Lyhyesti

Kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos

Kasvihuonekaasut päästävät valon läpi mutta estävän lämmön karkaamisen kuten lasi kasvihuoneessa.Eräät ilmakehän kaasut toimivat samaan tapaan kuin lasi kasvihuoneessa: ne päästävät auringon valon maan pinnalle, mutta estävät osaa lämmöksi muuttuneesta säteilystä karkaamasta takaisin avaruuteen. Näiden kasvihuonekaasujen aiheuttama kasvihuoneilmiö pitää planeettamme elämälle suotuisana: ilman sitä keskilämpötila maapallolla olisi -18°C eli 33°C nykyistä kylmempi.

Ihmiskunta tuottaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat luonnollista kasvihuoneilmiötä. Sen seurauksena ilmasto muuttuu.

Ihmisen päästöt voimistavat kasvihuoneilmiötä

Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan viime 650 000 vuoden aikana. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä  ovat kasvaneet aikavälillä 1750-2011  niin, että hiilidioksidia on 40 %,  metaania 150 % ja dityppioksidia 20 % enemmän kuin esiteollisena aikana (eli ennen 1750).

Merkittävin kasvihuonekaasupäästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen energiantuotannossa ja liikenteessä.  Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. metsäkadon takia, metsäpaloissa, maataloudessa, teollisuuden prosesseissa ja kaatopaikoilla.

 Global Carbon Project 2017.

Todisteita ilmastonmuutoksen etenemisestä

Maapallon keskilämpötila on noussut 0,85°C aikavälillä 1880-2012. Euroopan keskilämpötila on noussut jo melkein yhden celsiusasteen. Pohjoisella pallonpuoliskolla on eletty 1950-luvulta lähtien 1 300 viime vuoden lämpimintä ajanjaksoa.  Jokainen kolmesta edellisestä vuosikymmenestä (siis 1981-1990, 1991-2000, 2001-2010) on ollut maapallolla lämpimämpi kuin mikään aikaisempi vuosikymmen vuodesta 1850 lähtien. 

Ilmastonmuutosta tapahtuu myös ihmisestä riippumattomista syistä. Auringon säteilymuutosten arvioidaan lämmittäneen ilmastoa vuodesta 1750 lähtien kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ihmistoimien. 

Luonnolliset ilmiöt eivät riitä selittämään ilmastonmuutosta

Kasvihuonekaasujen lisääminen lämmittää alailmakehää ja jäähdyttää yläilmakehää, koska kaasut päästävät vähemmän lämpösäteilyä lävitseen yläilmakehään. Auringon säteilyvoimakkuuden kasvu taas lämmittäisi koko ilmakehää. Yläilmakehän havaittu jäähtyminen onkin yksi selvimmistä todisteista siitä, että ihminen aiheuttaa ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen seuraukset

Ilmastotutkimukseen liittyy edelleen monia epävarmuustekijöitä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset myös vaihtelevat alueittain. Tästä huolimatta ilmiön kokonaisvaikutuksen arvioidaan olevan selkeän kielteinen.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi uusimmassa raportissaan vuonna 2014, että keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla 0,3-4,8 astetta. Mikäli päästöt kasvavat nykytahtia, kasvihuoneilmiön voimistuminen nostaa maapallon keskilämpötilaa vuosisadan loppuun mennessä vajaasta kahdesta kuuteen astetta (esiteolliseen aikaan verratuna). Koska ilmasto on hidas järjestelmä, nykyään tuotettavien päästöjen aiheuttama lämpeneminen jatkuu vielä vuosisatojen ajan. Jos lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 3,5°C, lisäys vakiintunee lopullisesti lähes 9°C:n tasolle vasta vuosisatoja myöhemmin. Vertailun vuoksi Suomen ilmasto oli edellisen jääkauden huipun aikana 20 000 vuotta sitten 9°C nykyistä kylmempi. Tuolloin Suomi oli peittynyt kahden kilometrin paksuiseen mannerjäähän.

Lopullinen muutos saattaa olla yhtä suuri kuin viime jääkaudella

Ilmastonmuutoksen arvioidaan muun muassa:

  • nostavan merenpintaa hukuttaen saarivaltioita ja alavia rannikkoseutuja
  • pienentävän luonnon monimuotoisuutta
  • heikentävän satoja monilla alueilla
  • lisäävän tai voimistavan äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä
  • aiheuttavan merien happamoitumista, mikä vaikuttaa mm. koralleihin ja kalakantoihin
  • laajentavan malarian kaltaisten trooppisten tautien levinneisyyttä.

 Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jo 1,5ºC:n nousu vuoteen 2080 mennessä voi altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä. Ensimmäisenä tulilinjalla ovat maailman köyhimmät, jotka joutuvat muutenkin taistelemaan päivittäisen toimeentulonsa puolesta.

 Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Ilmastonmuutoksen arvaamattomuutta kuvaavat hyvin ennusteet sen vaikutuksista Suomessa. Täällä ilmastonmuutos merkitsee todennäköisesti keskilämpötilojen kohoamista. Lämpeneminen pidentää satokautta ja vähentää lämmityksen energiantarvetta, mutta myös lisää syys- ja talvisateita tehden viljelyn vaikeammaksi, laajentaa tuhohyönteisten levinneisyyttä ja koettelee metsien sietokykyä. Toisaalta ilmiö saattaa heikentää pohjoiseen lämpöä tuovaa Golf-virtaa, mikä voisi jopa kylmentää maamme ilmastoa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää päästöjen leikkaamista maailmanlaajuisesti yli 60 prosentilla. Eniten päästöjä tuottavat vauraat teollisuusmaat, mutta päästöt ovat kasvaneet merkittäviin mittoihin myös monissa kehittyvissä maissa kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Suomen vuosittainen päästötaso on noin 10 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa henkilöä kohti.

Kasvihuonekaasupäästöjä pitää vähentää yli 60 %

Hiilidioksidi on merkittävin ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista: sen osuus ilmastonmuutoksesta on noin 60 %. Hiilidioksidista puolestaan kolme neljäsosaa tulee energiantuotannosta ja liikenteestä ja runsas viidennes metsien hävittämisestä.

Päästöjä voidaan vähentää muun muassa:

  • tehostamalla energiankäyttöä
  • siirtämällä energiantuotannon painopistettä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin
  • vähentämällä liikennetarvetta esimerkiksi etätyöllä ja tehokkaalla kaupunkisuunnittelulla
  • korvaamalla auto- ja lentoliikennettä joukko- ja kevyellä liikenteellä
  • teollisuuden teknologiaratkaisuilla ja kehittämällä resurssitehokkuutta
  • siirtymällä maataloudessa ilmastoviisaisiin menetelmiin, joilla hiiltä voidaan säilyttää maaperässä tai kerryttää hiiltä maaperään
  • jätehuollossa mm. kierättämällä metallit uusiokäyttöön, hyödyntämällä biokaasua ja kompostoimalla maatuvat jätteet

 Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Ilmastopolitiikka

Kansainvälisessä politiikassa ilmastonmuutokseen on kiinnitetty huomiota 80-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1992 solmittiin Riossa YK:n ilmastosopimus, jonka mukaan teollisuusmaat lupasivat jäädyttää hiilidioksidipäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Sopimus ei kuitenkaan ole laillisesti sitova, ja useimpien maiden päästöt ovat jatkaneet kasvuaan.

Pariisin sopimuksessa lähes kaikki maailman valtiot sitoutuvat toimiin ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi

Loppuvuodesta 1997 teollisuusmaat sitoutuivat Kiotossa, Japanissa yhteensä noin viiden prosentin suuruiseen päästöjen vähennykseen vuosiin 2008-2012 mennessä. Laillisen sitovuuden ja määrällisen päästötavoitteen takia Kioton pöytäkirjaa pidetään historiallisena. Kioton sopimuksen velvoitekaudet koskevat teollisuusmaita aikavälillä 2008-2020.

YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa joulukuussa 2015 hyväksytty Pariisin sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Pariisin sopimus tuli voimaan 4.11.2016, alle vuoden sen solmimisen jälkeen, eli todella nopeasti kansainvälisen politiikan mittakaavassa. EU ratifioi sopimuksen 5.10.2016 ja Suomen ratifiointi tapahtui 14.11.2016.

Pariisin sopimuksessa ovat mukana lähes kaikki maailman valtiot. Sopimus ei aseta prosenttitavoitteita päästövähennyksille. Maailman maat sitoutuivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Sopimukseen kirjattuna tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi muun muassa parantamalla osapuolten kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen sekä edistämällä vähähiilistä kehitystä vaarantamatta ruokaturvaa ja lisäksi sovittamalla rahoitusvirrat kohti vähähiilistä ja ilmastokestävää kehitystä.

Saavuttaakseen lämpötilatavoitteen on osapuolten tavoitteena saavuttaa maailmanlaajuisten kasvihuonekaasujen päästöjen huippu mahdollisimman pian sekä vähentää päästöjä nopeasti sen jälkeen siten, että ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla.

Suomen ilmastopolitiikan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet on vuodesta 2001 lähtien määritelty energia- ja ilmastostrategioissa. Ilmastolaissa vuonna 2015 Suomessa asetettiin pitkän aikavälin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeksi vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon.

Lähteitä:

Ilmasto-opas.fi-sivuston IPCC infografiikat

IPCC 2018. Special Report: Global Warming of 1.5 ºC. Summary for Policymakers.  

Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 20.11.2014. 

Tilastokeskus (2018). Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2017. Ympäristö- ja luonnonvarat. Helsinki.

Ympäristöministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017.