarjoa samoja ekosysteemipalveluita kuin luonnonmetsät. REDD+ ohjelmasta voi olla sekä hyötyjä, että haittoja biodiversiteetin kannalta: ekosysteemien ennallistaminen ja suojelu tuovat hyötyjä, toisaalta vieraslajien istuttaminen uhkaisi paikallista lajistoa ja esimerkiksi savannien tai ruohikkomaiden metsitys siirtäisi lajikadon muihin ekosysteemeihin.
Paikallisten ihmisten rooli metsien suojelussa on oleellinen, kertoo World Resources Instituten raportti. Osassa REDD+ -hankkeista paikallisten ihmisten oikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan. YK:n alkuperäiskansojen julistuksen mukaisesti vapaa, etukäteinen ja informoitu suostumus (Free prior and informed consent, FPIC) on keskeinen osa ihmisoikeuksia (linkki 9). Yhteisöllä on oikeus hyväksyä tai olla hyväksymättä ehdotettu hanke, joka voi vaikuttaa heidän omistamaansa, asuttamaansa tai käyttämäänsä alueeseen. Jotta metsien suojelu olisi kestävällä pohjalla paikallisilla on oltava kanavat vaikuttaa hankkeisiin ja heidän on hyödyttävä niistä. Osa kehitysmaiden kansalaisjärjestöistä on kritisoinut REDD+ -ohjelmaa voimakkaasti. Heidän huolistaan tulee ottaa opiksi.
On selvää, että REDD+ -prosesseja tulee kehittää entisestään ja parantaa hyvää hallintoa, läpinäkyvyyttä ja avoimuutta ohjelmaan liittyen.
Tällä hetkellä metsäkadon ehkäisyn rahoitukseen ei ole selkeää kanavaa Green Climate Fundin kautta. Haasteena on myös kysynnän luominen, sillä rahoittajilla tulisi olla syy haluta rahoittaa metsäkatoa. Ongelman on saman kaltainen kuin sopeutumisen rahoituksessa, se ei ole yhtä houkuttelevaa kuin vaikkapa teknologiavienti ja uusiutuvan energian ratkaisut, joita voi odottaa vientituloja.
Rahoituksen osalta on tärkeää, että toimet ovat luotettavia, raportointi läpinäkyvää ja tavoiteltuun metsäkadon pienenemiseen päästään. Päästövähennykset metsäkadon estämisestä ja uudelleen metsityksestä voidaan laskea vain kertaalleen. Rahoituksella tulee huolehtia hiilinieluista ja varastoista, ei mahdollistaa päästöjä muualla tai hidastaa luopumista fossiilisista polttoaineista.
Pariisissa on jo otettu tärkeitä askelia
Heti ilmastokokouksen aluksi maat, yritykset ja kansalaisyhteisö osoittivat suhtautuvansa metsäkatoon vakavasti. Walesin prinssin avaamassa Lima-Pariisi toiminta-agendan aloitteessa Saksa, Norja ja Iso-Britannia lupasivat tukea metsäkadon pysäyttämistä REDD+ -ohjelman kautta viidellä miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Kolumbia, Meksiko ja Paraguay lupasivat lisätä toimia metsäkadon pysäyttämiseksi. Samalla yhteensä 42 suuryritystä sitoutui poistamaan metsäkadon tuotantoketjustaan vuoteen 2020 mennessä.
Metsät ovat osa eräiden valtioiden, kuten Brasilian, Intian ja Kongon demokraattisen tasavallan, aiottua päästövähennyslupausta (INDC). Valitettavasti esim. Brasilian lupaus pysäyttää laiton metsäkato vuoteen 2030 mennessä, on vielä riittämätön ja heikennys aiempiin lupauksiin nähden. Jo tehtävien lupausten kunnianhimon noston lisäksi toteutumista tulisi pystyä seuraamaan luotettavan raportointijärjestelmän kautta.
Myös itse neuvottelut etenevät, sillä tiistaina toimintansa aloittaa metsiin ja REDD+ -ohjelmaan keskittyvä työryhmä Equadorin vetämänä. Se toivottavasti selkeyttää jakoa itse sopimuksen ja päätöksen välillä. Pariisin sopimukseen tarvitaan selkeät periaatteet maankäytölle, sisältäen ekosysteemien eheyden ja luonnonmonimuotoisuuden suojelun sekä paikallisten oikeudet. Pariisin tuloksen tulee myös antaa riittävä varmuus REDD+ -ohjelman rahoituksesta vastaisuudessakin ja viitoittaa tietä maankäytön osalta tulevalle työlle Pariisin jälkeen. Työ metsiemme puolesta ei lopu tähän.