Ilmastosopimus kunnianhimoinen – toimet jäivät puolitiehen • 15.12.2015ilmastokokousilmastoneuvottelutPariisi2015ilmastosopimus

Pia Björkbacka
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, SAK

Pariisin ilmastokokous teki sen, mitä moni luuli mahdottomaksi. Ilmastoneuvottelujen puheenjohtajan, Ranskan ulkoministeri Laurent Fabiuksen johdolla saatiin aikaan kahdessa viikossa kompromissi, joka valaa toivoa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen ja nopeuttaa yritysten siirtymistä vähähiilisiin toimiin ja tuotantoon.

Ilmastonmuutoksen riskit ympäristölle ja ihmisille tunnustavalla globaalilla ilmastosopimuksella on arvo sinänsä. Valitettavasti jo nyt ilmastonmuutos tuhoaa elämää ja elinkeinoja erityisesti äärimmäisten sääilmiöiden ja vuodenaikavaihteluiden vuoksi yli 2,6 miljoonalta ihmiseltä, ja pahempaa on tiedossa. Pariisissa tunnustettiin ilmastohaaste ja tarve globaaleille toimille rajoittaa ilmaston lämpeneminen maksimissaan 2 asteen tavoitellen 1,5 astetta. Huolestuttavaa on, että tulevaisuuden päätösten varaan jäi se, miten tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen päästään.

Maapallon väestöstä 90 prosenttia haluaa ilmastotoimia. Ay-liikkeen, muun kansalaisyhteiskunnan, vastuullisten yritysten ja investoijien vaatimuksena oli saada Pariisissa aikaan kunniahimoinen sopimus, joka sisältäisi vahvan ilmastotoimien seurantamekanismin. Ay-liike vaati sopimukselta myös teollisuusmaiden jo etukäteen kehitysmaille lupaamaa 100 miljardin dollarin mobilisointia niin hillintä- kuin sopeutustoimiin. Lisäksi sopimukseen piti saada mainita kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja työntekijöiden oikeudenmukaisesta siirtymästä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Suhteutettuna palkansaajien tavoitteisiin Pariisista saatiin kohtuullisen hyvä sopimus.

Kunnianhimoinen sopimus – maakohtainen sitovuus puuttuu

YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet sopimuksessa toimiin, jotka johtavat maapallon lämpenemiseen maksimissaan kaksi astetta. Sopimuksen olisi kuitenkin pitänyt saada vahvempi kirjaus tämän kunnianhimoisen tavoitteen toteuttamisen varmistamiseksi. Sopimuksessa ei mainita mitään siitä, miten toimitaan, jos maakohtaiset toimet eivät riitä pitkän aikavälin tavoitteeseen pääsemiseksi. Siinä mainitaan vain, että kunkin maan antamia kansallisia kasvihuonekaasun päästövähennystoimia tullaan ”arvioimaan kollektiivisesti”.

Rahoitus edelleen haaste

On hyvä, että teollisuusmaiden jo vuosia sitten lupaama 100 miljardin dollarin ilmastorahoitus kehitysmaille mainitaan päätöksessä. Harmillista on kuitenkin se, että summan kasaan saamisen vuosi lykkääntyi viidellä vuodella vuoteen 2025. Tätä paljon etukäteen puhuttanutta summaa ei myöskään saatu itse sopimustekstiin. Valitettavasti kehitysmaiden mahdollisuudet ilmastotoimien tekemiseen ovat mm. tästä syytä edelleen epävarmalla pohjalla. On kuitenkin erittäin positiivista, että sopimuksessa teollisuusmaiden lisäksi muiden ns. kykenevien maiden kuten Kiinan vastuuta rahoituksen mobilisoimisesta erityisesti köyhimpiin sekä pahiten ilmastonmuutoksesta kärsiviin maihin kasvatettiin. Sopimuksessa avataan myös, mistä muista kuin valtioiden budjettirahoista rahoitus voi koostua.

Ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudenmukainen siirtymä johdantoon

Ilmastonmuutos ja sen edellyttämät politiikkatoimet kiihdyttävät jo alkanutta teollisten alojen rakennemuutosta maailmassa. Ihmisoikeuskysymykset sekä työntekijöiden oikeudenmukainen siirtymä mainitaan vain sopimuksen johdanto-osassa, koska liian moni hallitus vastustaa edelleen näinkin perustavia kansalaistensa oikeuksia. Tämä oli luonnollisesti pettymys ay-liikkeelle, mutta myös kaikille muille ihmisoikeus-asioita edistäneille järjestöille, kuten kehitysyhteistyöjärjestöille sekä alkuperäiskansojen, naisten ja nuorten etuja ajaneille järjestöille. Tällä hetkellä tuntuvasta pettymyksestä huolimatta Pariisista saatiin hyvä pohja rakentaa ilmastosopimus ihmisoikeuksille ja työntekijöiden turvalle.

Olen ylpeä siitä, että työntekijöiden oikeus turvaan muuttuvassa teollisessa maailmassa on tunnustettu globaalisti. Nyt on vain ryhdyttävä toimeen ja selvitettävä yhdessä hallituksen ja työnantajien kanssa, miten se laitetaan Suomessa toimeen. Lähtökohdat ovat hyvä, sillä saavutettu sopimus vähentää mm hiilivuotoriskiä eli sitä, että teolliset työpaikat siirtyvät pois Suomesta ja Euroopasta siksi, että muualla ilmastolainsäädäntö ei ole yhtä tiukkaa.

Pia Björkbacka osallistui Pariisin kokoukseen ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin valtuuskunnassa. SAK on ITUCin jäsen. 

Teksti on julkaistu alunperin SAK:n blogissa 14.12.2015.