Ilmastonmuutos ja riskienhallinta • 1.2.2005
Yhteiskunnan suhtautuminen riskeihin on muuttunut ja kansalaisten tiukentuneet vaatimukset asettavat suuria haasteita riskienhallinnalle. Nämä ympäristöä, terveyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset muokkaavat sekä poliittista päätöksentekoa että yritysten toimintaympäristöä moninaisilla tavoilla. Uudentyyppisten riskien myötä riskienhallinnassa painopiste tuleekin siirtymään yhä enemmän perinteisestä teknisestä riskienhallinnasta kohti kasvavan epävarmuuden ja monimerkityksisyyden hallintaa, eli toisin sanoen kohti kokonaisvaltaisempaa riskienhallintaa.
Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat monella tapaa haasteellisia riskienhallinnan näkökulmasta. Ilmastonmuutoksessa on kyse monimutkaisista vaikutusketjuista, joten muutosten etenemisnopeutta ja haitallisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Tämä tekee myös riskien hallintakeinojen ajoituksesta ja mitoituksesta hankalaa.
Huoli kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat sellaisia ongelmia, jotka liittyvät aikaisempaa selvemmin ihmisten perusarvoihin, tulevaisuuden visioihin ja erilaisiin vakaumuksiin. Näitä ongelmia on hyvin vaikea ratkaista tai edes rajata perinteisin riskienhallinnan menetelmin.
Riskienhallinnan nykykäytäntöjä on jopa kritisoitu. On esitetty, että ne pyrkivät liian yksioikoisesti analysoimaan ja rajaamaan epäselviä ja ristiriitoja täynnä olevia ongelmia. Eri riskien hyväksyttävyydestä käydään ylipäätään suhteellisen vähän yhteiskunnallista vuoropuhelua. Lähitulevaisuudessa yksi suurista haasteista liittyy juuri siihen, kuinka riskejä koskevissa päätöksissä voitaisiin samaan aikaan huomioida sekä tieteelliset että sidosryhmien ja kansalaisten vaatimukset ja arvostukset.
Ilmastonmuutos on juuri tällainen monimerkityksinen ongelma, jossa tarkastelun kohteena eivät ole vain yksittäiset riskitekijät, vaan myös laajempi kokonaisuus: arvot ja tulevaisuuden visiot. Tieteellinen riskinarviointi ei yksistään riitä tilanteessa, jossa tavoitteet liittyvät pikemminkin yhteisymmärryksen saavuttamiseen ja mahdollisen epävarmuuden hälventämiseen. Näitä ongelmia voidaan riskienhallintaprosesseissa vähentää kehittämällä keskusteluyhteyksiä asiantuntijoiden, sidosryhmien ja kansalaisten välille.
Riskiviestintää, sidosryhmien ja kansalaisten osallistumista sekä vuoropuhelua tehostamalla on mahdollista vahvistaa eri toimijoiden välistä luottamusta, joka on nykypäivänä välttämätön edellytys onnistuneelle riskienhallinnalle. Luottamuksen rakentaminen ja vahvistaminen tarkoittaa sitä, että riskienhallinnan toimijoiden ja muun yhteiskunnan välille on luotava toimivat keskusteluyhteydet sekä huolehdittava siitä, että kaikki asianomaiset saavat äänensä kuuluville päätöksenteossa.
Riskienhallinnan kenttä on uusien haasteiden edessä, sillä merkitystään tulevat kasvattamaan erityisesti sellaiset riskit, joita leimaavat sekä voimakas epävarmuus että myös mahdollisuus aiheuttaa laaja-alaista tai jopa peruuttamatonta vahinkoa.
Nykyajan ongelmien syitä on yhä vaikeampi jäljittää vain yhteen ainoaan tekijään ja näin ollen riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista. Ratkaisumallien kehittämisessä tarvitaan useiden eri tahojen yhteistyötä, sillä tietotaito ongelmien ratkaisemiseksi on hajautunut moniin eri organisaatioihin, unohtamatta myöskään sidosryhmien ja kansalaisten osallistumista.