Ilmastopoliittiset päätökset tehtävä seuraavan viiden vuoden sisällä • 1.5.2009puheenvuorotSeuraavan europarlamenttikauden kuumimmat ilmastokysymykset

Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko, Kokoomus

Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketti hyväksyttiin räiskyvien neuvottelujen jälkeen viime vuoden lopulla. Alkuperäisestä - jo sinällään kunnianhimottomasta - komission esityksestä ehdotus vesittyi vielä entisestään, kun erityisesti hiilestä pitkälle riippuvaiset jäsenmaat asettuivat vastarintaan tiukempia vaatimuksia vastaan.

Alkuperäinen 20 prosentin päästövähennystavoite pakettiin jäi, ja vesitetty sopimus on parempi kuin ei sopimusta laisinkaan. Kööpenhaminan vuoden 2009 lopun ilmastokokoukseen jää vielä toivoa siitä, että maat ympäri maailman ottavat tosissaan luonnon meille lähettämät merkit ja saavat aikaan haasteita vastaavan sopimuksen.

Yksi loppuvuoden suurimmista kysymyksistä on EU:n valmius työskennellä määrätietoisesti sen puolesta, että Kööpenhaminassa tehtävä sopimus on ilmastohaasteen mittainen. Unionin tulee selkeästi sitoutua 30 prosentin päästöleikkauksiin vuoteen 2020 ja 80 prosentin päästöleikkauksiin vuoteen 2050 mennessä. Osa sopimusta on EU:n antama uskottava lupaus auttaa kehitysmaita tieto- ja teknologiasiirroin sekä riittävillä avustussummilla.

Lähivuosien aikana Euroopan on rakennettava ekologisesti kestävä elämisen, liikkumisen, tuottamisen ja kuluttamisen malli sekä siihen siirtymiseen tarvittavat taloudelliset ja säädökselliset kannustimet ja velvoitteet. Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yksi muutoksen tärkeimmistä osasista. EU:n ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä laajennettiin äskettäin, mutta laajennuksen ulkopuolelle jäi valitettavasti koko joukko tuotteita.

Seuraavan kauden merkittävimpiin kysymyksiin lukeutuu ekodesign-direktiivin laajentaminen kattamaan kaikki tuotteet. Energian käytön tehokkuuden lisäksi direktiivin tulee kattaa myös luonnonvarojen käytön tehokkuus. EU:n omille markkinoilleen asettamien standardien merkitykset ulottuvat yhteismarkkinoita kauemmaksi. Kun energia- ja materiasyöppöjen tuotteiden tuonti unionin alueelle kielletään, on siihen taivuttava myös EU:n ulkopuolisten valmistajien.

Energiantuotannossa EU:n tulee katsoa jo vuotta 2020 pidemmälle. Suurimittainen siirtymä uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista: vuonna 2050 EU:n energiantarpeesta on mahdollista kattaa 80 prosenttia vihreällä energialla. Yksi suurimmista siirtymän esteistä on Euroopan vanhentunut verkkorakenne. Vihreämmän energian edellytys on, että EU aloittaa jo lähivuosien aikana rakentamaan Euroopan-laajuista "superkantaverkkoa", joka ulottuu Välimeren toiselta puolelta meille Skandinaviaan asti.

Kantaverkkoprojekti lukeutuu sellaisiin uuden talouden perusprojekteihin, joita EU-maiden tulisi merkittävästi tukea yhdessä talouskriisin taltuttamiseen tarkoitetuilla elvytysvaroilla. On erittäin harmillista, ettei kansallisten elvytysvarojen käyttöä olla juurikaan koordinoitu EU-tasolla. Kun yksi elvyttää yhtä ja toinen toista, uhkaavat eri projektit lyödä toisiaan korville. Suunnattomia summia on lupailtu niin kutsuttujen "zombi"-alojen tukemiseen: vanhentuneiden rakenteiden, jotka ovat jo lakanneet toimimasta, mutta joiden toivotaan tekohengityksen avulla vielä kävelevän hetken aikaa.

Uuden vihreän diilin periaatteiden mukaisesti talouden investoinnit tulee suunnata määrätietoisesti ja keskitetysti vihreiden alojen ja innovaatioiden tukemiseen. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mikään kustannuserä, joka syöksee EU:n turmioon. Uudenlaiset, kestävän tuottamisen mallit ja näihin liittyvät innovaatiot ovat se pohja, jolle menestyksekäs talouskasvu rakentuu. Samalla, kun yhteiskunnan kulutus- ja tuotantomallit vihertyvät, luodaan myös uusia työpaikkoja ja kasvun moottoreita.