Usein kysytyt kysymykset ilmastonmuutoksen seurauksista

1) Miten ilmastonmuutos vaikuttaa ekosysteemeihin ja eliölajeihin?

Kun ilmasto lämpenee nopeasti, ekosysteemeissä tapahtuu muutoksia, joihin eliölajit eivät ehdi sopeutua. Jo kahden asteen lämpeneminen voi hävittää jopa neljäsosan maalla elävistä kasvi- ja eläinlajeista vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutos vähentää siis luonnon monimuotoisuutta.

IPCC arvioi ilmastonmuutoksen vaikuttavan erityisen haitallisesti muun muassa arktisiin alueisiin, koralliriuttoihin sekä lauhkean ja trooppisen vyöhykkeen metsiin. Trooppisilla seuduilla ekosysteemit ja eliölajit kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta. Nopeasti lämpenevällä arktisella alueella lauhkean vyöhykkeen eliöt valtaavat alueita kylmään sopeutuneilta lajeilta.

Uhka luonnon monimuotoisuudelle ei seuraa yksin ilmastonmuutoksesta, vaan sen yhteisvaikutuksesta elinalueiden häviämisen ja kilpailevien lajien invaasioiden kanssa.

2) Aiheuttaako ilmastonmuutos jäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua?

Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa, koska vesi laajenee lämmetessään ja jäätiköt sulavat. IPCC:n mukaan merenpinta nousee tällä vuosisadalla 10–90 cm. Merenpinnan nousu ajaa miljoonia ihmisiä kotiseudultaan ja useita saarivaltioita voi kokonaan hukkua. Veden alle jää myös hedelmällistä viljelysmaata.

Kun ilmasto lämpenee, myös jäätiköt sulavat. Esimerkiksi Kiinassa pelätään jopa kahden kolmasosan jääpeitteestä sulavan vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutoksen ja tietyn jäätikön sulamisen yhteyttä on kuitenkin vaikea osoittaa.

Jos Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi jopa seitsemällä metrillä. Uusimpien tutkimustulosten mukaan Grönlannin jääpeite oheneekin huomattavasti oletettua nopeammin. Jäätiköiden sulaminen voi myös sekoittaa merivirtoja, koska makea vesi muuttaisi suolapitoisuuksia. Tällöin mm. Eurooppaa lämmittävä Golf-virta voi heikentyä.

3) Millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on ruuantuotantoon?

Ilmastonmuutos pienentää satoja ja ruuantuotantoa erityisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Saharan eteläpuolinen Afrikka on haavoittuvin, mutta ravinnontuotanto heikkenee myös väkirikkailla alueilla Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Ilmastonmuutoksen seurauksena sateiden ennustetaan jakautuvan ajallisesti ja paikallisesti yhä epätasaisemmin. Viljely- ja laidunalueiden tuottavuutta heikentävät kuivuus, kuumuus, tulvat, äärimmäiset sääilmiöt, eroosio ja aavikoituminen, merenpinnan nousu, maaperän suolaantuminen ja kasteluveden saatavuuden vaikeutuminen. Myös tuholaisten ja kasvitautien arvellaan lisääntyvän.

Vähäinen ilmastonmuutos voi johtaa satojen kasvuun joillakin alueilla. Sadot voivat nousta myös Pohjois-Euroopassa, koska kasvukauden pidentyy ja yhä pohjoisemmassa voidaan viljellä. Tulevaisuudessa Suomessa voidaan kenties viljellä useampia kasvilajeja kuin nykyisin. Toisaalta leudot ja lumettomat talvet lisäävät ravinteiden huuhtoutumisen ja peltojen eroosion riskiä. Syyssateet voivat vaikeuttaa sadonkorjuuta ja huonontaa sadon laatua.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös kalansaaliisiin muun muassa rannikkoekosysteemien vaurioitumisen, kuten koralliriuttojen tuhoutumisen, ja El Niño -ilmiön kautta.

4) Lisääkö ilmastonmuutos vesipulaa?

Ilmastonmuutos vaikuttaa makean veden saatavuuteen monin eri tavoin. Lämmenneessä ilmastossa vesi haihtuu nopeammin, jolloin kuivuuskaudet pahenevat erityisesti jo ennestään kuivilla alueilla. Toisaalta lisääntynyt sadanta lisää veden saatavuutta paikoitellen. Jäätiköiden sulaminen vähentää veden saatavuutta siellä, missä monet joet saavat alkunsa vuoristojäätiköistä.

Ilmastonmuutos lisää myös vedentarvetta. Kaupunkien ja teollisuuden tarpeet tuskin lisääntyvät, mutta keinokasteluun perustuva maatalous tarvitsee yhä enemmän vettä, kun vesi haihtuu nopeammin.

Erityisen alttiita ilmastonmuutoksesta seuraavalle vesipulalle ovat ne Keski- ja Etelä-Aasian, Välimeren alueen ja eteläisen Afrikan maat, jotka jo ennestään kärsivät vesipulasta.

Ilman erityisiä toimia päästöjen vähentämiseksi ilmastonmuutos altistanee noin puoli miljardia ihmistä lisää vesipulalle vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä määrä noussee 2-3 miljardiin.

5) Lisääkö ilmastonmuutos äärimmäisiä sääilmiöitä?

Ilmaston lämpeneminen lisää helleaaltoja ja ennätyskuumia päiviä. Lämpöaallot aiheuttavat kuolemia ja koettelevat eläinten ja kasvien sietokykyä. Myös jäähdytykseen kuluvan energian tarve lisääntyy.

Toisaalta ilmastonmuutos vähentää erittäin kylmien päivien määrää, jolloin kylmyydestä johtuvat kuolemat ja sairaudet vähenevät. Lämmitysenergian tarve vähenee, mutta eräiden lämpimissä oloissa menestyvien tarttuvien tautien arvellaan leviävän.

Ilmastonmuutos lisää sadantaa, mistä seuraa tulvia, eroosiota, lumimyrskyjä ja maanvyörymiä. Myös erilaiset myrskyt, kuten hurrikaanit, voivat lisääntyä. El Niño -ilmiö, joka muuttaa sateiden alueellista jakaumaa, voi yleistyä ilmastonmuutoksen vuoksi. Trooppisella Tyynellämerellä esiintyvät voimakkaat sateet ja kuivuuskaudet voivat tällöin lisääntyä.

Yksittäisiä sääilmiöitä on vaikea liittää ilmastonmuutokseen, mutta ääri-ilmiöiden lisääntyminen näyttää melko selvältä. Yksi viite kehityksen suunnasta ovat vakuutusyhtiöiden kohonneet korvaussummat luonnonkatastrofien vuoksi.

6) Vaikuttaako ilmastonmuutos samalla tavalla kaikkialla maailmassa?

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin maailman eri osiin. Lämpenemisen vaikutukset riippuvat monesta tekijästä, kuten lämpötilasta ennen ilmastonmuutosta ja lämpenemisen nopeudesta.

Hyvin kuumilla alueilla, kuten tropiikissa, vähäinenkin lämpeneminen lisää vesipulaa ja vaikeuttaa ruuantuotantoa. Myös useiden tartuntatautien, kuten malarian, arvellaan leviävän.

Useat saarivaltiot ja lähellä merenpintaa sijaitsevat rannikkovaltiot, kuten Bangladesh ja Alankomaat, joutuvat vaikeuksiin, kun merenpinta nousee.

Lauhkeilla alueilla ilmastonmuutoksella on sekä positiivisia vaikutuksia, kuten kasvukauden piteneminen, että negatiivisia, kuten äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen. Arktisen alueen luonto ja alkuperäiskansat kokevat suuria muutoksia, sillä alueen lämpötila nousee kaksi kertaa niin nopeasti kuin muun maailman.

Alueista Etelä-Aasian, Euroopan ja Afrikan uskotaan kärsivän ilmastonmuutoksesta erityisen pahasti. Sen sijaan Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä vähäinen lämpeneminen voi tuoda jopa jonkinlaisia hyötyjä. Jos ilmasto lämpenee rajusti, kaikkialla maailmassa syntyy suuria vahinkoja.

7) Miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomessa?

Suomen ilmaston arvellaan lämpenevän noin 2–5 astetta vuoteen 2050 ja 2–7 astetta vuoteen 2080 mennessä. Sademäärien arvellaan lisääntyvän 0–30 % vuoteen 2050 ja 5–40 % vuoteen 2080 mennessä. Muutokset näkyvät pääasiassa talvikauden lämpötiloissa ja sadannassa.

Keskilämpötilan nousu lisää metsän kasvua ja parantaa maatalouden satoja. Metsäpalojen sekä metsiä ja maataloutta uhkaavien tuholaisten määrä lisääntyy kuitenkin samalla. Vesistöt ovat talvella jäässä nykyistä lyhyemmän ajan.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvi- ja eläinlajien elinolosuhteisiin. Kylmissä oloissa menestyvien lajien elintila kaventuu, ja lauhkeassa ilmastossa viihtyvät lajit valtaisivat alaa. Jos ilmasto lämpenee nopeasti, useilla lajeilla on vaikeuksia sopeutua nopeaan muutokseen. Poronhoito Lapissa vaikeutuu.

Erittäin nopea ilmastonmuutos voi heikentää Pohjois-Eurooppaa lämmittävää Golf-virtaa merkittävästi, jolloin Suomen keskilämpötila laskisi noin kymmenellä asteella muuhun maailmaan verrattuna.

8) Mikä on pahinta, mitä ilmastonmuutoksesta voi seurata?

Ilmastonmuutoksesta aiheutuvia muutoksia, jotka vaikuttavat ilmastonmuutokseen, kutsutaan palautekytkennöiksi. Positiiviset eli ilmastonmuutosta voimistavat palautekytkennät voivat aiheuttaa ilmastonmuutoksen käsistä riistäytymisen.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama merten lämpeneminen voi esimerkiksi johtaa merenpohjassa tai ikiroudan alla sijaitsevan metaanin nopeaan vapautumiseen, joka lämmittäisi ilmastoa hyvin nopeasti useilla asteilla. Tällöin elinolot muuttuvat dramaattisesti kaikkialla maailmassa ja nykyinen elämäntapa voi käydä mahdottomaksi.

Suuri osa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista sitoutuu hiilinieluihin, kuten mereen. Jos merten kyky sitoa hiilidioksidia heikkenee, ne voivat alkaa vapauttaa hiilidioksidia enemmän kuin ne sitovat. Myös tällöin lämpeneminen voi kiihtyä huomattavasti.

9) Leviääkö malaria ilmastonmuutoksen vuoksi?

Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän sellaisten tartuntatautien levinneisyyttä, jotka menestyvät lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Tärkein näistä on moskiittohyttysten pistojen kautta leviävä malaria, joka tappaa 3 000 ihmistä päivässä lähinnä kehitysmaissa.

Historiallisesti malarian on todettu lisääntyneen esimerkiksi Intiassa poikkeuksellisen kovien monsuunisateiden aikana. Malariaepidemian riski on viisinkertainen El Niño -ilmiötä seuraavana vuonna. 2–3 asteen ilmaston lämpenemisen arvioidaan altistavan malarialle noin 3–5 % maailman väestöstä eli satoja miljoonia ihmisiä. Malariakauden arvellaan myös pidentyvän taudista kärsivillä alueilla.

Malarian ja ilmastonmuutoksen yhteyteen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä alueelliseen ilmaston lämpenemiseen perustuvissa malleissa on puutteita ja saadut tulokset ovat ainakin osin ristiriitaisia.

10) Voiko ilmastonmuutos aiheuttaa uuden jääkauden?

Ilmastonmuutos ei voi aiheuttaa uutta jääkautta. Alueellisesti ilmasto voi kuitenkin jäähtyä nopeasti, vaikka maailman keskilämpötila nousee.

Ilmastonmuutos voi esimerkiksi heikentää Eurooppaa lämmittävää Golf-virtaa. Golf-virta on osa Atlantin kiertoliikettä, joka tuo lämmintä ja suolaista vettä pohjoiseen ja vie kylmää vettä etelään. Ilman sitä mm. Suomen keskilämpötila olisi noin kymmenen astetta matalampi muuhun maailmaan verrattuna.

Golf-virta heikentyy, koska jäätiköiden sulaminen ja sateet tuovat enemmän makeaa vettä Pohjois-Atlantille. Tutkijat ovat havainneet jäätiköiden alla sijaitsevien merialueiden suolapitoisuuden laskeneen 40 vuoden aikana tasaisesti ja selvästi. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty ennustamaan, millaiset muutokset pysäyttäisivät Golf-virran kokonaan.

11) Miten ilmastonmuutos vaikuttaa otsonikatoon?

Voimistunut kasvihuoneilmiö kiihdyttää otsonikatoa, sillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa alailmakehä lämpenee ja yläilmakehä jäähtyy. Stratosfäärin kylmissä lämpötiloissa jääkidepilvissä tapahtuu kemiallisia reaktioita, jotka johtavat halogenoitujen hiilivety-yhdisteiden muuttumiseen reaktiivisiksi.

Kaamosajan jälkeen auringon säteilyn energia mahdollistaa vapautuneiden kloori- ja bromiatomien toimimisen otsonia tuhoavia kemiallisia reaktioita nopeuttavina katalyytteinä. Hiilidioksidipitoisuuden nousun aiheuttaman yläilmakehän jäähtymisen vuoksi erityisesti arktinen otsonikato saattaa pahentua, vaikka CFC-yhdisteiden ja muiden halogenoitujen hiilivetyjen pitoisuudet ilmakehässä laskisivat.

Myös pilvisyys lisääntyy, kun otsonikerros ohenee. Todennäköisesti pilvet viilentävät ilmakehää. Alailmakehän otsonipitoisuus taas kasvaa ihmisen toimien vuoksi, pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena.

Otsonikerroksen ohenemisen vuoksi maapallon pinnalle pääsevä ultraviolettisäteily mm. tappaa planktonia ja vahingoittaa eri ekosysteemien kasveja. Hiilen sitoutuminen vähenee, mikä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Otsoni on mös kasvihuonekaasu, joten se lämmittää ilmastoa. Sen lisäksi alailmakehän otsoni vaurioittaa kasvisoluja, haittaa yhteyttämistä ja vähentää hiilen sitoutumista.