Huom! Tämä sivusto on arkistoitu 1/2020, eikä sitä enää päivitetä.

Liikenne

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

Liikenne on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde; se aiheuttaa noin 13 % maailman kaikista kasvihuonepäästöistä. Sekä Euroopan unionissa että Suomessa liikenteen osuus päästöistä on noin viidennes. (WRI 2006; LVM 2003; EU-komissio 2005b)

Taulukossa 1. on esitetty liikenteen päästöjen jakautuminen eri liikennemuotojen kesken Suomessa.

Taulukko 1. Suomen liikenteen päästöt ja energiankulutus vuonna 2006 (t)
Liikennemuoto
CO
NOx
CH4
N2O
SO2
CO2
Primäärienergian
kulutus (PJ)
Tieliikenne
218 394
53 013
1 580
1 991
69
11 928 612
163
Vesiliikenne
30632
62 397
436
83
17 694
3 299 346
42
Rautatieliikenne
501
3 129
21
17
185
247 280
6.1
Ilmaliikenne
3 540
3 220
33
46
281
1 114 996
15
Yhteensä
253 067
121 760
2 070
2 136
18 230
16 590 234
227
Lähde: VTT Lipasto 2006

Liikenne tuottaa ennen kaikkea hiilidioksidia, koska lähes kaikki liikennemuodot perustuvat öljypohjaisiin polttoaineisiin. Lisäksi liikenne tuottaa merkittäviä dityppioksidi- ja metaanipäästöjä sekä epäsuoraan ilmastoa lämmittäviä kaasuja, kuten haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), typen oksideja ja monoksidia.

Liikennettä on monenlaista. Yli 80 % päästöistä tulee tieliikenteestä, joka voidaan jakaa matkustaja- ja tavaraliikenteeseen. Suomessa tieliikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on yli 90 %. (LVM 2003)

Yli 80% liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä

Joukkoliikenne tuottaa vain pienen osan päästöistä, ja erityisesti rautatieliikenne on vähäpäästöistä. Lentoliikenteen osuus liikenteen päästöistä on noin 13 %, mutta lentoliikenteen epäsuora päästövaikutus voi olla suurempi. Tästä kerrotaan lisää alempana. Lisäksi laivaliikenne tuottaa jonkin verran päästöjä. Lento- ja laivaliikenne on toistaiseksi suljettu Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle. (Baumert et al 2005)

Taulukko 2 esittää karkeasti, kuinka pitkälle eri kulkuneuvoilla pääsee yhdellä kilowattitunnilla energiaa. Matkat on laskettu keskimääräiselle matkustajamäärälle. Luvut perustuvat kotimaan liikenteeseen lentoliikennetä lukuunottamatta, jos kulustus on Euroopan lennoilla keskimäärin. Taulukon vaihteluväli kuvastaa eroja matka-ajon ja lähiliikenteen välillä. Kulkuneuvojen hyötysuhde vaihtelee runsaasti matkustajamäärän, matkan pituuden ja polttoaineen mukaan.

Taulukko 2. Kulkuneuvojen hyötysuhde
Kulkuneuvo
Matka
Lentokone
1,6 km
Henkilöauto
2,9 km
Linja-auto
3,9 - 5,3 km
Juna
7 - 14,3 km
Lähde: VTT Lipasto 2001


Erityisen merkittäväksi liikennesektorin tekee sen nopea kasvu. Vuosina 1990–2000 globaalit sektorin päästöt kasvoivat lähes 37 % ja vuoteen 2020 päästöjen odotetaan kasvavan 50 %. Suurin osa kasvusta tapahtuu kehitysmaissa, mutta liikenne lisääntyy myös teollisuusmaissa. Sekä tie- että lentoliikenteen kasvu on nopeaa. (Baumert et al 2005)

Suomessa liikenteen päästöt vähenivät hiukan 1990-luvun alun laman aikaan, mutta sen jälkeen ne ovat taas nousseet. Vuonna 2000 päästöjä tuotettiin jo yhtä paljon kuin vuonna 1990. Vaikka moottorit ovat tehokkaampia kuin aiemmin, ajoneuvojen määrä ja koko ovat kasvussa ja joukkoliikenne on kallistunut tuntuvasti suhteessa yksityisautoiluun. (VTT LIPASTO 2003; LVM 2003)

Liikenteen päästöjen vähentäminen

Liikenteen päästöjä voidaan alentaa vähentämällä liikennettä ja edistämällä teknologiaa, joka vähentää liikenteen keskimääräisiä päästöjä. Molempien tapojen toteuttaminen edellyttää erilaisten ohjauskeinojen käyttöönottoa.

Liikenteen vähentäminen

Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä syntyy Suomessa lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista, jotka voitaisiin tehdä vähäpäästöisesti joukko- tai kevyellä liikenteellä. Joukkoliikenteen kallistuminen suhteessa yksityisautoiluun on osaltaan lisännyt helposti vältettävissä olevien, lyhyiden automatkojen määrää. (Liikkuva Suomi -indikaattorit)

Joukkoliikennettä voidaan edistää tukemalla ja helpottamalla sen käyttöä. Valtion tasolla joukkoliikennettä voidaan tukea lisäämäällä sille osoitettuja määrärahoja. Työpaikoilla voidaan ottaa käyttöön työnantajalle ja työntekijälle edullinen työsuhdelippu, jolloin työmatkoista suurempi osa tehdään joukkoliikenteellä. Myös joukkoliikenteelle edulliset liikennejärjestelyt, kuten erilliset bussikaistat, lisäävät sen houkuttelevuutta.

Muita keinoja taajamaliikenteen vähentämiseksi ovat esimerkiksi kaupunkien ruuhkamaksut, joita on otettu käyttöön menestyksekkäästi mm. Tukholmassa. Joustava liikennemuoto on myös autojen yhteiskäyttö, joka tulee käyttäjälle edulliseksi, jos ajokilometrejä ei kerry vuodessa paljon. Myös toimivat kimppakyytijärjestelyt voivat vähentää liikennettä ja siten päästöjä merkittävästi.

Kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu ovat tärkeässä osassa liikennemääriä vähennettäessä.

Kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu ovat tärkeässä osassa liikennemääriä vähennettäessä. Jos kunnat rakennetaan siten, että työpaikat, ostoskeskukset ja asuinalueet sijaitsevat hajallaan ja pitkän etäisyyden päässä toisistaan, liikennemäärät kasvavat. Esimerkiksi suurten kaupunkien ulkopuolelle rakennettavat supermarketit tai asutuksen levittäytyminen hajalleen kaupunkikeskusten ulkopuolelle vaikeuttavat liikenteen päästöjen vähentämistä huomattavasti. (Liikkuva Suomi -indikaattorit)

Hyvin suunnitellussa yhdyskunnassa matkat asuinalueilta työpaikoille ja ostoskeskuksiin taittuvat sujuvan joukkoliikenteen avulla. Asuinalueet voidaan rakentaa tiiviisti ilman, että viihtyvyys ja viheralueet vähenevät. Hyviä esimerkkejä toimivista järjestelyistä ovat mm. useat japanilaiset kaupungit tai Amsterdam ja Kööpenhamina Euroopassa.

Tulevaisuudessa etätyö ja muut viestintäteknologian tarjoamat mahdollisuudet voivat myös vähentää liikennöintiä.

Ympäristöystävällisin tapa taittaa pidempi matka on rautatieliikenne. Suomessa rataverkon kunto on kuitenkin määrärahojen puutteen vuoksi huonontunut ja junalippujen hinnat ovat nousseet. Määrärahojen noston lisäksi on esitetty, että VR:n monopoli voitaisiin purkaa junavuorojen osalta, mikä mahdollistaisi useampien toimijoiden kilpailun junaliikennöinnissä. Ehdotuksen kokonaisvaikutusta on kuitenkin vaikea arvioida.

Noin kaksi kolmasosaa tavaraliikenteestä kulkee Suomessa maanteitse, ja päästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi siirtämällä kuljetuksia rautateille. (Tiehallinto 2006)

Lentoliikenne on nopeasti kasvava sektori, jota voitaisiin kaikkein tehokkaimmin vähentää poistamalla sen nauttimat erikoisoikeudet verotuksessea; lentokerosiinin on verovapaata polttoainetta eikä arvonlisävero koske lentokenttiä.

Teknologian edistäminen

Liikenteen päästöjä voidaan vähentää huomattavasti myös edistämällä vähäpäästöisen teknologian käyttöönottoa. Suurimman osan päästöistä tuottavassa autoliikenteessä on keskeistä vähentää autojen keskimääräistä polttoaineenkulutusta, sillä hiilidioksidipäästöjä ei voi vähentää katalysaattorin kaltaisilla ratkaisuilla.

Lisäksi päästöjä voidaan vähentää lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä, kunhan niiden tuotanto aiheuttaa vähän päästöjä. Tulevaisuudessa vety voi toimia energian kuljettajana ja varastoijana, jolloin varsinainen tuotantoprosessi siirtyy helpommin hallittaviin ja tehokkaampiin voimalaitoksiin.

Vety voi tulevaisuudessa toimia energian kuljettajana ja varastoijana.

Autokannan keskimääräistä polttoaineenkulutusta voi vähentää säätämällä tehokkuusstandardeja, joilla kaikkein tehottomimmat moottorit kielletään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ns. CAFE-standardeilla (Corporate Average Fuel Economy) on vähennetty autojen keskimääräistä kulutusta. Koska järjestelmän standardit "kevyiksi kuorma-autoiksi" luettaville ajoneuvoille ovat löysät, kaupunkimaasturien polttoaineenkulutus on kuitenkin jatkanut kasvuaan ja vähentänyt saavutettja hyötyjä. (CRS 2003)

Toisaalta autojen verotus voidaan myös porrastaa niiden tuottamien päästöjen mukaan, jolloin vähäpäästöisten mallien hinta laskee suhteessa muuhun autokantaan. Myös kuluttajille suunnattu tiedotus esimerkiksi auton polttoaineenkulutuksen aiheuttamista kustannuksista lisää vähän polttoainetta kuluttavien mallien houkuttelevuutta.

Osa tehokkuudella saavutettavasta vähennyksestä voi kumoutua, jos edullisempi käyttö lisää ajokilometrejä.

Biopolttoaineilla voi olla merkittävä rooli liikenteen päästöjen vähentämisessä, mutta nykyisillä valmistusmenetelmillä niiden tuottamisesta syntyy usein paljon päästöjä. Esimerkiksi trooppisilta alueilta tuotavat polttoaineet, kuten palmuöljy, voivat edistää sademetsien tuhoa ja muita ympäristöhaittoja.

Vety voi tulevaisuudessa toimia energian kuljettajana ja varastoijana myös liikenteessä. Vetyteknologian avulla toivotaan tulevaisuudessa voivan siirtää varsinainen energian tuotantoprosessi pienistä ja siten tehottomista ajoneuvojen polttomoottoreista tehokkaampiin laitoksiin. Ensin vety tuotetaan muualla ja sitten se hyödynnetään ajoneuvon moottorissa.

Jos vety tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, sen käytöstä syntyy edelleen päästöjä. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotettaessa taas on pohdittava, olisiko hyödyllisempää käyttää energia suoraan esimerkiksi sähköntuotantoon ja keskityttävä liikenteen vähentämiseen.

Vety ei useimpien arvioiden mukaan tule laajamittaiseen kaupalliseen käyttöön vielä vuosikymmeniin, sillä teknologian hinta on vielä hyvin korkea.