Metsäpalot
Kuivuus lisää IPCC:n mukaan metsäpalojen todennäköisyyttä leudoilla, subtrooppisilla, ja osin myös trooppisilla alueilla. Metsäpalojen arvioidaan lisääntyvän erityisesti Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa aivan erityisesti Välimeren maissa. Boreaalisen vyöhykkeen metsissä palot yleistyvät alueilla, joilla ne ovat aiemmin olleet harvinaisia (IPCC 2007). Kanadassa ja Pohjois-Amerikassa metsäpalot ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana (IPCC 2001). Tehokkaan palontorjunnan seurauksena kehittyneiden maiden metsiin on kehkeytynyt aikapommi, kun niihin on kertynyt herkästi palavaa kasviainesta. Kun metsäpalo syttyy tällaisessa metsässä, se on tavallista voimakkaampi (IPCC 2001).Metsäpalot vapauttavat metsiin varastoituneen hiilen ilmakehään, ja palaneella alueella hiilen sitoutuminen ilmakehästä kasvillisuuteen lakkaa joksikin aikaa.
Metsäpalot vapauttavat metsiin varastoituneen hiilen ilmakehään
Metsäpalot voivat nopeuttaa kasvillisuuden muutoksia ja edesauttaa metsärajan työntymistä pohjoisemmille alueille (IPCC 2007). Palamisen myötä metsien eliölajit menettävät elinympäristöjään, mikä lisää niiden sukupuuton riskiä. Indonesiassa metsäpalot hävittävät uhanalaisten orankien asuttamia sademetsiä (UNEP 2007). Toisaalta metsissä elää lajeja, joiden esiintyminen on sidoksissa metsäpaloihin.