Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Ilmastonmuutos ja ruokavalinnat • 1.5.2008puheenvuorot

Juha-Matti Katajajuuri
vanhempi tutkija, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus

Kasvihuonekaasujen aiheutuminen kytketään usein tuotantoon, ja useimmiten teolliseen tuotantoon. Viime kädessä lähes kaikki tuotanto riippuu kuitenkin kulutuksesta. Ruokailu on asumisen ja liikkumisen ohella yksi eniten ympäristöä kuormittavia toimintojamme. Noin neljännes yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista ympäristöön aiheutuu syömisestä.

Teemme kuluttajina erilaisia ruokavalintoja päivittäin, ja ehkä juuri siksi emme tule ajatelleeksi, millaisia vaikutuksia näillä valinnoilla on. Kiinnittämällä huomiota ruokailutottumuksiin ja siihen, miten hankkii ja valmistaa ruoan, jokainen meistä voi vaikuttaa omaan ympäristökuormitukseensa huomattavasti. Ruoan vaikutuksista ympäristöön puhuttaessa tulee pitää mielessä, että ruoka on ravitsemuksen ohella myös sielun ravintoa. Näin ollen jokaisen lautasen sisältöä ei tarvitse lähteä ympäristönäkökulmasta syynäämään.

Erilaisia ohjeistoja siitä, miten syödä kestävästi on esitetty paljon. Ohjeet ovat jonkin verran jopa ristiriidassa toistensa kanssa. Elintarvikeketjujen ympäristövaikutuksia on tutkittu monivuotisissa Foodchain-hankkeissa. Lähtökohtana on elinkaaritutkimus eli tuotteiden ympäristövaikutuksia on arvioitu koko niiden tuotantoketjun ajalta, raaka-ainetuotannosta kulutukseen saakka.

Keskeisin ero eri tuotteiden ilmastovaikutusten välille syntyy siitä, minkä verran tuote sisältää eläinperäisiä raaka-aineita. Eläinperäiset raaka-aineet ja tuotteet kuormittavat ympäristöä selvästi enemmän kuin kasvisperäiset tuotteet. Tämä johtuu siitä, että eläinperäisten tuotteiden raaka-aineiden tuotantoketju on huomattavasti pidempi, sillä tuotantoeläimien ruokintaan tarvitaan kasvikunnan tuotteita. Kotieläintuotanto vastaa sekä rehuksi tarvittavan kasvintuotannon että tuotantoeläinten ylläpidon ympäristökuormituksesta.

Ilmaston kannalta tulee myös huomioida, että märehtijöiden ruoansulatuksessa muodostuu runsaasti metaania. Lisäksi lannan käsittelyssä vapautuu metaania ja dityppioksidia. Metaanipäästöt ovat kokonaisuudessaan naudan- ja lampaanlihan sekä meijerituotteiden suurin yksittäinen ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä.

Ekologinen ruokavalio ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen asia.. Kaikkein ekologisin ruokavalio saattaisi hyvinkin olla sellainen, joka koostuisi pääasiassa kasvisperäisistä tuotteista, mutta jota täydennettäisiin pienehköllä määrällä juuri naudanlihaa ja maitotuotteita. Tällöin naudanliha- ja maitotuotteet tuotettaisiin maaperältään karuilla tuotantoalueilla, jotka kelpaavat vain heinän tuotantoon; tuotantoeläimet voisivat hyödyntää heinän, joka ei ole ihmisravinnoksi soveltuvaa.

Sekä lihojen että kasviperäisten tuotteiden välillä on isoja eroja. Esimerkiksi veden alla viljelty riisi on poikkeuksellisen suuri ilmaston kuormittaja verrattuna vaikka perunaan. Myös kasvihuonetuotteiden energiantarve ja sitä kautta aiheutuvat ilmastovaikutukset ovat suuria, mutta toisaalta kasvihuonetuotanto rehevöittää vesistöjä selvästi vähemmän kuin peltotuotanto. Itämeren ja sisävesien rehevöityminen onkin yksi suuri haaste, joka suoraan liittyy ruoan tuottamiseen ja kuluttamiseen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että kestäviä ruokavalintoja pohdittaessa on syytä pitää mielessä myös muut vaikutukset ympäristöön.

Usein ajatellaan, että kuljetusten, pakkausten ja teollisuuden osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista on suuri. Näin ei kuitenkaan usein ole. Sitä vastoin omilla tavoillamme hankkia, valmistaa ja säilöä ruokaa voi olla suhteellisen suuri merkitys. Riippumatta siitä, minkälaista ruokaa ja missä syömme, helpoin tapa vähentää ruoan tuotannon aiheuttamia haittoja ympäristölle on välttää syötäväksi kelpaavan ruokajätteen syntymistä.  Tämä kaikkein turhin kuormitus voitaisiin karsia pois miettimällä ja suunnittelemalla tarkemmin, mitä ruokaa valmistetaan ja mitä hankitaan.

Lisäksi keittiössä voi vähentää ilmastokuormaa tuntuvasti valmistamalla enemmän ruokaa kerralla, pakastamalla ja lämmittämällä mikroaaltouunissa. Myös kauppaan suuntautuvien automatkojen osuus tuotteen hiilirepusta voi noista todella suureksi. Autoa käytettäessä tulisikin ostaa riittävän suuria määriä kerralla.

Teemme ruokavalintoja kaupassa usealla tasolla, esimerkiksi syömmekö lihaa ja jos niin mitä lihaa,  minkä brändin alla ja missä tuotettua lihaa. Yhä suurempi osa kuluttajista haluaa tietoa elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista ostopäätöstensä tueksi. Tulevaisuudessa meidän on mahdollista hyödyntää kulutuspäätöksissä tietoa kaupan hyllyllä olevien tuotteiden ilmastovaikutuksista ja muista kestävyyskysymyksistä. Tähän tähtääviä hankkeita on meneillään lukuisia jo pelkästään Suomessakin. Eniten juuri tällä hetkellä puhutaan tuotteiden hiilimerkinnöistä; ne kertovat meille tulevaisuudessa kuinka paljon tietyn tuotteen tuotantoketjussa on syntynyt kasvihuonekaasupäästöjä. Tutkimusta on tämän eteen tehty paljon, mutta edelleen kansainvälisenä haasteena on yhdenmukaistaa laskentamenettelyt ja –periaatteet. Kauden luonnonantimien - marjoja, sieniä, luonnonkalaa – kuormitus on joka tapauksessa pientä, jollei niiden perässä ajella pitkiä matkoja.