Jokainen suomalainen rahoittaa ilmastonmuutosta – tietämättään • 21.4.2016

Kaarina Kolle
ilmastoasiantuntija, WWF Suomi

Tiedämme, että autolla kulkeminen, lentokoneella taitettavat etelänmatkat, asuntojemme lämmittäminen ja ruokamme tuottaminen kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Mutta kuinka moni meistä on tietoinen siitä, että nykyiset eläkkeemme, henkivakuutuksemme ja kuntiemme sijoitussalkut pyörittävät myös fossiilisen energian koneistoa?

Hyvinvointimme tukipilarit perustuvat oletukseen siitä, että öljy-, kaasu- ja kivihiiliyritykset tuottavat voittoa nyt ja tulevaisuudessa. Siinä tulevaisuudessa, jonka New Yorkissa perjantaina allekirjoitettavassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa sovimme olevan hiiletön ja siksi fossiiliton jo 35 vuoden kuluttua.

Koska rahoitusmarkkinat ovat globaaleja, voivat yhteiset rahamme aiheuttaa päästöjä, jotka tapahtuvat kaukana omista rajoistamme. WWF:n raportti Own It arvioi, että Ruotsissa pelkästään sijoitusten kautta laskettava hiilijalanjälki on jopa kaksi kertaa suurempi kuin Ruotsissa syntyvät päästöt. Vaikka jokainen meistä asuisi aurinkopaneeleilla varustetussa nollaenergiatalossa, kävelisi töihin, viettäisi lomansa kotimaisissa kansallispuistoissa ja söisi pääsääntöisesti vain kotimaista kasvisruokaa, niin saatamme olla osallisia esimerkiksi Venäjällä toimivan kivihiililouhoksen toimintaan tai hollantilaisen maakaasutoimittajan rahoittamiseen.

“If you're still putting your money into high carbon, I'm sorry, you're going to lose it”, painotti YK:n ilmastokokouksen pian väistyvä pääsihteeri Christiana Figueres Imperial College Londonissa pitämässään puheessa. Tästä on pohjimmiltaan kysymys. Uudessa ilmastosopimuksessa on sovittu, että maapallon lämpötilannousu pidetään 1,5–2 asteessa. Jo kahden asteen lämpötilatavoite, puhumattakaan puolestatoista, tarkoittaa sitä, että vain 20–30 % tunnetuista fossiilipolttoainevarannoista voidaan polttaa.

Muutoksen ensimmäiset uhrit ovat selvät. Peabody, maailman suurin yksityinen kivihiiliyhtiö, on vararikossa. Juuri nimenomaan kivihiilen päivät ovat suuressa osaa maailmaa luetut, ja myös muut fossiilisia polttoaineita tuottavat yritykset joutuvat taistelemaan selviytymisestään. Öljy- ja kaasuyhtiöt saattavat onnistua suuren lobbausvoimansa turvin hidastamaan kehitystä, kuten ilmastopolitiikan historiassa on nähtävissä. Kuitenkin yhtä hyvin muutos voi tulla ryminällä  ja sijoitusportfoliot voivat menettää arvonsa lyhyessäkin ajassa.

Hiilikuplan uhka – miten pitkällä ovat suomalaiset instituutonaaliset sijoittajat?

Suomalaiset institutionaaliset sijoittajat (eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt, sijoitusyhtiöt ja pankit), yhteisen varallisuutemme portinvartijat, päättävät mandaattinsa puitteissa, minne rahavirrat ohjataan. Suomalaisista institutionaalisista sijoittajista merkittävimpiä ovat ensisijaisesti eläkerahastot. Suomessa Keva, Varma, Ilmarinen, Elo ja Valtion eläkerahasto yhdessä vastaavat satojen miljardien varallisuudesta, ja niiden hallussa onkin Suomen muhkein varallisuuskertymä. Suomen luottoluokitus oli pitkään paras mahdollinen – eli AAA – pitkälti eläkerahastojen muodostaman puskurin ansiosta.

Sijoittajan tavoitteena on saada sijoituskohteista mahdollisimman suuret tulot suhteessa sijoituskohteen riskiin. Tämä ei koske pelkästään osakkeita, vaan myös esimerkiksi lainoja ja kiinteistösijoituksia. Sijoitusvirtojen perinpohjainen uudelleenjärjestely vaatii sitä, että huomio tulee kohdistaa kaikkiin omistusmuotoihin. Energiantuotanto on perinteisesti ollut kohtalaisen matalariskinen ja tuottava sijoituskohde.

Mistä voimme tietää, miten paljon suomalaista varallisuutta oikein on vaakalaudalla? Vastaukseen on mahdotonta antaa kattavaa vastausta, sillä tarkat sijoituskohteet eivät ole julkisia. Institutionaalisten sijoittajien tietoisuus ongelman laajuudesta on myös vasta kehittymässä. Aivan ensimmäiseksi pitää yrittää arvioida, mikä on salkkujen hiiliriski. Siksi WWF haastoi suomalaiset institutionaaliset sijoittajat laskemaan hiilijalanjälkensä ennen Pariisin ilmastokokousta ja ryhtymään jatkotoimenpiteisiin. Haasteeseen tarttui kourallinen institutionaalisia sijoittajia, isoista nimistä etenkin Ilmarinen, Elo, Nordea ja OP. Mutta tämän joukon ulkopuolelle jäi vielä monia. Hiilijalanjäljen mittaamisellakin on pohjimmiltaan arvoa vain, mikäli se johtaa toimenpiteisiin. Näitä toimenpiteitä tarvitaankin välittömästi, mikäli olemme tosissamme 1,5–2 asteen tavoitteen suhteen.

Merkittävimpien sijoittajien toimintaa on alettu valvoa kansalaisyhteiskunnasta käsin. Australiasta käsin toimiva järjestö Asset Owner Disclosure Project on arvioinut maailman merkittävimpien sijoittajien vastuullisuutta. Huolimatta positiivisista vastuullisen sijoittamisen toimenpiteistä, joita osa suomalaisista institutionaalisista sijoittajista on tehnyt, jokainen suomalainen sijoittaja sai arvosanan ”D” eli alin mahdollinen. Korkeimman arvosanan ”AAA” sai esimerkiksi Ruotsin valtion suurin eläkerahasto AP4, jonka toimitusjohtaja Mats Andersson on ollut myös Suomessa puhumassa hiiliriskeistä. Olemme pohjoismaisiin kollegoihimme verrattuna merkittävästi jäljessä.

Voitot ja vähähiilinen tulevaisuus mahdutettava samaan salkkuun

1,5–2 asteen mukainen sijoittaminen tarkoittaa sitä, että joka ikisen yrityksen tulee olla valmistautunut muutokseen. Sen on oltava yritysten strategioiden ytimessä ja yritysjohdon prioriteettilistan kärjessä – ei pelkästään yritysvastuullisuudesta vastaavan työntekijän tontilla. Sijoittajien yksi suurimmista rooleista saattaakin siis olla siis juuri ilmastotieteen mukaisen yritystoiminnan vaatiminen. CDP:n, UN Global Compactin, World Resource Instituten ja WWF:n yhteinen yrityksille suunnattu aloite Science Based Targets  tähtää juuri tähän. Tulevaisuuteen varautuneet yritykset ovat myös sijoittajalle turvallisempi kohde. Suomesta mukana aloitteessa on vasta Stora Enso, mutta edelläkävijäyritysten rivistöt kasvavat toivottavasti pian. Tämän lisäksi on varmistettava, että rahavirtamme ohjataan puhtaisiin ratkaisuihin kuten energiatehokkaaseen rakentamiseen ja uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoimaan.

Hiiliriskit olisi pikaisesti kartoitettava Suomessa, ja huolehdittava siitä, että jokainen sijoittaja osallistuu yhteisten varojemme ilmastoystävälliseen ja parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Ruotsin finanssivalvontaviranomainen Finansinspektionen julkaisi helmikuussa tutkimuksen ilmastonmuutoksen vaaroista rahoitusvakaudelle. Raportista ilmenee esimerkiksi, että ennen kaikkea Suomessakin toimivan Nordea-pankin myöntämillä lainoilla on suuri hiiliriski. Riski on todellinen, eikä Suomessa ole varaa ummistaa siltä silmiä. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen lausui 22.3.2016 seuraavin sanoin: ”Keskuspankkien ensisijaisena tehtävänä on huolehtia hintavakaudesta. Tähän liittyy olennaisesti kaikkien niiden ilmiöiden seuranta, joilla voi olla vaikutuksia pidemmän aikavälin talouskasvuun ja sitä kautta inflaatioon. Yksi näistä ilmiöistä on ilmastonmuutos.”

Vähähiilinen tulevaisuus on mahdutettava samaan salkkuun voittojen kanssa, sillä ihmiskunnalla on enää hyvin vähän aikaa saada päästöt rajuun laskuun. Samalla kun Pariisin sopimus allekirjoitetaan New Yorkissa, niin meidän tehtävämme on varmistaa, että suomalaisten eläkerahat ovat osa ongelman ratkaisua – eivät ilmastonmuutoksen kiihdyttämistä.

kuva UNFCCC Flickr

Pariisin ilmastopimuksen hyväksyminen. Kuva: UNFCCC Flickr.