Ilmastokysymys ratkaistaan kotimaassa, Suomessakin • 30.11.2012Dohaenergiavallankumousilmastopäästötpäästövähennyksetuusiutuva energia

Laura Meller
Ilmastokampanja-
vastaava,
Maan ystävät

Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä, kuulee usein sanottavan. Toki sitä tarvitaankin. Eivät kasvihuonekaasut silti ole mitään maagista tomua, jonka pyydystäminen edellyttää neuvotteluhuoneissa tehtävää salatiedettä. Päästölähteiden paikantaminen on varsin yksinkertaista.

Esimerkiksi Suomessa on kivihiilivoimaloita noin kymmenessä kunnassa , turvetta poltetaan energiaksi yli neljässäkymmenessä. Energian tuotanto ja käyttö aiheuttavat neljä viidesosaa Suomen ilmastopäästöistä. Ilmastokatastrofin torjuminen tarkoittaa muun muassa, että kivihiilen ja turpeen käyttö loppuu näistä paikkakunnista jokaisella seuraavien parin vuosikymmenen aikana.

Uusiutuva energia ja energiansäästö ovat avainratkaisuja ilmastohaasteeseen. Niiden avulla pääsemme eroon hiilestä, turpeesta ja öljystä. Jotta näin tapahtuisi, on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailmalla on alle kymmenen vuotta aikaa välttää lukkiutuminen fossiiliseen energiaan ja käsistä karkaavaan ilmastonmuutokseen.

Käytännöllisemmin: ei enää yhtään investointia voimalaitoksiin, joissa poltetaan kivihiiltä tai turvetta. Helsingin Energialla kuten muillakin suomalaisilla energiayhtiöillä on lähivuosina edessä päätöksiä siitä, millä vanhenevia fossiilivoimalaitoksia korvataan. Olisi virhe investoida polttolaitoksiin, jotka vaativat seokseen fossiilienergiaa seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan.

Energiavallankumous on mahdollinen ja tarpeellinen. Jos haluamme hyvällä todennäköisyydellä välttää ilmastokatastrofin, voimme käyttää tunnetuista fossiilienergian varannoista vain viidenneksen . Tästä huolimatta ilmastopäästöjen tuottamista tuetaan maailmanlaajuisesti jopa biljoonalla eurolla vuosittain . Hiilivoimaloita on maailmanlaajuisesti suunnitteilla 1199.

Suomessakin fossiilienergian käyttöä tuetaan verotuksessa noin 1,5 miljardin euron edestä  samaan aikaan, kun suomalaiset energiantuotannon lupa- ja tukikäytännöt aktiivisesti vaikeuttavat pienimuotoisen uusiutuvan energian tuotantoa ja pääsyä sähköverkkoon. Kun vauraassa uusiutuvien luonnonvarojen, innovaatioiden ja osaamisen maassa meno on tämä, en tosiaan ihmettele, mikseivät päästöt globaalistikaan vähene tarpeeksi nopeasti .

Meillä Suomessa on ollut jo kahdeksantoista vuoden ajan talvisten ilmastoneuvotteluiden aikaan tapana toivoa, että kansainvälisissä neuvotteluissa saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos, jotta voidaan sitten ruveta torjumaan sitä ilmastonmuutosta. Suoraselkäisempää olisi todeta vihdoin, että jokainen ilmastosopimuksen 192 jäsenmaasta ratkaisee ilmastohaasteen omalta osaltaan. Jotkut tarvitsevat siihen toisten tukea.

Kansainvälisiä neuvotteluja tarvitaan, jotta saadaan aikaan reilut pelisäännöt ja kuva kokonaisuudesta. Kuitenkin: onko järkeä tuhlata aikaa ja energiaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, jos kotimaasta ei ole mandaattia päästövähennystavoitteen kiristämiseen? Esimerkiksi EU:n tilanne on kerrassaan nolo: ilmastoneuvottelujen edelläkävijäksi itseään kutsuva unioni saavutti itselleen asettamansa vuoden 2020 päästövähennystavoitteen yhdeksän vuotta etuajassa ,  muttei silti kykene sitoutumaan businessa as usual -kehitystä tiukempaan tavoitteeseen. Näköalattomuus vaikeuttaa päätöksentekoa siellä, missä päästöjä aivan konkreettisesti pitäisi vähentää. Tie ilmastoystävälliseen yhteiskuntaan viitoitetaan kunnianhimoisilla, aikataulutetuilla kotimaisilla päästövähennystavoitteilla.

Kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja käydään kovin etäällä kunkin meistä omasta vaikutuspiiristä. Lähempänä ovat Arkadianmäellä ja omassa kotikunnassa energiaratkaisuja tekevät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut. Mitä he aikovat tehdä, jotta pääsemme ajoissa eroon kivihiilestä, turpeesta ja öljystä?

Tervetuloa keskustelemaan vaikuttamisesta Maan ystävien ja poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa Kuka päättää ilmastosta? -työpajaan Ilmastotoimintapäiville Helsingin Arbikselle sunnuntaina 2.12. kello 11-13.