Jääkö monimuotoisuus ilmastonmuutoksen torjunnan jalkoihin? • 1.11.2008
Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen ovat keskeisimmät keinomme välttää ilmastonmuutoksen haitalliset seuraukset. Torjunnalla tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä esim. hiilinieluja suojelemalla, ei-fossiilisia tai hiilineutraaleja energianlähteitä käyttämällä ja energiatehokkuutta parantamalla. Sopeutumisella toisaalta taas tähdätään ilmastonmuutoksen haitallisten seurauksien lieventämiseen poliittisin ja sosiaalisin keinoin.
Ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja torjuntatoimien tulisi tukea toisiaan. Ilmastonmuutoksen torjunnan tulisi edistää mahdollisuuksia sopeutua tuleviin muutoksiin, ja vähentää sitä todennäköisyyttä, että ylittämme siedettävän ilmastonmuutoksen rajat. Mutta torjuntatoimet saattavat toisinaan myös heikentää sopeutumismahdollisuuksia. Sopeutumis- ja torjuntatoimien välillä on tunnistettu niin synergiaetuja kuin ristiriitojakin. Kuitenkin useimmat tutkimukset keskittyvät edelleen vain torjunnan tai sopeutumisen vaikutusten arvioimiseen eivätkä huomioi näiden kerrannaisvaikutuksia. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen seuraukset voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ja päinvastoin. Esimerkiksi metsitys osana alueellista sopeutumisstrategiaa edistää myös ilmastonmuutoksen torjuntaa. Toisaalta sopeutuminen, kuten sisätilojen kasvava ilmastointitarve, lisää fossiilisen energian käyttöä, mikä puolestaan toimii torjunnan tavoitteiden vastaisesti.
Hallitustenvälisen ilmastonpaneelin, IPCC:n neljännen arviointiraportin (2007) mukaan “Tärkein yhteys torjunnan ja sopeutumisen välillä on luonnon monimuotoisuus, joka vaikuttaa yleisesti ihmisten hyvinvointiin sekä erityisesti erilaisiin sopeutumismahdollisuuksiin”. Näin ollen monimuotoisuuden suojelu parantaa mahdollisuuksiamme selviytyä ilmaston muuttumisesta ja sopeutua sitä seuraaviin uusiin olosuhteisiin. Kaikki huomiomme on kuitenkin keskittynyt torjunta ja sopeutumiskeinojen löytämiseen, jolloin monimuotoisuuden suojelu uhkaa jäädä ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun jalkoihin.
Hakkuutähteiden korjuu talousmetsistä energiantuotantoa varten sekä maataloudessa maanparannus ovat esimerkkejä ilmastonmuutoksen torjuntastrategioista, joilla voi olla laajoja negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Ilmastonmuutoksen torjuminen alueita metsittämällä vaikuttaa monimuotoisuuteen vaihtelevin tavoin alueesta riippuen: köyhtyneellä maaperällä tai hylätyillä laidunmailla vaikutus voi olla positiivinen, mutta luonnontilaisilla tai -kaltaisilla alueilla seuraukset monimuotoisuudelle ovat negatiivisia. Uusiutuvan energian tuottaminen vesivoimalla voi olla luonnon monimuotoisuudelle äärimmäisen haitallista.
Toistaiseksi toimet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ovat olleet vähäisiä. Ristiriitaa ilmastotoimien ja monimuotoisuuden suojelun välillä onkin ollut lähinnä torjuntatoimiin liittyen. Merkittävimpiä sopeutumistoimia ovat luontaisten ekosysteemien ja niiden ekosysteemipalvelujen kunnostaminen, joiden vaikutus monimuotoisuuteen on luonnollisesti positiivinen..Sopeutumistoimet voivat kuitenkin myös aiheuttaa ikäviä seurauksia monimuotoisuudelle, kuten esimerkiksi kemiallisten sumutteiden ja tekolumen lisääntyvä käyttö hiihtokeskuksissa tai keskusten siirtäminen korkeammalle. Lisäksi on myös esimerkkejä toimista, jotka edistävät sekä torjuntaa että sopeutumista, mutta ovat haitaksi monimuotoisuudelle. Esimerkiksi rehuntuotannon kehittäminen niin, että eläinten metaanipäästöt vähenevät ja tuottavuus säilyy epävakainakin aikoina johtaa käsittelemättömien laidunmaiden ja siten monimuotoisuuden vähenemiseen.
Parasta olisi tunnistaa toimet, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä, edistävät sopeutumista ja suojaavat monimuotoisuutta samanaikaisesti. Tällaisia “win-win-win” –ratkaisuja on jopa olemassa. Parhaita esimerkkejä ovat arvokkaiden vanhojen metsien suojelu sekä metsänhoitokäytäntöjen muokkaamisen mahdollisuudet. Lähes luonnontilaisten trooppisten metsien suojeleminen hakkuilta edistäisi huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaa (trooppinen metsäkato on yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä), siihen sopeutumista (esim. vähentäen tulvia ja eroosiota) ja monimuotoisuutta (suojelemalla maailman rikkaimpia ekosysteemejä). Yksi mahdollisuus trooppisten metsien suojelun edistämiseksi voisi olla hiilikaupan kehittäminen.
Valitettavasti päinvastaisia esimerkkejä on kuitenkin huomattavasti enemmän.. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on hyvinvointimme edellytys ja siten yhteinen etu. Jos ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja torjuntatoimien suunnittelussa ei huomioida monimuotoisuutta, voimme hyvää tarkoittavilla toimenpiteillä aiheuttaa haittaa omalle hyvinvoinnillemme. Yhteistyö yhteiskunnan eri sektoreiden välillä on välttämätöntä tyydyttävien ratkaisujen löytämiseksi.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että:
- torjunta- ja sopeutumistoimien vaikutus monimuotoisuuteen voi olla yhtä hyvin positiivinen, negatiivinen kuin neutraalikin.
- vaikutus riippuu toimen paikasta, ajallisesta ja alueellisesta ulottuvuudesta sekä toteutustavasta
- monet toimet ovat toteutukseltaan ja vaikutuksiltaan sektorien rajat ylittäviä, joten niiden suunnittelussa tarvitaan monialainen lähestymistapa
- meidän tulee edistää ns. win-win-win -ratkaisuja, jotka tukevat sekä torjuntaa että sopeutumista ja joiden vaikutus myös monimuotoisuudelle on positiivinen