Seuraukset

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

TOIMITETTAVA

Kuva 1. Ilmaston lämpeneminen, jos hiilidioksidipitoisuudet kaksin- tai nelinkertaistuvat.Kaksinkertaistuneiden hiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan nostavan maapallon keskilämpötilaa 2-4,5 asteella. Jos pitoisuudet kasvavat tätäkin enemmän, lämpötila jatkaa kasvamistaan. Päiväntasaajan läheisyydessä alueet lämpenevät vähiten, napojen läheiset alueet eniten. Globaalit sademäärät kasvavat, mutta samalla haihdunta lisääntyy. Mantereilla haihdunta lisääntyy enemmän kuin merellä ja varsinkin lauhkeiden alueiden mantereiden odotetaan kesäisin kuivuvan ja talvisin kostuvan. (IPCC 2001 ja 2007)

Kuivat alueet kuivuvat entisestään ja sateet lisääntyvät kosteilla alueilla. Ilmaston lämmetessä veden kiertokulku voimistuu koko planeetan tasolla eli sadanta ja haihtuvuus lisääntyvät. Alueellisesti sadanta vaihtelee voimakkaasti. Rankkasateet ja tulvariskit lisääntyvät, ja esimerkiksi Aasiassa yli miljardia ihmistä koskettava vesipula pahenee. (IPCC 2007)

Veden kiertokulku voimistuu

Lämmennyt ilmakehä sitoo enemmän kosteutta. Alueellisesti tämä lisää ukkosmyrskyjen voimaa. Meriveden lämpenemisen on todettu lisäävän trooppisten myrskyjen määrää ja voimaa. Kovia tuulia synnyttävien matalapaineiden reitit todennäköisesti muuttuvat, jolloin kovat myrskyt yleistyisivät alueilla, joilla ne aiemmin ovat olleet harvinaisia (IPCC 2001).

IPCC arvelee merenpinnan nousevan 2000-luvun aikana keskimäärin 17 cm. Tämä johtuu sekä meriveden lämpölaajenemisesta että lumipeitteiden vähenemisestä ja jäätiköiden sulamisesta. IPCC pitää hyvin todennäköisenä, että napajäätiköiden sulaminen on nostanut merenpintaa vuosina 1993–2003. Merenpinta nousi mainittuina vuosina noin 3,1 mm vuodessa, kun nousu on aiempina vuosina ollut 1,8 mm. Vielä on epävarmaa, heijastaako nopeampi muutosvauhti luonnollista vaihtelua vai pidempiaikaista muutosta. (IPCC 2007)

Vuonna 1961 aloitettujen tutkimusten mukaan valtamerien keskilämpötila on noussut jopa 3000 metrin syvyyksissä. Meret ovatkin imeneet yli 80 % ilmastojärjestelmässä lisääntyneestä lämmöstä. Valtamerien happamuus on lisääntynyt veden hiilidioksidipitoisuuksien kasvaessa.

Viime aikoina on havaittu, että napa-alueiden jäämassojen virtaus on kiihtynyt nopeasti. Myös jääporauksiin perustuvat tutkimustulokset viittaavat siihen, että merenpinta voi nousta enemmän kuin nykyisistä malleista johdetut ennusteet antaisivat odottaa.

Saattaa olla, ettei kaikkia merkittäviä seurauksia ole vielä edes keksitty

Merenpinnan nousun ennustetaan jatkuvan erityisen pitkään myös siinä tapauksessa että ilmastopäästöt saataisiin kuriin, sillä lämpö kulkee valtamerissä hitaasti. (IPCC 2007)

Ilmastonmuutoksen yksityiskohtaisten seurauksien arvioiminen on vaikeaa, sillä malleihin, joihin ne perustuvat, liittyy paljon oletuksia. Toisaalta saattaa olla, ettei kaikkia merkittäviä seurauksia ole vielä edes keksitty.

Fyysiset seuraukset

Ilmakehän lämpenemisen seuraukset

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen johtaa maapalloa lämmittävän kasvihuoneilmiön voimistumiseen, minkä seurauksena maapallon pintalämpötila nousee. Jos hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu, maapallon keskilämpötila kohoaa Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan 2–4,5 astetta. Mikäli hiilidioksidipitoisuus kohoaa vielä korkeammaksi, keskilämpötilakin nousee enemmän. Lämpötilan nousu vaikuttaa puolestaan muun muassa sateisuuteen, veden kiertoon ja merenpinnan korkeuteen.

Globaalilla tasolla lämpöennätyksiä onkin rikottu viime vuosina usein

Muutokset vaihtelevat alueittain. Yhtäläisiä piirteitä kaikkialla ovat kylmien päivien ja öiden väheneminen, tavallista lämpimämpien päivien lisääntyminen sekä säätilojen äärevöityminen. Globaalilla tasolla lämpöennätyksiä onkin rikottu viime vuosina usein. Tunnetun lämpöhistorian 12 kuumimmasta vuodesta 11 osuu vuosiin 1995–2006. (IPCC 2007 WGI SPM.)

Monet sään tilastolliset ominaisuudet ovat muuttuneet: kylmiä päiviä ja öitä sekä pakkasia on vuoden 1951 jälkeen ollut vähemmän kuin pitkäaikaisissa havaintosarjoissa. Sen sijaan kuumat päivät ja yöt sekä helleaallot ovat tulleet säätilastoissa yleisemmiksi. 1900-luvun loppu oli pohjoisella pallonpuoliskolla keskilämpötilojen osalta todennäköisesti lämpimin 50-vuotisjakso 1300 vuoteen. Muutokset ovat 2000-luvulla hyvin todennäköisesti voimakkaampia kuin viime vuosisadalla havaitut. (IPCC 2007 SPM Synth.)

IPCC:n (IPCC 2007 SPM Synth.) mukaan ilmaston lämpenemisen seurauksiin kuuluu, että

Kuva 2. Maapallon keskilämpötila maan pinnalla vuosina 1860 – 2000 verrattuna vuosien 1961 – 1990 keskiarvolämpötilaan.