Lyhyesti

Kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos

Kasvihuonekaasut päästävät valon läpi mutta estävän lämmön karkaamisen kuten lasi kasvihuoneessa.Eräät ilmakehän kaasut toimivat samaan tapaan kuin lasi kasvihuoneessa: ne päästävät auringon valon maan pinnalle, mutta estävät osaa lämmöksi muuttuneesta säteilystä karkaamasta takaisin avaruuteen. Näiden kasvihuonekaasujen aiheuttama kasvihuoneilmiö pitää planeettamme elämälle suotuisana: ilman sitä keskilämpötila maapallolla olisi -18°C eli 33°C nykyistä kylmempi.

Ihmiskunta tuottaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat luonnollista kasvihuoneilmiötä. Sen seurauksena ilmasto muuttuu.

Ihmisen päästöt voimistavat kasvihuoneilmiötä

Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan viime 650 000 vuoden aikana. Vuosina 1970–2004 maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet 70 % ja hiilidioksidipäästöt 80 % esiteolliseen aikaan verrattuna.

Merkittävin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen energiantuotannossa ja liikenteessä. Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. maataloudessa, teollisuuden prosesseissa, kaatopaikoilla ja metsäpaloissa.

Todisteita ilmastonmuutoksen etenemisestä

Maapallon keskilämpötila on noussut sadan viime vuoden aikana 0,74°C, ja lämpenemisnopeus on lähes kaksinkertaistunut. Euroopan keskilämpötila on noussut jo melkein yhden celsiusasteen. Pohjoisella pallonpuoliskolla on eletty 1950-luvulta lähtien 1 300 viime vuoden lämpimintä ajanjaksoa. Tunnetun lämpöhistorian 12 kuumimmasta vuodesta 11 osuu vuosille 1995–2006.

Ilmastonmuutosta tapahtuu myös ihmisestä riippumattomista syistä. Auringon säteilymuutosten arvioidaan lämmittäneen ilmastoa vuodesta 1750 lähtien kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ihmistoimien. 

Luonnolliset ilmiöt eivät riitä selittämään ilmastonmuutosta

Kasvihuonekaasujen lisääminen lämmittää alailmakehää ja jäähdyttää yläilmakehää, koska kaasut päästävät vähemmän lämpösäteilyä lävitseen yläilmakehään. Auringon säteilyvoimakkuuden kasvu taas lämmittäisi koko ilmakehää. Yläilmakehän havaittu jäähtyminen onkin yksi selvimmistä todisteista siitä, että ihminen aiheuttaa ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen seuraukset

Ilmastotutkimukseen liittyy edelleen monia epävarmuustekijöitä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset myös vaihtelevat alueittain. Tästä huolimatta ilmiön kokonaisvaikutuksen arvioidaan olevan selkeän kielteinen.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi uusimmassa raportissaan vuonna 2007, että keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla 1,1–6,4°C. Koska ilmasto on hidas järjestelmä, nykyään tuotettavien päästöjen aiheuttama lämpeneminen jatkuu vielä vuosisatojen ajan. Jos lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 3,5°C, lisäys vakiintunee lopullisesti lähes 9°C:n tasolle vasta vuosisatoja myöhemmin. Vertailun vuoksi Suomen ilmasto oli edellisen jääkauden huipun aikana 20 000 vuotta sitten 9°C nykyistä kylmempi. Tuolloin Suomi oli peittynyt kahden kilometrin paksuiseen mannerjäähän.

Lopullinen muutos saattaa olla yhtä suuri kuin viime jääkaudella

Ilmastonmuutoksen arvioidaan muun muassa:

  • nostavan merenpintaa hukuttaen saarivaltioita ja alavia rannikkoseutuja
  • pienentävän luonnon monimuotoisuutta
  • heikentävän satoja monilla alueilla
  • lisäävän tai voimistavan äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä
  • laajentavan malarian kaltaisten trooppisten tautien levinneisyyttä.

Jo 1,5ºC:n nousu vuoteen 2080 mennessä voi altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä. Ensimmäisenä tulilinjalla ovat maailman köyhimmät, jotka joutuvat muutenkin taistelemaan päivittäisen toimeentulonsa puolesta.

Ilmastonmuutoksen arvaamattomuutta kuvaavat hyvin ennusteet sen vaikutuksista Suomessa. Täällä ilmastonmuutos merkitsee todennäköisesti keskilämpötilojen kohoamista. Lämpeneminen pidentää satokautta ja vähentää lämmityksen energiantarvetta, mutta myös lisää tuhohyönteisten levinneisyyttä ja koettelee metsien sietokykyä. Toisaalta ilmiö saattaa heikentää pohjoiseen lämpöä tuovaa Golf-virtaa, mikä voisi jopa kylmentää maamme ilmastoa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää päästöjen leikkaamista maailmanlaajuisesti yli 60 prosentilla. Eniten päästöjä tuottavat vauraat teollisuusmaat, mutta päästöt ovat kasvaneet merkittäviin mittoihin myös monissa kehittyvissä maissa kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Suomen vuosittainen päästötaso on noin 12 tonnia hiilidioksidia vuodessa henkilöä kohti.

Kasvihuonekaasupäästöjä pitää vähentää yli 60 %

Hiilidioksidi on merkittävin ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista: sen osuus ilmastonmuutoksesta on noin 60 %. Hiilidioksidista puolestaan kolme neljäsosaa tulee energiantuotannosta ja liikenteestä ja runsas viidennes metsien hävittämisestä.

Päästöjä voidaan vähentää muun muassa:

  • tehostamalla energiankäyttöä
  • siirtämällä energiantuotannon painopistettä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin
  • vähentämällä liikennetarvetta esimerkiksi etätyöllä ja tehokkaalla kaupunkisuunnittelulla
  • korvaamalla auto- ja lentoliikennettä joukko- ja kevyellä liikenteellä
  • siirtymällä tehomaataloudesta luonnonmukaiseen viljelyyn
  • kompostoimalla maatuvat jätteet

Ilmastopolitiikka

Kansainvälisessä politiikassa ilmastonmuutokseen on kiinnitetty huomiota 80-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1992 solmittiin Riossa YK:n ilmastosopimus, jonka mukaan teollisuusmaat lupasivat jäädyttää hiilidioksidipäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Sopimus ei kuitenkaan ole laillisesti sitova, ja useimpien maiden päästöt ovat jatkaneet kasvuaan.

Kioton pöytäkirja on ensimmäinen sitova ilmastosopimus

Loppuvuodesta 1997 teollisuusmaat sitoutuivat Kiotossa, Japanissa yhteensä noin viiden prosentin suuruiseen päästöjen vähennykseen vuosiin 2008-2012 mennessä. Laillisen sitovuuden ja määrällisen päästötavoitteen takia Kioton pöytäkirjaa pidetään historiallisena. Sopimus ei kuitenkaan riitä pysäyttämään edes päästöjen kasvua, ja uusista tiukemmista tavoitteista ryhdyttiin neuvottelemaan vuonna 2005.