Ilmastonmuutos lautasella • 16.8.2016ruokaruokajärjestelmäkasvisproteiini

Antti Seppälä
Kirjoittaja on maisteriopiskelija (ympäristömuutos ja -politiikka, Helsingin yliopisto), joka suorittaa korkeakouluharjoittelua WWF Suomessa.

Globaalin taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän ruokajärjestelmän ydinkysymys on lihan kulutuksen määrän lasku. Kotieläintuotanto tarjoaa ainoastaan kolmanneksen ihmiskunnan proteiininkulutuksesta, mutta aiheuttaa jopa 80 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi ravitsemussuositukset ylittävä lihan kulutus aiheuttaa jo itsessään terveyshaittoja, etenkin teollisuusmaissa.

Maatalous kattaa laajasti tarkasteltuna sekä Suomen maakohtaisista että globaaleista ihmisperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä noin 20 prosenttia, mistä jopa 80 % on peräisin kotieläintuotannosta. Suomalaiselle kotieläintuotannolle on vaikeaa määrittää maakohtaisia lukuja, mutta modernin ruokajärjestelmän ympäristövaikutukset eivät seuraile pikkutarkasti valtioiden rajoja. Esimerkiksi WWF Suomen selvityksen mukaan vuonna 2011 Suomeen tuotiin 150 miljoonaa kiloa käytännössä eläinrehukäyttöön tarkoitettua soijaa, josta valtaosa oli peräisin Brasiliasta. Suomalainen kuluttaja saattaakin osallistua tietämättään porsaanliha- tai broileriostoksillaan välillisesti trooppisten alueiden metsäkatoon.

Ihmiskunnan suhde lihaan on muuttunut radikaalisti lyhyessä ajassa. Esimerkiksi Euroopassa 1900-luvun alkupuolella liha oli vielä harvinainen näky ruokapöydässä suurimalle osalle väestöstä. 1900-luvun jälkipuoliskon modernisaation tuottama elintason, markkinoiden ja tuotantotekniikan kehitys kuitenkin muuttivat lihan luksusherkusta arkipäiväiseksi kulutushyödykkeeksi keskiverto kuluttajalle. Lihan kulutuksen kasvu onkin ollut lähivuosikymmeninä voimakasta: vielä 1960-luvulla suomalaiset söivät ruhopainossa mitattuna noin 40 kiloa lihaa henkeä kohti vuodessa, mutta viime vuoden loppuun mennessä kulutus oli noin kaksinkertaistunut 79,4 kiloon. Ajanjaksolla myös globaali lihan kulutus on miltei tuplaantunut reilusta 20 ruhokilosta yli 42 kiloon vuodessa per henkilö.

Huolestuttavinta on, että lihan kulutuksen kasvu ei näytä laantuvan lähiaikoina. FAO ennustaa vuoteen 2050 mennessä lihan kulutuksen nousevan keskimäärin 49 ruhokiloon vuodessa henkeä kohti. Ihmisiä arvioidaan maailmassa olevan tuolloin yli 9 miljardia. Ennustettu kehityskulku ei voi kuitenkaan realisoitua, mikäli ilmastonmuutosta pyritään Pariisin sopimuksen mukaisesti rajoittamaan 1,5 °C ja estämään nousu yli 2°C. Lihan kulutusta on kohtuullistettava, etenkin teollisuusmaissa.

Lihan kulutuksen kohtuullistaminen johtaisi sekä kasvihuonekaasupäästöjen laskuun että terveyden kohentumiseen

Kyselytutkimuksissa kuluttajat ovat usein painottaneet lihan roolin tärkeyttä tasapainoisessa ruokavaliossa. Etenkin miesten ja lapsiperheiden ruokasuhteessa lihan koettu tärkeys korostuu proteiininsaannin turvaamisessa. Kuitenkin tutkimusten mukaan keskimäärin työikäiset suomalaiset voisivat laskea nykyistä proteiininsaantiaan ilman terveysriskejä. Lisäksi määrällisesti sekä laadullisesti riittävä proteiininsaanti on mahdollista taata täysin kasviperäisistä lähteistä eri elämävaiheissa. Esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on linjannut täysin kasvispohjaisen vegaanisen ruokavalion olevan oikein suunniteltuna terveellinen raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Nykytottumuksiin verrattua kasvispohjaisempaa ruokavaliota suoranaisesti suositellaan.

Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan globaalilla tasolla voitaisiin vuosittain välttää 5,1 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa ja säästää 79 miljoonaa elinvuotta, mikäli keskimääräinen punaisen lihan kulutus laskisi ja kasvisten sekä hedelmien kulutus nousisi kansainvälisten ravitsemussuositusten tasolle. Positiiviset terveysvaikutukset painottuisivat etenkin rikkaisiin teollisuusmaihin, joissa lihan kulutus on runsasta. Samalla maatalouden kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 29 prosenttia ja sairauksien kustannuksista sekä ilmastonmuutoksen taloudellisista haitoista säästettäisiin yli 1000 miljardia dollaria verrattuna odotettuun kehitykseen vuoteen 2050 mennessä.

Kriittinen keskustelu suomalaisten ruokailutottumuksista on paikallaan

Julkisessa keskustelussa lihan kulutusta käsitellään usein yksilön henkilökohtaisena valintana. Keskustelun ulkopuolelle jää kolikon kääntöpuoli, sillä ilmastonmuutosta vastaan kamppailevassa maailmassa kanssaihmiset saavat tuntea tämän yksilön valinnan kielteiset ulkoisvaikutukset, halusivat he sitä tai eivät. Kestävän ruokajärjestelmä ei kuitenkaan edellytä lihansyönnin kieltämistä väkipakolla. Kyse on enemmänkin keskiverto kulutuksen kohtuullistamisesta ja jäljelle jäävän osan kohdistamisesta vähemmän ympäristöä rasittaviin vaihtoehtoihin.

Aihepiiri on Suomessa ajankohtainen, sillä maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan ruokapoliittista selontekoa. Toivottavasti selonteko viitoittaa tien suomalaiselle ruokajärjestelmälle, joka palvelee sekä kotimaista että globaalia hyvinvointia pitkällä aikavälillä.