Fossiilisia polttoaineita tuetaan Suomessa verovaroin • 1.1.2009
Liikenne on ainut sektori, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet EU15:ssä 1970-luvun lopulta alkaen, joten liikenne on tärkein ilmastopoliittisia toimenpiteitä kaipaava sektori. Liikenteen polttoaineiden vaihto vähemmän kasvihuonekaasuja tuottaviin on eräs keino liikennesektorin päästöjen alentamiseen. Luonnollisestikin paras vaihtoehto on yhdistää biopolttoaineet parhaan energiatehokkuuden teknologioihin.
Tavanomaisilla liikennebiopolttoaineilla, siis kotimaisilla peltokasvipohjaisella etanolilla ja biodieselillä, voidaan vähentää elinkaaripäästöjä noin puolella parhaisiin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Toistaiseksi vähän käytetyillä teknologioilla, esimerkiksi puujätepohjaisilla synteettisillä polttoaineilla, päästään edelleen vähintään šø:lla alempaan päästötasoon ja niistä parhaimpien päästöt voidaan vielä puolittaa biojätepohjaisella biokaasulla, joka on jo kauan ollut kaupallista teknologiaa Ruotsissa. Biokaasua käyttävien tavanomaisten henkilöautojen elinkaaren kasvihuonekaasupäästöt ovat 90-95 % alemmat kuin parasta energiatehokkuusteknologiaa Suomen markkinoilla edustavan Toyota Prius -fossiilihybridin.
Raakaöljy on sen rajoitettujen varantojen ja nousevan hinnan johdosta joka tapauksessa pakko korvata. Vaihtoehdot ovat uusiutuvat energialähteet, joiden avulla elinkaaripäästöt alenevat vähintään 50 %:lla ja kiinteät fossiiliset, joiden avulla elinkaaripäästöjä saadaan nostettua vähintään 50 %:lla. Molempien resurssit ovat riittävät kattamaan globaali liikenteen energiankulutus, mutta valinta raakaöljyn korvaajasta liikenteessä on ratkaisevan tärkeä ilmastonmuutoksen tulevaisuuden kannalta.
Suomessa uusiutuvien energiamuotojen käyttö liikenteessä on erittäin vähäistä ja biopolttoaineiden käyttöosuus tieliikenteen energiankulutuksesta oli vuonna 2006 Suomessa neljänneksi alhaisin EU:n 27 jäsenmaan joukosta. Taakse jäivät vain Belgia, Romania ja Kypros. Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien liikenne-energian lähteiden, esimerkiksi uusiutuvista energianlähteistä tuotettua sähköä käyttävät autot, käyttöönoton ja käytön eräs perinteinen vastustusargumentti Suomessa on ollut se, että ne tarvitsisivat tukia ollakseen kannattavia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että fossiilisia tuontipolttoaineita on Suomessa tuettu (päinvastoin kuin Ruotsissa ja muissa maissa) hyvin pitkän aikaa verotuksellisin keinoin kotimaisia uusiutuvia liikennepolttoaineita vastaan.
Tästä aiheesta on julkaistu ensimmäinen tutkimus joulukuussa 2008 Oikeus-lehden numerossa 4/2008. Artikkeli ”Fossiilisten liikennepolttoaineiden tukimekanismien kehitys Suomen verolainsäädännössä” tarkastelee liikenteen voimanlähteiden ja niiden käytön verolainsäädäntöä historiallisessa perspektiivissä.
Vuoden 1965 alusta lähtien fossiiliset tuontipolttoaineet ovat saaneet merkittävän verotuen kotimaisiin biopolttoaineisiin ja muihin uusiutuviin liikenteen voimanlähteisiin verrattuna Kioton protokollan 2 artiklan 1 (a)(v) kohdan vastaisesti. Verotuki on toteutettu moottoriajoneuvoveron, ajoneuvoveron, polttoaineveron, polttoainemaksun, autoveron ja arvonlisäveron avulla. Fossiilisten tuki on kohdistunut sekä ajoneuvon hankintaan, polttoaineen hankintaan että ajoneuvon käyttöön. Esimerkiksi biokaasuauton käytöstä piti maksaa noin 10.000 euron vuotuinen moottoriajoneuvovero sekä 330 euron päiväkohtainen polttoainemaksu, ja biokaasuautoa hankittaessa piti maksaa tavanomaista autoa korkeampi autovero sekä arvonlisävero. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö kertoi vastauksessaan Janina Anderssonin kirjalliseen kysymykseen vuonna 2000, että hallitus pitää kaasuautojen verotusta niiden käyttöön kannustavina.
EU:n jäsenyys ja sen seurauksena EU:sta tullut paine on johtanut myönteiseen kehitykseen vuoden 2004 alusta alkaen. Edelleen valtaosa liikenteen biopolttoaineista kuitenkin kärsii fossiilisia polttoaineita korkeammasta joko polttoaineeseen tai autoon kohdistuvasta verotuksesta. Sen seurauksena Suomen tieliikenteessä on edelleenkin vain alle 300 muuta kuin bensiiniä tai dieselöljyä käyttävää ajoneuvoa ja niistäkin suurin osa kulkee fossiilisella metaanilla, maakaasulla.
Eduskunnassa on 1990-luvun alusta lähtien esiintynyt varsin runsaasti kritiikkiä vallitsevaa verojärjestelmää kohtaan, mitä ilmentävät 41 aloitetta ja 41 hallitukselle osoitettua kysymystä. Kritiikki on puoluerajat ylittävää, sillä 1990-luvun alusta alkaen aloitteita tai kritisoivia kysymyksiä on tullut nuorsuomalaisia lukuun ottamatta kaikkien puolueiden kansanedustajien aloitteesta. Kuitenkin vain hyvin pieni osa on johtanut tuloksiin. Puoluerajat ylittävä kansanedustajien kritiikki antaa syyn olettaa, että minkään puolueen politiikasta fossiilisten verotuessa ei ole ollut kyse. Tutkimuksen lähdeaineistona käytetyt työryhmämietinnöt antaisivat aihetta etsiä tulkintoja hallituksen fossiilisten tukipolitiikkaa ylläpitäville lakiesityksille erityisesti eräiden ministeriöiden sisältä enemmänkin kuin Eduskunnan ja valtioneuvoston ohjauksesta. Osa ministeriöistä on ollut vastakkaisella kannalla, mutta niiden näkökulmat eivät ole hallituksen politiikkaan vaikuttaneet.