Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Heräämistä odotellessa • 1.12.2005puheenvuorot

Kaisa Kosonen
energiakampanjavastaava
Greenpeace

Katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailman keskilämpötilan nousun rajoittamista kahta astetta pienemmäksi. Tämä vaatii dramaattisia päästövähennyksiä, jotka eivät ole mahdollisia ilman motivoitunutta pitkän tähtäimen suunnittelua.

Kun Suomen hallitus vuonna 1992 esitteli silloisen energiapoliittisen selontekonsa, muistutti ympäristövaliokunta lausunnossaan ilmastonmuutoksen olevan ongelma, jonka vähäisellä hidastamisella ei ole sanottavaa merkitystä ja joka sen sijaan edellyttäisi 60 - 80 % päästövähennyksiä. Niin ikään lausunnossa kyseltiin pitkän tähtäimen tavoitteen perään.

Tarvittavien päästövähennysten suuruusluokka on siis ollut tiedossa pitkään. Kolmentoista vuoden aikana ilmastotiede on tuottanut kiihtyvässä määrin huolestuttavia uutisia ilmastonmuutoksen luultua vakavammasta luonteesta ja nopeammasta etenemisestä. Euroopan johtajat toistivat maaliskuun huippukokouksessaan EU:n kahden asteen tavoitteen yhdeksän vuoden takaa ja näkivät, että tämän saavuttamiseksi teollisuusmailta tarvittaisiin jopa 30 % päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä nk. Kioton lähtötasoon, eli vuoden 1990 päästöihin verrattuna.

Näistä lähtökohdista onkin tyrmistyttävää, että Suomen hallitus vuonna 2005 tuo eduskuntaan selonteon, jossa päästöt jatkavat edelleen kasvuaan ollen vuonna 2025 yli neljä prosenttia vuoden 1990 päästöjä suuremmat! Aivan kuin Suomen ei tarvitsisi ottaa ilmastonmuutosta vakavasti.

Selonteon valmisteluvaiheessa kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen lupasi uuden ohjelman tarkastelevan pitkän aikavälin päästövähennyspolkuja. Valmiista ohjelmasta pitkän tähtäimen tarkastelut puuttuvat kuitenkin käytännössä täysin. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden jälkeistä aikaa käsitellään lyhyesti otsikolla “Myöhempiin sitoumuksiin liittyviä taloudellisia näkökohtia”. Olisi ollut kiintoisaa nähdä analyysi siitä, millaisia taloudellisia ja ympäristöllisiä näkökohtia siihen liittyisi, jos kaikkien teollisuusmaiden päästöt ylittäisivät vuonna 2020 edelleen vuoden 1990 lähtötason ja kehitysmaiden päästöt jatkaisivat kasvuaan teollisuusmaiden toimenpiteiden puuttuessa.

Lyhyen tähtäimen ilmastopoliittinen tarkastelu kostautuu toimenpidetasolla mm. siten, että päästökauppasektorin ulkopuoliset toimet liikenne, yhdyskunta- ja rakennussektorilla jäävät pitkälti toteuttamatta, koska niihin tehdyt investoinnit ovat lyhyellä tähtäimellä kannattamattomia. Päästövähennykset syntyvät näillä sektoreilla enemmän tai vähemmän viiveellä. Niinpä päästökauppasektorille, eli teollisuudelle ja energiantuottajille kohdistuu puolestaan enemmän painetta, kuin olisi tarvetta.

Suomi on rankkeerattu maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Niin ikään maatamme pidetään kestävän kehityksen ja teknologian kärkimaana. Jos meillä ei ole varaa, taitoa ja tahtoa etsiä ja ottaa käyttöön keinoja mittavien päästövähennysten tekemiseksi, niin kellä olisi?

Meillä tarvitaan ilmastonmuutosta - asenneilmastonmuutosta. Ja sitä tarvitaan pian.