Ilmastomarttojen opetuksia ilmastotiedotukselle • 1.3.2007
Kuinka ihmisten käytäntöjen muuttumista voitaisiin nopeuttaa, jotta ilmastomuutosta pystyttäisiin hillitsemään ajoissa? Taloudellisten ja hallinnollisten keinojen käyttämisen lisäksi tarvitaan tiedotusta. Jotta ihmiset voisivat itsenäisesti tehdä ilmaston kannalta parempia ratkaisuja, on ilmiön perusteiden, siihen liitettyjen uhkien, sekä tunnettujen hillitsemiskeinojen tultava tutuksi.
Olen tutkinut ja tehnyt ilmastonmuutostiedotusta sekä pohtinut eri lähestymistapoja ilmastoviestin välittämiseen. Haaste on yhä melkoinen. Arjen ilmastokeskustelu vaikuttaa yhä keskittyvän lähinnä säiden kummallisuuden päivittelyyn, kysytään kuinka ylipäätään on mahdollista, että ilmasto muuttuu.
Ympäristöuhka ei saa olla vain ahdistava kuva, joka pistää pään pyörimään ainoastaan hetkisen ennen nukahtamista. Muutoksen tekeminen on lähdettävä siitä tilanteesta jossa ollaan. Allekirjoitan innokkaasti Demos Helsingin muotoileman tavoitteen luoda pian utopia ja talvisodan henki kamppailuun ilmastonmuutosta vastaan. Vähemmän idealistisen kansanosan tavoittamiseen tarvitaan myös, välittömästi, konkreettisia keinoja – näissä asunnoissa ja tässä yhdyskuntarakenteessa, jossa elämämme.
Haastattelin vuonna 2004 Marttaliiton ilmastonmuutos-iltaan osallistuneita marttoja. Ilmastonmuutos oli jäänyt vielä tuolloin haastatelluille ajassa ja paikassa kaukaiseksi asiaksi, joka ei liittynyt omaan elämänpiiriin tai käytäntöihin kuin satunnaisesti. Osa martoista koki kuitenkin uhkaavana säiden muutokset ja oli liittänyt havaintojaan lähiympäristön muutoksista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos sotkettiin muihin, tiedotuksen kautta jo tutuiksi tulleisiin ympäristöongelmiin. Eri puolilta maailmaa saadut tulokset tukevat huomiota: ilmastonmuutos sekoittuu yhä yleisesti otsonikatoon. Ilmastonmuutoksen aiheuttajina pidetään ”saasteita” ja ilman pienhiukkasia, joiden päästölähteiksi nähdään lähinnä teollisuus sekä ”autot”. Ympäristöongelman syntyyn liittyvät väärinymmärrykset vaikuttavat siihen, että marttojen oli osin vaikea valita toimintatapoja, joiden avulla he voisivat hillitä ilmastonmuutosta. Energiantuotannon sekä kulutuksen ja kuljetusten ilmastovaikutus olisi tärkeä tehdä tutuksi.
Martoilla oli kuitenkin paljon ympäristöystävällisiä, vakiintuneita käytäntöjä sekä taitoja – ja myös tahtoa toteuttaa oikeaksi katsomiaan tekoja. Säästäväisyys vaikutti olevan ohjenuora, jota seuraten martat tekevät valintojaan. Pelkästään rahan säästöksi määritettynä säästäväisyys ei kuitenkaan elämäntavan periaatteena saa aina aikaan ympäristön kannalta positiivisia valintoja. Olisikin tarpeen määritellä uudestaan suomalaiskansallinen säästäväisyyden ihanne niille, jotka sitä yhä toteuttavat, säästämiseksi pitkällä tähtäimellä, eettis-ekologiseksi kulutuskarkuruudeksi. Ne, jotka eivät koe olevansa säästäväisiä, voisivat ottaa martoilta oppia tarpeiden sekä valintojen harkinnassa. Oikeaksi katsottu teko, vaikka pienikin, voi kokemukseni mukaan pyyhkiä pois tunteen voimattomuudesta ilmastonmuutoksen edessä ja saada aikaan uusia tekoja.
Ilmastonmuutos-tiedotuksen pitäisi mielestäni nyt puuttua erityisesti syntyneiden väärinkäsitysten poistamiseen, jotta ihmiset voisivat itsenäisesti tehdä oikeasti ilmastonmuutosta hillitseviä valintoja. Ponnekaasu-deodorantin välttäminen ei riitä! Esitän seuraavaksi ehdotuksia ilmastotiedotuksen kehittämiseksi.
Viestintää tulisi liittää paremmin arkielämän käytäntöihin. Aktivointi omaan toimintaan, innovaatioihin sekä ilmastonmuutoksesta keskustelemiseen on oltava keskiössä. Kaikilta vaadittavien käytäntöjen muutosten tulisi olla rohkaisevia ja pyrkiä pikemminkin helpottamaan kuin hankaloittamaan elämää. Energiansäästö-keinoja tulisi opettaa käytännöllisissä tilanteissa, esim. asuntomessuilla ja sisustusohjelmissa. Erityisesti television katsoisin olevan liian vähän käytetty media ilmastotiedotuksessa. Televisioon sijoitettujen tietoiskujen vaikutus olisi ilmastomarttojen mielestä tehokkain, tosin järjestötoiminnan he totesivat opettavan käytännön taitoja parhaiten. Tulosteni perusteella pelkän käytäntöihin keskittyvän tiedottamisen kautta ei kuitenkaan saada haluttuja muutoksia aikaan, jolleivat perustiedot ongelmasta ole selvillä.
Unelmoin kuvasta, tai kuvasarjasta, josta ilmastonmuutoksen syy- ja seurausketju aukenisi selkeänä – sellainen puuttuu yhä. Globaalin ilmaston käsitettä pitäisi tiedotuksessa aukaista nykyistä paremmin: ilmasto on yhteinen ja sen muutosten vaikutukset ulottuvat kaikkialle. Tulisi myös pyrkiä oikaisemaan väärinkäsitystä, että metsät suojelisivat paikallisesti meitä ilmastonmuutoksen haitoilta. Suomessa on tarpeen myös korostaa elämäntapamme aiheuttaman ympäristökuormituksen suurta määrää verrattuna moniin muihin maihin. Usko kansallisen elämäntapamme lähtökohtaiseen ympäristöystävällisyyteen on harhainen ja myös vahingollinen. Jos oma toiminta määrittyy ongelmattomaksi, aletaan helposti syytellä muita (suuria ja rikkaita tai vaihtoehtoisesti kehitysmaita), eikä tehdä ja vaatia tekemään muutoksia paikallisesti ja kansallisesti.
Muutos vaikuttaa olevan kaiken määrittäjä kaikkialla yhteiskunnassa, erityisesti työelämässä, ihmisten liikkuvuudessa, koko yhteiskuntarakenteessa. Viimeistään ilmastonmuutoksen kautta on myös elinympäristö asetettu uhan alaiseksi – ja vielä senkin hyväksi vaaditaan muutoksia! Kun on puute ajasta välttämättömimmille toiminnoille, ei ihminen hyvistä vinkeistä huolimatta luultavasti ryhdy säätämään pakastimen lämpötilaa, vaikka tietäisikin sen olevan tärkeää. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat toki antavat oikeutuksen vaatimuksille. Ympäröivää todellisuutta lukeva ilmastotiedottaja pystyy kuitenkin muokkaamaan viestistään positiivisen, jottei se kimpoudu "mullei oo aikaa eikä energiaa" -panssarista.
Ilmastonmuutosta hillitsevät muutokset on mielestäni mahdollista saada tuntumaan elämää helpottavilta, rahaa säästäviltä hyvän mielen tuojilta. Tulisi esittää positiivisia ja vastaanottajia lähellä olevia ratkaisukeinoja: esimerkiksi käydä läpi konkreettisesti kuinka itse voi vaihtaa ekosähköön, säästää energialaskussa tai valita laadukkaampia tuotteita. Arkipäivän ympäristöstä voisi auttaa löytämään indikaattoreita, joiden avulla voi helposti tarkkailla omista käytännöistä syntyvien kasvihuonekaasu-päästöjen määrää. Omien vaikutusten hahmottaminen antaa myös lisäpontta vaatimuksille, joita voi esittää yhteisten päätösten tekijöille: tavoitteiden on paremmin vastattava uhkaan, jotteivät muutokset olisi liian rajuja tulevaisuudessa.
Suurelle osalle on jo syntynyt mielikuva ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta, eli syy tehdä muutoksia. Tiedon tarkentamisella sekä käytäntöjen opettamisella voitaisiin saada käytännön muutosten tekeminen vauhtiin.