Kiina - vastuullinen kehitysmaa • 24.11.2009KiinaKööpenhamina

Sanna Kopra
Yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joka työstää Lapin yliopistossa pro gradu-tutkielmaa Kiinan imagon rakentamisesta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa

Kiinan rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on erittäin tärkeä, mutta kahtiajakoinen. Toisaalta Kiinan noin 10 prosentin vuosittainen talouskasvu on johtanut mittaviin ympäristöongelmiin ja nostanut maan maailman suurimmaksi kasvihuonepäästöjen tuottajaksi. On arvioitu, että vaikka kaikki muut maailman maat leikkaisivat päästöjään 80 prosenttia, mutta Kiina jatkaisi päästöjen tuottamista nykyiseen tapaansa, nousisi maailman keskilämpötila 2,7 astetta vuoteen 2050 mennessä.

Toisaalta Kiina on yhä kehitysmaa, jossa noin 10 prosenttia kansalaisista eli alle yhdellä dollarilla päivässä vuonna 2005. Siten Kiinan tärkein prioriteetti on luonnollisesti köyhyyden torjunta, eikä se suostu toimenpiteisiin, jotka voisivat vaarantaa sen talouskasvun. Kiina pyrkiikin ilmastoneuvotteluissa edistämään ennen muuta omien taloudellisten intressiensä toteutumista.
Kiina tunnustaa ilmastonmuutoksen olevan yksi maailman suurimmista huolenaiheista ja myöntää ilmastonmuutoksen aiheuttavan maalle mittavia haittoja. Se kuitenkin pitää ilmastonmuutosta ennen kaikkea taloudellisena ongelmana, joka uhkaa koko maailman talouskasvua. Tämän vuoksi se kannattaa erityisesti uuden teknologian hyödyntämistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta kehitysmaana sille ei ole asetettu sitovia velvoitteita vähentää kasvihuonepäästöjään. Kiina toimii kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa kehitysmaiden äänitorvena ja pitää tiukasti kiinni Kioton sopimuksen asettamasta “yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden” -periaatteesta. Kiina kieltäytyy säännönmukaisesti sitoutumasta minkäänlaisiin määrällisiin päästövähennyksiin. Se muistuttaa kovaäänisesti teollisuusmaita kantamaan historiallisen vastuunsa ja vaatii näitä leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi. Lisäksi Kiina vaatii teollisuusmaita lahjoittamaan prosentin bruttokansantuotteestaan kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumista varten.

Kiina korostaa olevansa ”vastuullinen kehitysmaa” ja sitoutuvansa aktiivisesti kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Se muistuttaa toimivansa aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, vaikkei sille sitovia velvoitteita olekaan asetettu. Kiina on esimerkiksi onnistunut merkittävästi parantamaan energiatehokkuuttaan ja se on tehnyt mittavia suunnitelmia uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Toki voidaan kyseenalaistaa, onko Kiina tehnyt näitä toimia nimenomaan ilmastosyistä vai onko taustalla muita motiiveja kuten energiaturvallisuuden parantaminen tai taloudelliset edut. Ilmastonsuojelun kannalta on kuitenkin yhdentekevää, minkä takia päästöjä leikataan, kunhan niitä leikataan.

Teollisuusmaat syyttävät Kiinaa sen valtavista päästöistä ja haukkuvat sitä vastuuttomaksi. Silti Kiinan kulutus ja päästöt asukasta ovat vain murto-osa teollisuusmaiden vastaavista. Uudet tutkimukset ovat myös osoittaneet, että suuri osa Kiinan kasvihuonepäästöistä onkin itse asiassa teollisuusmaiden aiheuttamia. Ns. Kiina-ilmiön myötä useat teollisuusmaat ovat ulkoistaneet myös päästönsä Kiinaan. Jopa noin kolmannes Kiinan päästöistä aiheutuu länsimaalaisille kuluttajille suunnatuista vientituotteista kuten elektroniikasta. Voidaankin oikeutetusti kysyä, onko Kiina todella maailman suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja.

Nykyinen ilmastopolitiikka asettaa vaateita valtioiden tuottamille päästöille, mutta ei arvioi sitä, kenen kulutuksesta päästöt johtuvat. Muutamat tutkijat ovatkin esittäneet, että Kioton jälkeisissä ilmastoneuvotteluissa tulisi arvioida toimenpiteitä sen mukaan, kenen kulutuksen vuoksi päästöt on aiheutettu, eikä sen mukaan, missä ne on tuotettu. Kiina puolestaan esittää, että kaikilla valtioilla on moraalinen oikeus yhtäläisiin päästöihin asukasta kohden. Kansainvälinen ilmastopolitiikka olisi siis Kiinan mielestä oikeudenmukaista, jos se suhteuttaisi kunkin valtion päästösoikeudet valtion väestömäärään ja elintasoon.

Teollisuusmaat eivät voi odottaa Kiinan suostuvan sitoviin päästövähennysvelvoitteisiin, elleivät ne itse toimi aktiivisesti ja osoita todellista johtajuutta ilmastopolitiikassa. Uskon, että mikäli erityisesti Yhdysvallat joulukuussa sitoutuu kunnianhimoiseen ilmastosopimukseen, myös Kiina on halukas sen ratifioimaan. Kiina haluaa osoittaa maailmalle olevansa vastuullinen globaali toimija, jonka tulisi saada enemmän arvovaltaa kansainvälisissä elimissä. Tämän vuoksi se ei halua kansainvälisen sopimuksen tärvelijän tai ilmastorikollisen mainetta, vaan ratifioinee sopimuksen muiden mukana.

Vaikka Kiinalle ei jatkossakaan asetettaisi päästövähennysvelvoitteita, on Kiina käytännössä pakotettu toimimaan aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen nykyinen resursseja tuhlaava teollisuus tulee liian kalliiksi. Kiinan on siis pakko parantaa energiatehokkuutta, kehittää hiilelle vaihtoehtoisia energioita, hyödyntää uusia tekniikoita sekä rajoittaa päästöjä esimerkiksi taloudellisin instrumentein. Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa Kiinalle valtavia taloudellisia tappioita sekä sosiaalisia jännitteitä, joihin hallituksen on väistämättä reagoitava säilyttääkseen yhteiskuntarauhan.

Kiina onkin jo luvannut tehostaa energiankulutustaan merkittävästi. Vaikka maan energiankulutus kasvaa jatkuvasti mittavan talouskasvun vuoksi, Kiina lupaa vähentää kasvihuonekaasujen määrää suhteessa talouden kasvuun. Kiina on ilmoittanut lisäävänsä energiatehokkuutta jopa 40-45 prosenttia bruttokansantuoteyksikköä kohden vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Kiina on luvannut leikata kasvihuonepäästöjään merkittävästi mm. lisäämällä uusiutuvien enrgioiden ja ydinvoiman käyttöä. Kiina ei ole kuitenkaan suostunut laillisesti sitoviin päästövelvoitteisiin. Ilmoittamalla vapaaehtoisesta sitoumuksestaan leikata päästöjään ja tehostaa energiankulutustaan Kiina osoittaa toimivansa aktiivisesti, vaikka sille ei asetetakaan sitovia velvotteita kansainvälisessä ilmastosopimuksessa. Voidaankin ajatella Kiinan osoittavan tällä, ettei sille tarvitsekaan asettaa päästövelvotteita, koska se on joka tapauksessa aktiivinen toimissaan.

Kiina onkin jo luvannut tehostaa energiankulutustaan merkittävästi. Vaikka maan energiankulutus kasvaa jatkuvasti mittavan talouskasvun vuoksi, Kiina lupaa vähentää kasvihuonekaasujen määrää suhteessa talouden kasvuun. Kiina on myös luvannut leikata kasvihuonepäästöjään merkittävästi mm. lisäämällä uusiutuvien enrgioiden ja ydinvoiman käyttöä. Tarkkoja lukuja Kiina ei ole kuitenkaan antanut, eikä se ole suostunut sitoviin päästövelvoitteisiin. Ilmoittamalla vapaaehtoisesta sitoumuksestaan leikata päästöjään ja tehostaa energiankulutustaan Kiina osoittaa toimivansa aktiivisesti, vaikka sille ei asetetakaan sitovia velvotteita kansainvälisessä ilmastosopimuksessa. Voidaankin ajatella Kiinan osoittavan tällä, ettei sille tarvitsekaan asettaa päästövelvotteita, koska se on joka tapauksessa aktiivinen toimissaan.

Kiina tuskin sitoutuukaan laillisesti sitoviin päästövähennyksiin, sillä lokakuussa 2009 Kiina ja Intia sopivat kahdenvälisestä ilmastoyhteistyöstä. Maat allekirjoittivat viisivuotisen sopimuksen, jossa sovitaan yhteistyöstä mm. ilmastotutkimuksessa ja energiatehokkaan teknologian jakamisesta. Lisäksi maat vaativat vuoden 2012 jälkeisen ilmastosopimuksen perustuvan Kioton pöytäkirjan periaatteisiin eli kehitysmaille ei tulisi asettaa sitovia päästövähennyksiä. Sopimus tarkoittaa, että Kiina ei voi tehdä esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa tästä poikkeavaa sopimusta, vaan Kiina on jatkossakin sitoutunut tukemaan kehitysmaiden tavoitteita ilmastoneuvotteluissa. Monet kansalaisjärjestöjen edustajat ovat kiitelleet Kiinan ja Intian sopimusta, koska kahden suurimman kehitysmaan muodostama rintama pakottaa teollisuusmaat ottamaan kehitysmaiden tarpeet paremmin huomioon. Teollisuusmaiden on pakko ryhtyä toimenpiteisiin, eivätkä ne voi olla kuuntelematta kehitysmaiden vaatimuksia.

Kiinan ja Yhdysvaltain yhteisymmärrys on välttämätön uuden, koko maailman kattavan ilmastosopimuksen luomiseksi. Yhdysvaltain presidentti Obama vierailee Pekingissä marraskuussa, joten toivottavasti tällöin saavutetaan jonkinlainen läpimurto maiden välisissä neuvotteluissa. Muuten Kööpenhaminan ilmastokokouksessa saatetaan epäonnistua.