Fysikaaliset seuraukset

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

Ilmakehän lämpenemisen seuraukset

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen johtaa maapalloa lämmittävän kasvihuoneilmiön voimistumiseen, minkä seurauksena maapallon pintalämpötila nousee. Jos hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu, maapallon keskilämpötila kohoaa Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan 2–4,5 astetta. Mikäli hiilidioksidipitoisuus kohoaa vielä korkeammaksi, keskilämpötilakin nousee enemmän. Lämpötilan nousu vaikuttaa puolestaan muun muassa sateisuuteen, veden kiertoon ja merenpinnan korkeuteen.

Globaalilla tasolla lämpöennätyksiä onkin rikottu viime vuosina usein

Muutokset vaihtelevat alueittain. Yhtäläisiä piirteitä kaikkialla ovat kylmien päivien ja öiden väheneminen, tavallista lämpimämpien päivien lisääntyminen sekä säätilojen äärevöityminen. Globaalilla tasolla lämpöennätyksiä onkin rikottu viime vuosina usein. Tunnetun lämpöhistorian 12 kuumimmasta vuodesta 11 osuu vuosiin 1995–2006. (IPCC 2007 WGI SPM.)

Monet sään tilastolliset ominaisuudet ovat muuttuneet: kylmiä päiviä ja öitä sekä pakkasia on vuoden 1951 jälkeen ollut vähemmän kuin pitkäaikaisissa havaintosarjoissa. Sen sijaan kuumat päivät ja yöt sekä helleaallot ovat tulleet säätilastoissa yleisemmiksi. 1900-luvun loppu oli pohjoisella pallonpuoliskolla keskilämpötilojen osalta todennäköisesti lämpimin 50-vuotisjakso 1300 vuoteen. Muutokset ovat 2000-luvulla hyvin todennäköisesti voimakkaampia kuin viime vuosisadalla havaitut. (IPCC 2007 SPM Synth.)

IPCC:n (IPCC 2007 SPM Synth.) mukaan ilmaston lämpenemisen seurauksiin kuuluu, että

  • jään ja lumen määrä vähenee
  • veden kierto äärevöityy, eli sekä rankkasateita että kuivuutta sattuu entistä useammin
  • trooppisten pyörremyrskyjen tuhovoima kasvaa meriveden pintalämpötilan kohotessa
  • merenpinta kohoaa jäätiköiden sulamisen ja meriveden lämpölaajenemisen myötä.