Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Euroopan unionin päästökauppa alkoi • 10.1.2005uutisarkisto

Kasvihuonepäästöoikeuksien osto ja myynti käynnistyi tammikuun alussa, kun Euroopan unionin päästökauppalaki astui voimaan. EU:n päästökauppajärjestelmä on maailman ensimmäinen ja siihen kuuluu teollisuuslaitoksia useilta energiaa paljon kuluttavilta aloilta. Laki asettaa tarkat rajat sille, kuinka paljon hiilidioksidia nämä laitokset voivat vastedes tuottaa.

Järjestelmän on tarkoitus auttaa Euroopan unionia pääsemään Kioton pöytäkirjassa sille asetettuihin kasvihuonekaasujen leikkaustavoitteisiin. Neljä EU-maata ei kuitenkaan ole vielä sopinut maakohtaisista hiilidioksidipäästörajoituksistaan. Italian, Puolan ja Tshekin Euroopan komissiolle toimittamat kansalliset ohjelmat ovat tähän saakka olleet puutteellisia. Kreikka puolestaan ei ole esittänyt komissiolle vielä minkäänlaista kansallista suunnitelmaa, mikä on aiheuttanut kiusallisia tilanteita Brysselissä, sillä unionin ympäristökomissaari Stavros Dimas on kreikkalainen.

Teollisuuslaitokset edellä mainituissa maissa joutuvat joka tapauksessa tarkkailemaan hiilidioksidipäästöjään ja niille asetetaan päästöoikeudet seuraavien kuukausien kuluessa.

EU:n komissio hyväksyi Suomen esityksen päästöoikeuksien kansalliseksi jakosuunnitelmaksi lokakuussa 2004. Jakosuunnitelmassa määritellään päästöoikeuksien kokonaismäärä sekä se, kuinka päästöoikeudet jaetaan laitoskohtaisesti ensimmäisellä kaudella 2005-2007. Lopullisen päätöksen päästöoikeuksien myöntämisestä laitoksille tekee valtioneuvosto.

Esimerkiksi Ison-Britannian teollisuuslaitokset saavat tietää päästöoikeutensa helmikuussa, kun maan hallitus on tarkastanut sille sallitun enimmäispäästömäärän.

Päästökauppalaki kattaa teolliset toimijat, jotka tuottavat hiilidioksidia pahimmin saastuttavilla teollisuudenaloilla. Näitä ovat sähköntuotanto, lämmön- ja höyryntuotanto, öljynjalostus, rautametallien tuotanto ja jalostus, sementin, tiilen, lasin ja keramiikan tuotanto sekä sellun ja paperin valmistus.

Järjestelmä toimii siten, että EU:n jäsenvaltiot jakavat päästöoikeuksia kullekin sen piiriin kuuluvalle teollisuuslaitokselle. Yritykset voivat myydä käyttämättä jääneitä oikeuksiaan tai ostaa lisäoikeuksia vapailta markkinoilta. Järjestelmään kuuluu noin 12 000 tuotantolaitosta eli lähes puolet Euroopan kokonaispäästöistä. Suomesta järjestelmässä on mukana noin 550 tuotantolaitosta.

Jo ennen uutta lakia hiilidioksidipäästöillä on käyty kauppaa mm. Lontooseen ja useaan muuhun Euroopan kaupunkiin perustetun pörssin kautta, mutta vasta nyt kaupankäynti on virallisen järjestelmän säätelemää. Uuden lain määrittelemää kauppaa käydään nyt ns. termiinikaupan mallin mukaan, mutta tulevaisuudessa käyttöön otettavan elektronisen rekisterin puitteissa kauppaa voidaan käydä reaaliajassa.

Liikenteen ja kotitalouksien hiilidioksidipäästöt eivät kuulu päästökaupan piiriin. Toisella kaudella 2008-2012 järjestelmä saattaa laajentua kattamaan myös kemikaaliteollisuuden, alumiinintuotannon ja lentoliikenteen. Sen lisäksi päästökauppa voidaan laajentaa myös muihin kasvihuonekaasuihin, kuten metaaniin.

Päästökauppajärjestelmä on EU:n koetinkivi, sillä unioni on pyrkinyt johtoasemaan ilmaston lämpenemisen maailmalaajuisessa torjunnassa. EU saa kuitenkin ponnistella saavuttaakseen omat tavoitteensa: Liikenteen aiheuttamat kasvihuonepäästöt kasvavat EU:n sisällä edelleen voimakkaasti ja ovat nyt 22 % korkeammalla tasolla kuin 1990. Sama kehityssuunta heijastuu muillekin alueille.

Myös Euroopan ulkopuoliset Kioton pöytäkirjan ratifioineet maat ovat osoittaneet kiinnostusta liittyä tulevaisuudessa EU:n järjestelmään.