Ihan hiilenä • 29.11.2012Dohakivihiiliuusiutuva energia

Kaisa Kosonen
Climate Policy Advisor,
Greenpeace International

Neljän asteen lämpenemistä kohti mennään, mutta miksi? Ja onko pakko?

Kaksi kolmasosaa viime vuosien hiilidioksidipäästöjen kasvusta on johtunut kivihiilen käytön kasvusta. Jos fossiiliteollisuus saa toteuttaa märät unelmansa, kasvu jatkuu.

Viime viikolla World Resources Institute julkisti arvion, jonka mukaan teollisuudella on suunnitelmia 1200 uuden kivihiilivoimalan rakentamiseksi eri puolilla maailmaa. Jos kaikki tämä toteutuisi, laitosten päästöt vastaisivat Yhdysvaltojen kaikkia hiilidioksidipäästöjä. Katastrofaalisen ilmastonmuutoksen pysäyttäminen kävisi mahdottomaksi, sillä laitosten käyttöikä on pitkä.

Valtaosa näistä kivihiililaitoksista on siis torpattava – keinolla millä hyvänsä.

Napakka ilmastosopimus auttaisi. Dohassa jatketaan parhaillaan neuvotteluja, jotka toivottavasti johtavat uuteen kattavaan ilmastosopimukseen vuoteen 2015 mennessä. Toisaalta, kävi kansainvälisissä neuvotteluissa miten tahansa, on kivihiilihankkeet pysäytettävä joka tapauksessa ja päätökset niistä tehdään lopulta paikallisella ja kansallisella tasolla.

Onneksi kivihiilibuumin pysäyttäminen ei ole niin mahdotonta, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Hiilen aikakausi tulee loppumaan luultua nopeammin ja sille on monta syytä, kuten Greenpeacen oheistapahtuma  Dohassa tiistaina muistutti.

Kivihiili ei ole ongelmallinen ainoastaan ilmastopäästöjen vuoksi. Sen louhinta ja poltto saastepäästöineen ja valtavine vesitarpeineen myös myrkyttää ilmaa, pilaa maatalousmaita ja metsäalaa sekä tuhoaa arvokkaita makean veden varantoja alueilla, jotka jo nyt kärsivät vesipulasta. Greenpeace on julkaissut hiljattain useamman akateemisen raportin kivihiilihankkeiden vaikutuksista hupeneville vesivaroille Kiinassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa ja huomannut, että aihe todella kiinnostaa.

Lisääntyvä ymmärrys elinkeinojen, asuinmaiden ja terveyden menetyksistä sekä niiden taloudellisesta arvosta ovat nopeasti murtamassa myyttiä kivihiilestä kehityksen moottorina. Pelkästään nyt suunniteltujen uusien hiilivoimaloiden ilmansaasteet aiheuttaisivat arviolta 200 000 – 300 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Niiden vedenkulutus, kaivokset mukaan luettuna, vastaisi 600-900 miljoonan kaupunkilaisen vesitarpeita. On selvää, että näitä laitoksia ja kaivoksia tullaan vastustamaan – ja perumaan – myös monesta muusta kuin ilmastosyystä.

Ja niitähän vastustetaan. Sierra Clubin tuore raportti ”Move Beyond Coal, Now! Victories From the Frontlines” kokoaa inspiroivia tarinoita yksilöistä ja yhteisöistä eri puolilta maailmaa, Malesiasta Kosovoon, Turkista Intiaan, taistelemassa kivihiilen laajennussuunnitelmia vastaan. Yhdysvalloissa  lähes 300 hiilivoimalaa on peruttu tai ilmoittanut sulkemisesta. Saksassa, Puolassa ja muissa Euroopan maissa kampanjointi on saanut aikaan sen, että vuoden 2007 jälkeen aloitetuista hiilivoimalahankkeista yksikään ei ole siirtynyt rakennusvaiheeseen. Yksistään Saksassa yli 20 000 megawattia uusia hiilivoimasuunnitelmia on kaatunut vuoden 2010 alun jälkeen. Kiinassa ilmansaasteiden aiheuttama kasvava julkinen paine pakotti hallituksen aiemmin tänä vuonna uudistamaan ilmanlaatustandardeja, joiden uskotaan voimaantullessaan (2016) näkyvän myös kivihiilen käytössä.

Jos vielä jokunen aika sitten näytti siltä, että energiaa janoavilla kehittyvillä mailla ei ole vaihtoehtoja, niin tänään tilanne on toinen. Uusiutuvan energian investoinnit ovat kuusinkertaistuneet (!) alle vuosikymmenessä. Viime vuonna uusiutuvat – tuulivoima ja aurinkoenergia etunenässä – kattoivat jo yli puolet kaikesta uudesta sähköntuotantokapasiteetista maailmalla (31 % tuotannosta).

Hinnat ovat tulleet alas arvioitua nopeammin. Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) mukaan  uusiutuvan energian teknologiat ovat nyt pääsääntöisesti kaikkein taloudellisin ratkaisu sähköverkon ulkopuolisten alueiden sähköistämiseen ja verkon laajennuksiin. Hyvien resurssien alueilla tämä pätee myös keskitetyn verkkosähkön tuotantoon. Hintojen laskun ennustetaan jatkuvan, kun taas kivihiilestä on tulossa yhä riskialttiimpi investointi .

Uuden kivihiilitarpeen torppaamiseksi uusiutuvan energian lisäystahti on kolminkertaistettava viime vuodesta ja energiatehokkuutta parannettava huomattavasti. Haaste on iso, mutta ei mahdoton, kun katsotaan uusiutuvien energialähteiden kasvupotentiaalia. Inspiraatiota voi hakea esimerkiksi Tanskasta, joka on siirtymässä vauhdilla kohti 100 % uusiutuvan energian järjestelmää. Hiljattain se ilmoitti saavuttavansa aurinkoenergiatavoitteensa (200 MW) jo tänä vuonna – kahdeksan vuotta aikatauluaan edellä.

Ennen siirtymistään EK:n johtoon Jyri Häkämies visioi, että Suomen voisi luopua kivihiilestä kokonaan vuoteen 2025 mennessä, ensimmäisenä maana Euroopassa. Uudessa roolissaan hän voi vauhdittaa tavoitteen toteutumista. Sanasta miestä Jyri?