Ilmastotoimintapäivät Arbiksessa 1-2.12., kansallista toimintaa kansainvälisten neuvotteluiden aikana • 3.12.2012Dohailmastopolitiikkailmastotoimintapäivätkansalaistoiminta

Martta Haveri,
Yksi Ilmastotoimintapäivien järjestäjistä,
Suomen YK-liitto

Helsingin Töölössä järjestettiin 1. ja 2. joulukuuta ensimmäistä kertaa Ilmastotoimintapäivät, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomiota yhä nopeammin etenevään ilmastonmuutokseen samaan aikaan Dohassa pidettävän kansainvälisen ilmastokokouksen kanssa. Tapahtuma tehtiin yhteistyössä monien eri järjestöjen kanssa, mukana olivat muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Suomen YK-liitto ja Vasemmistonuoret. Kaikki pitivät tapahtumassa omat työpajansa, jotka käsittelivät ilmastonmuutosta monesta näkökulmasta.

Lauantaina ilmastotoimintapäivät linkitettiin enemmän osaksi Dohassa pidettävää ilmastokokousta. Päivän aluksi kuultiin videotervehdys ympäristöministeri Ville Niinistöltä sekä vihreiden kansanedustajalta Oras Tynkkyseltä heidän tunnelmistaan ennen Dohan kokousta. Ilmastonmuutoksen torjumisella on kova kiire ja tämän toi Pasi Toiviainen esiin vakuuttavasti puhumalla ilmastonmuutoksen perusteista. Kansainvälinen näkökulma ilmastonmuutokseen saatiin suurlähettiläspaneelissa, jossa Tanskan ja Britannian suurlähettiläät ja Saksan suurlähettilään edustaja kertoivat maidensa näkemyksistä ilmastopolitiikkaan ja siihen, miten ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä. Varsinkin Tanska ja Saksa ovat hyvin kunnianhimoisia ilmastopolitiikassaan, jonka tavoitteena on tuottaa kaikki energia vuoteen 2050 mennessä uusiutuvilla energiamuodoilla. Saksan edustaja kertoi, että paras vaikutuskeino muiden maiden edustajiin on puhua siitä, että öljy todella loppuu. Erityisen kiinnostava kysymys on se, miten ratkaistaan eri liikenne- ja kuljetusmuodot, kun öljyä ei enää ole? Kaikki kolme maata kokevat olevansa eräänlaisia suunnannäyttäjiä ilmastopolitiikassa, sillä myös Britannialla on ilmastolaki. Paneeli loppui motivoiviin viesteihin: emme saa luovuttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan sillä tulevaisuus on kaikkien meidän.

Työpajoissa käsiteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja tilanteen ratkaisumahdollisuuksia. Esimerkiksi lauantain ”Tasa-arvo, oikeudet ja ilmastonmuutos” työpajassa pohdittiin sitä, miten moninaisesti ilmastonmuutos vaikuttaa sekä sukupuoliin että kokonaisten kansojen oikeuksiin. Esimerkkinä tästä on saamelaisten kulttuuri, joka on vaarassa ikiroudan sulamisen takia, sillä kulttuuri perustuu poronhoitoon, joka on taas riippuvainen tietyistä sääolosuhteista. Sukupuolijakauma on myös selkeä arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Vihreiden naisten pääsihteeri ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Sirpa Hertell toi esiin sen, että naisia kuolee enemmän luonnonkatastrofeissa kuin miehiä ja luonnonkatastrofit johtuvat yhä useammin ilmastonmuutoksesta. Työpajassa opittiin, kuinka laajasti ilmastomuutos hankaloittaa tasa-arvo- ja oikeuskysymyksiä ja vaikuttaa myös miehiin. Esimerkkejä otettiin sekä maailmalta että Suomesta.

Työpajojen jälkeen saatiin katsoa kansalaisjärjestöjen (KEPA ja SLL) tervehdys paikan päältä Dohasta. Heidän viestinsä oli, että vaikka neuvottelut tuntuvat etenevän erittäin hitaasti, meillä ei ole varaa menettää toivoa tai luopua ilmastoneuvotteluista yhtenä ilmastonmuutoksen torjumisen työkaluna.

Sunnuntaina keskityttiin enemmän käytännön toimintaan kansallisella tasolla. Päivä alkoi Leo Straniuksen puheella siitä, miten tavallinen kansalainen voi vaikuttaa ja kampanjoida. Vaikka osallistujia ei ollut niin paljon kuin lauantaina, työpajassa ”Puolueet ilmaston puolelle” saatiin aikaan kiivastakin keskustelua ilmastolaista, erilaisista energiamuodoista ja ilmastonmuutoksen vaikuttavuudesta Suomessa. Keskustelua syntyi mm. siitä ovatko ilmastonmuutoksesta aiheutuvat konfliktit mahdollisia Suomessa ja otetaanko tänne ilmastopakolaisia. Paneelikeskustelussa olivat mukana kristillisdemokraattien, vasemmistonuorten, keskustanuorten ja perussuomalaisnuorten edustajat. Kaikkien edustajien mielipide vaihteli siinä, kuinka suureen rooliin ilmastonmuutos olisi asetettava kansallisessa politiikassa ja millä keinoin sitä tulisi hillitä. Kuitenkin oltiin yhtä mieltä siitä, että kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteet on asetettava ensin ennen kuin energiaratkaisuja voidaan tehdä. Ilmastonmuutoksen torjumisen on lähdettävä konkreettiselta tasolta, ihmisten arjesta, johon kansallinen politiikka muodostaa kehykset. Tähän taas vaikuttaa se, mitä tällä hetkellä Dohassa päätetään, sillä neuvottelut luovat lailliset kansainväliset kehykset, jonka sisällä maiden on toimittava ja joita niiden on noudatettava.

Ilmastotoimintapäivät toivat siis hyvin yhteen sekä käytännön kampanjoinnin että laajemman ilmastopolitiikan tason. Tämä voi olla alku järjestöjen väliselle tiiviimmälle yhteistyölle ja toiminnalle ilmastonmuutosta vastaan. Ihmisten tietoisuutta muuttuvasta ympäristöstä ja sen vaikutuksista on lisättävä, sillä vain siten voidaan saada aikaan muutoksia.